Miksi mulle on niin helppo olla ilkeä?

Samalla tavalla noi ihmiset käyttäytyvät muutakin kohtaan. Heillä vaan ei ole yhtä hyvät sosiaaliset taidot kuin sinulla.

Saan samanlaista kohtelua, todella töykeitä vastauksia joiltakin välillä. En ole sosiaalinen tai puhelias, joskus jotain erehdyn kysymään.

Olet turvallinen, etkä laita seinää vasten ilkeydestä. Siksi sinulle voi olla ilkeä. Ei satuta itseään, vain sinua.

Kukaan ei pidä ylipirteistä ihmisistä.

Samaa miettinyt. Yksi työkaveri myös korostuneesti kohtelee yhtä tiimijäsentä mielistellen.

Vastaapa joskus samalla tavalla ja pidä puoliasi. Liika kiltteys ei ole koskaan hyväksi, joten voit säästää kiltteyden niille, jotka sen ansaitsevat. Esimerkiksi miehellesi voit sanoa viimeistään nyt, että jos ei opi keskustelemaan nätimpään äänensävyyn ja asiallisesti kanssasi, niin herra on hyvä ja printtaa eropaperit vaikka heti, niin allekirjoitat ne samantien.

Oikeasti näin, eli älä jää kynnysmatoksi, vaan iske asiallisesti takaisin heti. Sitten lopetat muiden syyttelyn siitä, että sinä et ole osannut pitää puoliasi. Olet aikuinen ihminen ja joskus pitää oppia katsomaan toista silmiin vakaasti ja sanomaan, että lopeta, riehu muualla, mutta ei minun naamani edessä enää tästä lähtien.

Huuda töissä huutajalle takaisin ettei ole sun syytä.

koska olet erityisherkkä ruikuttaja. luulet olevasi iloinen, hyväntuulinen ja sosiaalinen, mutta oikeasti erityisherkät ovat vaan erityisen rasittavia.

Mulla on vähän sama. Olen työpaikallani jäänyt vähän pikkutytön rooliin (osin tein sitä vähän tahallanikin alussa myös itse sitä roolia, että sinänsä en syytä ketään, mutta nykyisin vähän harmittaa että se on vähän kuin jäänyt liian pitkittyneeksi vitsiksi), ja ehkä siksi minua vieläkin pidetään ns. uudehkona työntekijänä, vaikka en sitö todellakaan enää ole, ja jälkeeni tulleita ja minua nuorempia on paljon. Ehkä sitten tästä syystä että olen uusi minulle on tiettyjen henkilöiden helpompi äksytä kuin itseään ylempänä oleville. Ja olen myös luonteeltani aika helppo ehkä muutenkin joutua äksyilyn uhriksi. Vähän välillä tympii, mutta toisaalta pieni juttu. Ja itse kuitenkin tiedän, että olen jo kokenut sekä hyvä työntekijä, ja ihan hyvä työyhteisön jäsenkin. En täydellinen, mutta ei kai kukaan ole. Ylipäätään yritän nykyisin laittaa vähemmän energiaa tällaisten asioiden murehtimiseen. Ehkä tämä ei sinua auta, pahoittelen jos ei. Voisitko kuitenkin sinäkin kokeilla vähän etäännyttää itseäsi asiasta?

Vierailija kirjoitti:

koska olet erityisherkkä ruikuttaja. luulet olevasi iloinen, hyväntuulinen ja sosiaalinen, mutta oikeasti erityisherkät ovat vaan erityisen rasittavia.

Hyvä esimerkki siitä, että kuka tahansa voi olla k*sipää, mutta ollakseen mukava vaatii vähän luonnetta.

Yleensä ihmiset korottaa ääntään tai puhuvat tylysti jos pitää toistaa sanomisiaan, niin minäkin teen kun ei tunnu vastapuoli ymmärtävän tai kuulevan.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pidä ylipirteistä ihmisistä.

Kyllä iloisillakin ihmisillä on huonoja päiviä. He eivät vain oikeuta omaa huonoa käytöstään olemalla silloin ilkeitä muille. Jokainen aikuinen ihminen on vastuussa omasta käytöksestään. Se vastuu ei ole työkaverin, puolison tai kaverin. Se jokaisen meistä. Yleensä nämä hyväntuuliset ja tekopirteiltä vaikuttavat ihmiset tunnistavat tämän vastuunsa liiankin hyvin ja koettavat siten piristää myös heitä.

Ap. Tuntuuko sinusta siltä koskaan, että annat tukea muille heidän huonoina päivinään, mutta sinulle sanotaan kertoessasi sinulla olevan huonon päivän, että muista on lohdullista huomata sinullakin olevan niitä? Tukea et saa.

Vierailija kirjoitti:

Olet turvallinen, etkä laita seinää vasten ilkeydestä. Siksi sinulle voi olla ilkeä. Ei satuta itseään, vain sinua.

Samaa olin kirjoittamassa.

Vierailija kirjoitti:

Vastaapa joskus samalla tavalla ja pidä puoliasi. Liika kiltteys ei ole koskaan hyväksi, joten voit säästää kiltteyden niille, jotka sen ansaitsevat. Esimerkiksi miehellesi voit sanoa viimeistään nyt, että jos ei opi keskustelemaan nätimpään äänensävyyn ja asiallisesti kanssasi, niin herra on hyvä ja printtaa eropaperit vaikka heti, niin allekirjoitat ne samantien.

Oikeasti näin, eli älä jää kynnysmatoksi, vaan iske asiallisesti takaisin heti. Sitten lopetat muiden syyttelyn siitä, että sinä et ole osannut pitää puoliasi. Olet aikuinen ihminen ja joskus pitää oppia katsomaan toista silmiin vakaasti ja sanomaan, että lopeta, riehu muualla, mutta ei minun naamani edessä enää tästä lähtien.

Kyllä puolisolle voi tosiaan sanoa suoraan, ettei kuuntele häneltä sellaista käytöstä. Voit sanoa suoraan, että kyllä sinäkin osaat, muttet koe sitä ihmissuhteisiin sopivana ja siksi myös arvostaisit vastaavasti, että sinuakin on aika kohdella arvostavasti.

Työpaikalla voit sanoa myös suoraan, ettei aikuisten ihmisten tapoihin kuulu äyskiä työpaikoilla ja pyydät häntä palaamaan asiaan uudestaan, kun hän on harkinnut sanansa uudestaan.

Itse olen vetänyt rajat ihmisille. Vaikka olen kiltti ja positiivinen ihminen, asetan muille rajat heidän huonolle käytökselleen. En ole kenenkään sylkykuppi vaan minua tulee kohdella, kuten aikuiset ihmiset toisiaan kohtelevat. Opeta muut arvostamaan rajojasi ja arvosta itse muiden rajoja niin hekin arvostavat sinun rajojasi.

Vierailija kirjoitti:

Kukaan ei pidä ylipirteistä ihmisistä.

Pidän enemmän ylipirteistä kuin ilkeistä.

Muistan kun kerran yhdessä tilanteessa baarissa puhuin jostain bändistä pariskunnalle. Esitin kysymyksen iloisesti (olen iloinen ja mukava perusluonteeltani) ja nämä vastasivat minulle naureskellen. Silloin keitti itselläni ja vastasin todella vihaisesti takaisin. Nämä naureskelijat muuttuivat heti pelokkaiksi, oikein säikähtivät kun taisivat lukea minua hieman väärin, että tuolle pikkutytölle saa nauraa kun se on vähän tyhmä :D

Mullekin tuntui ennen ihmisten olevan helppo laukoa vaikka mitä törkeyksiä. Mietin, että ehkä ihmiset aistivat arkuuteni ja sen, etten sanoisi vastaan. Ehkä jopa saivat jotain sairasta tyydytystä siitä, kun onnistuivat satuttamaan. Opettelin pitämään puoleni eikä nykyään ihmiset juurikaan auo päätään, ja jos aukovat, en sitä hymyillen niele.

Toinen on tuo uskomuksesi, ettet ansaitse huonoa kohtelua. Eihän kukaan lähtökohtaisesti ansaitse, mutta ihmiset toimivat, miten toimivat. Täytyy opetella selviytymään "viidakossa", ei olettaa eikä odottaa, että muut ovat kunnollisia.

Vierailija kirjoitti:

Muistan kun kerran yhdessä tilanteessa baarissa puhuin jostain bändistä pariskunnalle. Esitin kysymyksen iloisesti (olen iloinen ja mukava perusluonteeltani) ja nämä vastasivat minulle naureskellen. Silloin keitti itselläni ja vastasin todella vihaisesti takaisin. Nämä naureskelijat muuttuivat heti pelokkaiksi, oikein säikähtivät kun taisivat lukea minua hieman väärin, että tuolle pikkutytölle saa nauraa kun se on vähän tyhmä :D

Jos sinulla keittää noin pienestä ja alat räyhäämään, niin en todellakaan usko, että olet kiltti ja mukava perusluonteeltani. Päinvastoin olet varmasti muiden mielestä aikamoinen tuuliviiri, jolle muut pyörittelevät lähinnä silmiään ja pyörittelevät myös tuon lapsekkaan räyhäämisen jälkeen. He eivät pelkää sinua muuten kuin ehkä sen takia, että olet hyvin arvaamaton ja outo.

Kiltti olemus? Toisaalt siks monet pitää susta?

Aloitustekstin ensimmäinen kappale ei voi olla totta. Kaikilla on huonojakin päiviä eikä kukaan tule hyvin toimeen kaikkien ihmisten kanssa. Teeskentely ja epäaitous haiskahtaa. Olisiko tässä syy?