Onko liian kiltti ihminen aina läheisriippuvainen?

No minä olen tuollainen, ja olen enemmänkin liian etäinen ja itsenäinen.

N27

No ei tietenkään. Olen liian kiltti, mutta en todellakaan läheisriippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

No minä olen tuollainen, ja olen enemmänkin liian etäinen ja itsenäinen.

N27

Voi olla, että olet kieltänyt läheisriippuvuuden ja se on johtanut tuollaiseen käytökseen?

Pelko tuossa on ratkaiseva asia.

Konflikteja voi pyrkiä välttämään, se on kypsää käytöstä, mutta niitä ei tarvitse pelätä.

Eräässä läheisriippuvuutta käsittelevästä kirjassa kirjoitettiin näin.

Läheisriippuvuus voidaan jakaa kahteen ääripäähän. Ensimmäinen on klassinen läheisriippuvuus, josta puhutaan myötäriippuvuutena ja kiltteyteen sairastumisena. Tällöin henkilö yrittää miellyttää muita ihmisiä ja muuttaa käytöstään aina seuran mukaan. Hän kuuntelee muiden mielipiteitä ja on sitten heidän kanssaan samaa mieltä. Jos joku sattuu kysymään häneltä, että mitä kuuluu, niin hänelle kuuluu aina hyvää ja kasvoilla näkyy perushymy ja naamio. Tälläinen henkilö pelkää ristiriitatilanteita ja kritiikkiä. Käytännossä hän keskittyy siihen toiseen ihmiseen ja hänen tarpeisiinsa.

Toinen ääripää on vastariippuva käyttäytyminen, josta puhutaan myös vahvuuteen sairastumisena. Silloin henkilö rakentaa muurit ympärilleen ja teeskentelee, ettei hän tarvitse muita ihmisiä. Tälläinen ihminen näyttäytyy hyvin omavoimisena ja todistelee käytöksellään olevansa riippumaton ja vahva.

Molemmat näistä ovat puolustusmekanismeja, siellä takana saattaa olla pelkoa, häpeää ja omia arvottuuden tunteita. Läheisriippuvainen voi elämänsä aikana eri ihmissuhteissa käydä näitä molempia läpi. Toisessa suhteessa hän on kiltti, kaikkensa antava ja muiden eteen tekevä. Toisessa suhteessa hän voi olla hyvin jyrkkä, kontrolloiva ja määrää kaapin paikan.