Vaikuttaako vauvavuosi aina negatiivisesti parisuhteeseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.

Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.

Miksiköhän ensinmainituissa tapauksissa on tehty lapsi?

ap itse sanoisin, että parisuhde parani vauvavuonna. Olen muuten ollut vähän levoton, mutta vauva toi lähemmäs perhettä.

Itse synnytin tällaiselle miehelle tavallaan vahingossa, hän valehteli ja oli muutenkin petollinen. Sitten kun aloin epäilemään, että onkohan kaikki ihan niinkuin hän väittää, hän alkoi (henkisesti) väkivaltaiseksi. Itsellä taustalla vahvasti alisteinen lapsuus ja siksi jo aggressiivinen käytös alisti minut synnyttämään tuolle hirviölle. Totta kai peruisin koko keissin jos

Kadut siis lasta, jonka olet saanut?

Mä en ymmärrä, miksi vauvan syntymä vaikuttaisi negatiivisesti parisuhteeseen, koska vauva-aika on ihanaa.

No, meillä klassisen, mies tuotti vauvavuonna niin isoja pettymyksiä toisensa jälkeen, että sillä ne eron siemenet kylvettiin. Mun kohdalla pitää kyllä paikkansa se, että parisuhde on ollut onnettomin lapsen synnyttyä ja onnellisin lapsen muutettua kotoa, se ei vaan ole ollut sama suhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Vaikuttaa oletteko vielä itsekin aivoista fyysisesti keskenkasvuisia (alle 30v) vai aikuisia.

https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…

Ei ole sattumaa, että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.

Niin. Siittäminen ja synnyttäminen ovat nisäkäsvaistoisia prosesseja, joissa aivotoiminta on siellä nisäkäsosastossa eikä rationaalisessa osastossa. Sen vuoksi suomessa niin monesta naisestakin tulee synnytyksessä hakkelusta kun se prosessi on pyritty rationalisoimaan ja siihen on liitetty kaikkea turhaa paskaa ylöspäinsynnytyksistä lääkäreihin ja miesyleisöön. Luonnossa naaraat synnyttävät yksin, täysin keskittyneenä siihen synnytysprosessiin eikä lääkehullujen skalpelleihin, huumeisiin, ym. sekoiluun, raivoon, kauhuun, ja muuhun vastaavaan mitä sairaaloissa tapahtuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija wrote:

Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.

Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.

Miksiköhän ensinmainituissa tapauksissa on tehty lapsi?

ap itse sanoisin, että parisuhde parani vauvavuonna. Olen muuten ollut vähän levoton, mutta vauva toi lähemmäs perhettä.

Itse synnytin tällaiselle miehelle tavallaan vahingossa, hän valehteli ja oli muutenkin petollinen. Sitten kun aloin epäilemään, että onkohan kaikki ihan niinkuin hän väittää, hän alkoi (henkisesti) väkivaltaiseksi. Itsellä taustalla vahvasti alisteinen lapsuus ja siksi jo aggressiivinen käytös alisti minut synnyttämään tu

Sitä joka minuun istutettiin valheilla ja petoksilla ja revittiin minusta ihmisoikeusrikoksilla? Totta helvetissä. Ja suren myös lapsen kohtaloa, kun tuollaisella tavalla hänet on tänne tehty ja ihmisiä, kenen kanssa kasvaa.

Vauvavuosi menee hyvin jos mies tyytyy omaan käteen tai nainen antaa vaikkei haluttaisi, ilman katkeroitumista.

Keskustelkaa asioista.