Vaikuttaako vauvavuosi aina negatiivisesti parisuhteeseen?
Esikoista odotetaan ja alkanut tämäkin nyt vähän pelottaa. En ole ainakaan koskaan kuullut kenenkään sanovan että vauvavuosi olisi vaikuttanut parisuhteeseen positiivisesti. Onko jollakulla sellainenkin kokemus, että olisi puolison kanssa hitsautunut vain tiukemmin yhteen sen myötä?
Kommentit (27)
Eikös se ole klassikko, että kriisissä oleva parisuhde pelastetaan menemällä naimisiin tai lisääntymällä? Siitä, mikä onnistumisprosentti noissa tempauksissa on, en tiedä.
Luin vastikään viittauksen tutkimukseen, jonka mukaan ilmeisesti pohjoismaissa tuoreiden vanhempien tyytyväisyys elämään yleisesti laski lapsen ikävuosien 1-3 ajaksi ja sen jälkeen nousi korkeammalle kuin aikana ennen lapsia. Etelämmässä euroopassa taasen lapsen syntymällä ei ollut vaikutusta isän tyytyväisyyteen, mutta vauva-aika nosti naisen tyytyväisyyttä mutta lapsen kasvaessa se laski alemmas kuin ennen lapsia. Parisuhteen laatuun siinä ei muistaakseni tosin otettu kantaa joten ei ikävä kyllä vastaa otsikon kysymykseen. Mutta sellaisen tulkinnan voisi vetää, että pohjoismaalainen tasavertaisempi vanhemmuuskulttuuri tukee sitä, että pariskunta kokee perheellistymisen muutokset elämässään enemmän yhdessä kuin etelä-euroopassa, jossa isän elämä ei muutu yhtä paljon kuin äidin, joka on päävastuussa lapsesta. Mutuilemalla haluaisin uskoa, että tämä lujittaisi parisuhteen tiimi-henkeä pitkässä juoksussa, vaikka vauvavuosi olisikin rankka.
https://www.youtube.com/shorts/FuwjG_6VKMs
Esimerkiksi tuossa tapauksessa selvästi ei vaikka mies siis vastusti ensin kovasti lapsen hankkimista
Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.
Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.
Kyllä jos vanhemmat ei ole vielä henkisesti valmiit vanhemmuuteen tai tulee muita ongelmia joita ei osaa käsitellä. En tiedä.
Monia asioita koettiin, jotka vahvisti parisuhdetta, vastoinkäymisiä, haasteita ja muita koettelemuksia. Joten ennalta en olisi voinut arvata että vauvan tulo olisi muuttanut kaiken, nimittäin puoliso muuttui kuin eri ihmiseksi. Enää emme olleet yhteisymmärryksessä toimiva yksikkö. Vaan kaikki muuttui oudoksi vihjailuksi, naljailuksi, eikä mistään pystynyt keskustelemaan. Varmasti oltiin väsyneitäkin, mutta ei se riitä selittämään sitä takinkääntöä mikä tapahtui. Puolisosta kuoriutui tuntematon, epämiellyttävä ihminen. Vaikka erosta on jo pari vuotta ja välit rauhoittuneet, en silti enää pysty näkemään hänessä sitä ihmistä kuka alunperin oli.
Vierailija wrote:
Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.
Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.
Joo luulen, ettei pienen vauvan äiti kovin matalalla kynnyksellä lähde säätämään eroa vauvavuonna, jos mies on jotenkuten kunnollinen.
Syntymä on kuolemantuomio :(
Ei kukaan pysty hillitsemään sikiämistään.
Voin kyllä sanoa että meidän parisuhde oli jossain hyllyllä odottamassa sen aikaa kun lapsi oli ihan pieni. Ja oli edelleen tallella sitten kun alkoi vähän aikaa ja kiinnostusta vapautua muuhunkin kuin vauvaan. Toki suhde oli muuttunut, koska meillä oli ne uudet isot roolimme - äiti ja isä.
Vaikuttaa oletteko vielä itsekin aivoista fyysisesti keskenkasvuisia (alle 30v) vai aikuisia.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Vierailija wrote:
Vaikuttaa oletteko vielä itsekin aivoista fyysisesti keskenkasvuisia (alle 30v) vai aikuisia.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Ei ole sattumaa, että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
No ei meillä ainakaan vaikuttanut negatiivisesti.. Lapsi toki oli toivottu ja oltiin oltu yhdessä jo monia vuosia ennen raskautumistani.
No katkollehan se menee siksi aikaa kun se toinen ihminen joutuu asumaan samassa solussa teidän kanssanne. Ne ovat pitkiä vuosia hänelle ennen kuin pääsee vihdoin ihan omaan kotiin ja yksityisyyteen.
No mitä hittoa nyt taas. Ei vaikuttanut negatiivisesti. Kumpikin halusi lapsen, tultiin onnellisemmaksi kun saatiin lapsi. Parisuhde voi paremmin kun ihmiset on onnellisempia.
Vierailija wrote:
Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.
Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.
Miksiköhän ensinmainituissa tapauksissa on tehty lapsi?
ap itse sanoisin, että parisuhde parani vauvavuonna. Olen muuten ollut vähän levoton, mutta vauva toi lähemmäs perhettä.
Vierailija wrote:
Vierailija wrote:
Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.
Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.
Miksiköhän ensinmainituissa tapauksissa on tehty lapsi?
ap itse sanoisin, että parisuhde parani vauvavuonna. Olen muuten ollut vähän levoton, mutta vauva toi lähemmäs perhettä.
Koska tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
Vierailija kirjoitti:
Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.
Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.
Sama kokemus, että erot tulee suhteissa joissa isällä joku erityinen ongelma tai emotionaalinen vahva keskenkasvuisuus.
Totta kai, sillä vauva sitoo naisen huomion 24/7 ja jos kaikki menee oikein, tuottaa tälle satakertaisesti nautintoa kuin yksikään mies koskaan.
Tämä on miesvauvoille kova paikka.
Vaihtoehdot ovat joko se, että mies alkaa leikkimään äitiä tai vauva vieroitetaan äidistä heti kun tulee kohdusta (joskus jo ennensitä) -> vauva kärsii -> kaikki kärsivät.
Tai se, että mies ottaa perheessä miehen roolin ja antaa naisen ryhtyä äidiksi ja vauvan olla vauva. Se on sitten miehestä kiinni kuinka hyvin tämä onnistuu, hajoaako polla vai lähteekö pippeli seikkailulle, jne.
Luonnossa apinalaumoissa naaraat nukkuvat kiinni poikasissa ja koirailla ei ole mitään tekoa heidän kanssaan. "Parisuhde" on siis vähän niinkuin vauvasimulaatio miehelle, missä mies saa olla naisen miesvauva, kunnes oikea vauva tulee. Varmaan aika selvää, että jos mies on ollut tässä vauvaroolissa ennen oikeaa vauvaa, tälle syntyy kilpailusuhde uuden vauvan kanssa :D
Ensin muutaman vuoden lapsettomuuden ja hoitojen jälkeen vuodet on ollut pelkkää ylämäkeä. Positiiviseen suuntaan mennyt parisuhde siis vain. Meillä helpot vauvavuodet (taaperovuodet ei..). Lapsia saatu lopulta monta.
-neljän äiti
Vierailija kirjoitti:
Vierailija wrote:
Aika moni tuttu eronnut lapsen ollessa vauva mutta yksi yhdistävä tekijä on ollut että mies on ollut työtön tai jotenkin vähän keskenkasvuinen tai alkoholiin menevä.
Ne parit joissa mies on ollut kunnollinen ovat kyllä pysyneet yhdessä.
Miksiköhän ensinmainituissa tapauksissa on tehty lapsi?
ap itse sanoisin, että parisuhde parani vauvavuonna. Olen muuten ollut vähän levoton, mutta vauva toi lähemmäs perhettä.
Itse synnytin tällaiselle miehelle tavallaan vahingossa, hän valehteli ja oli muutenkin petollinen. Sitten kun aloin epäilemään, että onkohan kaikki ihan niinkuin hän väittää, hän alkoi (henkisesti) väkivaltaiseksi. Itsellä taustalla vahvasti alisteinen lapsuus ja siksi jo aggressiivinen käytös alisti minut synnyttämään tuolle hirviölle. Totta kai peruisin koko keissin jos vaan pystyisin.
up