Ilta-sanomat: Jounilta meni 2 vuotta kuolinpesän selvitykseen

Tässähän oli kyse syöpäsairaasta joka tiesi kuolevansa. Hän olisi voinut helpottaa asioita tekemällä listaa pankkitileistä ja vakuutuksista tai olisi voinut vaikka itse käydä lopettamassa niitä.

Oli muuten äidin asioita hoitaessa myös Osuuspankin kanssa ongelmia, sieltä yllättäen pyydettiin jo vuosikymmeniä sitten  kuolleen isän papereita jos vaikka olisi isällä lehtolapsia mitkä jotenkin vaikuttaisivat äidiltä jääneeseen perintöön.

Kyllä tuli pikku yllätyksiä isän kuoleman jälkeen. Esim.emme tienneet ollenkaan että isällä oli tili S-pankissa. Mutta sitten saimme pienen ilmoituksen S-pankilta että bonuksia ei ole käytetty laisinkaan. Se siis herätti epäilyksen. Isä kerkesi ilmoittaa ennen kuolemaansa että Ilmarisella on vakuutus.

Kaiken kaikkiaan tämä on useimmiten aivan järjetön savotta ja pankit ovat ensisijaisena hankaloittamassa prosessia. Miten tämä hoituu muissa maissa, en usko että voi olla näin vaikeaa kuin meillä. Itse sain lopukta neuvoa S-pankkia kun jatkuvasti sain heiltä aivan erilaisia toisiaan kumoavia ohjeita, kuka nyt sattui milloinkin siihen heidän maksulliseen jonotusnumeroon vastaamaan. Nordeassa sähläsi alussa yksi virkailija huolella myös, mutta siellä sujui tilivarojen ja osakkeiden jako sutjakasti, vaikka perunkirjan tarkistusta sai ennen jakoa odottaakin viikkoja. Myös puhelinliittymien lopettaminen osoittautui hankalaksi. Yksi valtakirja pitäisi riittää kaikkiin toimintoihin, nyt on mappitolkulla papereita ja kopioita joutunut printtaamaan. Hermo meinäsi mennä.

Vierailija kirjoitti:

Tässähän oli kyse syöpäsairaasta joka tiesi kuolevansa. Hän olisi voinut helpottaa asioita tekemällä listaa pankkitileistä ja vakuutuksista tai olisi voinut vaikka itse käydä lopettamassa niitä.

Oli muuten äidin asioita hoitaessa myös Osuuspankin kanssa ongelmia, sieltä yllättäen pyydettiin jo vuosikymmeniä sitten  kuolleen isän papereita jos vaikka olisi isällä lehtolapsia mitkä jotenkin vaikuttaisivat äidiltä jääneeseen perintöön.

Suosittelen kaikille, myös niille joiden pesänselvitys mulle jäisi, että käyttävät viimeiset hetkensä vähän tärkeämpiin asioihin.

Jos esim. yhtiövastikkeet, sähkölaskut ym. menevät automaattisesti e-laskuina, jatkuuko tämä palvelu asukkaan kuoleman jälkeenkin? Silloinhan ei kenenkään tarvi hallita kp:n tiliä/tilejä.

Mietin, että jos kuolemani läheisyys on yhtään etukäteen tiedossa, teen tilisiirrot kaikille lapsilleni, ja jätän tilille vain vähän juokseviin kuluihin.

Olen jo tehnyt testamentin varallisuuteni jaosta lasten kesken.

Pörssiosakkeita, rahasto-osuuksia, henkivakuutuksia tms. ei ole. Velkaa ei ole.

Pitäisi olla yksinkertainen homma tehdä perukirja omaisuudesta, joka käsittää muutamia asunto-osakkeita ja kiinteistön.

Tarviiko pankkia vaivata ollenkaan?

Kannattaa jakaa omaisuus jo eläessään, niin on kaikilla helpompaa.

Jos kyse on aika yksinkertaisesta kuolinpesästä (ei velkoja, vähän rahaa, ei muuta omaisuutta kuin halpa auto), niin kuka sen pesän varat jakaa. Perunkirjoituksen tekee lakitoimisto. Mutta miten sen jälkeen asiat menevät?

Eikös se ilmoittaja jaa ne varat? Siis se joka on asioinu sen lakimiehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mitä sanktioita tuosta seuraa, mutta perunkirjoitus pitää tehdä viimeistän 3 kk:n kuluttua kuolemasta.

Siihen voi anoa lykkäystä.

Itse olen joutunut anomaan lykkäystä sekä isäni että velipuoleni kuoltua koska dvt ei kyennyt määräajassa toimittamaan sukuselvityksiä eikä maistraatti veljen tapauksessa avioehtosopimusta, joka oli vuosia aiemmin sen ajan tavan mukaan sinne toimitettu. Kolmas viivytystekijä oli S-Pankki joka ei vaan noteerannut asiakirjapyyntöjä mitenkään. Tuo dvt on ihan haistapaska-virasto. Edunvalvonnastakaan eivät saaneet päätettyä ennen isän kuolemaa. Anoin isän edunvalvontaa joulukuussa 2021 ja kesti 8 kk ennenkuin päätös tuli. No, isä kuoli toukokuussa 2022. Kuolemasta ilmoitetaan aina ensin dvt:lle niin siellä ei näköjään oikea käsi tiedä mitä vasen tekee, kun tieto kuolemasta ei kulje edes DIGIviraston sisällä.

Minä hoidin yhden sukulaisen perunkirjoituksen suurimmaksi osaksi.

Velkainen pesä, autoja ja traktoreita pihalla mutta niitä ei oltu siirretty vainajan nimiin. Vakuutuksia oli kyllä vainajalla näihin koneisiin ja vakuutuksia ei saanut poikki ennenkuin sai siirrettyä koneet vainajan nimiin. Pahin oli traktori joka oli hankkijan nimissä edelleen ja hankkija mennyt konkkaan joskus 20 vuotta sitten

Osakkaita oli yli 10 joista yksi muistisairas ja edunvalvonnassa. Osa ulkomailla. Osa sellaisia joista kukaan lähipiirissä ei ollut koskaan edes nähnyt (kuolleella ei ollut lapsia eikä vanhempia eli perintö meni sisaruksille ja heidän jälkeläisilleen ja osa sisarusten lapsista oli jo kuollut joten heidän lapsensa tulivat sijaan osakkaiksi). Kaikista kuolleista sisaruksista ym piti hommata kirkonkirjat kaikilta asuinpaikoilta. Ja yhdellä oli vahingossa kirjattu väärä muuttopäivä ja nimi yhden paikkakunnan kirkkoherranvirastoon aikanaan.

Täytyy myöntää että aikaa paloi ja hermoja kysyi. Mutta lopulta kun perunkirjoitusta varten oli mappi kasassa paperia niin otettiin lakimies mukaan. Katsoi mapin läpi ja lisäsi tilien korot vielä oikeaan kohtaan ja sanoi että valmis. Minulla ei ollut mitään alan koulutusta mutta onneksi netistä löytyy paljon tietoa ja kun olin työtön niin minulla oli aikaa hoitaa asiat.

Vierailija kirjoitti:

Kuolinpesien hoito ja selvitys ei helpotu, kun on uusperheitä: exiä ja lapsia eri liitoista. Se, joka ei ole eläissäön tuohon paperirumbaan törmännyt, on ymmärrettävästi aivan sekaisin työmäärän alla. Itsellä vanhempieni jälkeen sain osani setvimisestä, vaikka kummankin pesä oli selkeä ja riidaton.

Mulla kuoli vanha lapseton sukulainen. Hänellä paljon sisaruksia, joilla paljon lapsia. Moni sisarus jo kuollut itsekin ja osa heidän lapsistaankin. Osa jo edunvalvonnassa. Perillisistä osa asui ulkomailla, osa syntynytkin siellä.

Oli kyllä melkoisesti tuuria, että kaikki perilliset löytyivät ja saatiin tavoitettua. Ilman sitä olisi mennyt selvittely monimutkaiseksi ja viivästynyt.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa jakaa omaisuus jo eläessään, niin on kaikilla helpompaa.

Ei se paljoa auta. Jokaisesta pitää saada kaikki sukuselvitykset ja entisyys esille, vaikka kuolinpesä olisi täysin varaton. Vaikka ei olisi pennin mynttiä vainajalla kuollessaan, ne Australiassa asuvat velipuolen lapsetkin pitää tutkaista läpi.