Lue keskustelun säännöt.
Miksi mulle on niin helppo olla ilkeä?
19.02.2023 |
Olen luonteeltani iloinen, hyväntuulinen ja sosiaalinen. En koe koskaan herääväni ns. väärällä jalalla. Mun mielialaan ei vaikuta kuukautiskierto. Jos kotona on jotain niin en kaada sitä muiden päälle töissä enkä toisinpäin. Tykkään ihmisistä ja tulen hyvin toimeen kaikkien kanssa.
Mutta mulle on tosi usein muut ilkeitä. Töissä mulle saatetaan jopa huutaa asioita,vaikka mitään syytä ei ole. Tai siis ehkä huutajalla on pinna tiukassa,mutta syy ei ole minussa. Myös mies puhuu mulle tosi tylysti ja jopa ilkeästi,jos hänellä on joki stressi tai murhe. Ja siis joku mikä ei liity minuun enkä edes yleensä tiedä syytä mikä kiristää pinnaa milloinkin.
Ja on näitä muitakin. Joko ollaan tylyjä tai ilkeitä tai sitten mut sivuutetaan täysin ja kohdellaan kuin ilmaa. Aina ihmettelen mielessäni miksi olen elämässäni ajautunut tälläiseen,vaikka ihan taatusti en sitä ansaitse. Vai olenko liian herkkä, kun otan näitä itseeni?
Kommentit (25)
Jotkut ihmiset on vaan niin kovin kiinnostuneita jonkun ihmisen elämästä. Tekevät sen selväksi eri keinoin. Niillä ei ole omaa elämää lainkaan, kun pitäää häiritä toista ihmistä. Katso läpi sormien näitä tilanteita ja elä omaa elämää mahdollisimman hyvin. Tarvittaessa vaihda seura toiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aloittanut 3 kk sitten uudessa duunissa ison yrityksen päällikkö tasolla. Koeaika 6 kk ja tietysti Yritän olla ystävällinen muille kuten normaalistikin, en esitä juurikaan omia mielipiteitä jos se poikkeaa eteenkin pomon mielipiteestä. (Tosin olen huomannut että se olisi ihan turhaakin, ei täällä arvosteta toisten mielipiteitä). Tervehdin kaikkia, juttelen normaalisti niin kuin kuka tahansa sivistynyt ihminen uudessa työyhteisössä.
Olen huomannut että muutama henkilö on ottanut minuun jonkun ihme asenteen, jos vaan kysyn heiltä jotain ihan tavallista asia ja satuin sanomaan mielipiteeni niin syntyi sen päiväinen draama. Erään kerran tämä minua varmaan 20v nuorempi alallaan vielä märkäkorva kimpaantui niin että lähes korotti ääntään. Siis millä hiton oikeudella.
Sanotaan että kysy vaan jos tulee jotain mieleen, sitten kun kysyn niin huokaillaan että eikö tämä nyt ole jo selvää ja mähän sanoin sulle (joo ehkä jossain sivulauseessa joskus takana työpäivänä josta en muista mitään).
Aistiiko ihmiset sen että en voi olla heille takaisin ilkeä, olen pakotettu olemaan nöyräkoska olen uusi ja sen varjolla kokevat voivansa käyttäytyä asiattomasti minua kohtaan. Olisi hauska tietää käyttäytyvätkö muitakin kohtaan näin vai vain minua.
Ihan kokemuksesta annan neuvon, että ala tylyttää takaisin, ja anna samantien mennä sellaisella tornadolla, että niillä pyörii kalsarit jalassa 🤣🤣🤣, lupaan sulle että puhdistaa ilmaa!
Kilteille ihmisille on helppo ilkeillä kun he tietävät ettet sano vastaan.
Älä sorru siihen että huudat tai sanot pahasti takaisin julkisesti, sillä saatat joutua itse edesvastuuseen kärkkäästä kommentistasi tai äänen korottamisesta. Osoita johtajuutta, pyydä (kaske) sinulle ilkeästi sanonut henkilö sivummalle ja sano hänelle selkä suorana, pää pystyssä napakalla mutta rauhallisella äänellä, että sinä et aio sietää tuollaista äänenkäyttöä /ilkeilyä, että anna olla viimeinen kerta ellet halua että vien asian yrityksen johdolle. Sovitaanko niin että tästä lähtien puhut minulle vain asiallisesti. Lähde pois, älä jää kuuntelemaan mitään nillitystä. Aseta rajat, älä ole kynnysmatto
Opettele asettamaan rajasi ja seisomaan niiden edessä selkä suorana ja pää pystyssä. Aina tarvitse nöyristellä tai hihitellä kaikelle, vaan voi olla ihan vakaa ja itsevarma ihminen, jonka nenille ei tarvitse hyppiä. Asiaa voi harjoitella puolison edessä ja kun varmuutta tulee, niin töissä ja muualla.