Miten joku voi antaa oman lemmikkinsä pois?

Meidän vanhempi koira ei lopulta sopeutunut "pikkuveljeensä". Vuoden olivat ok, mutta sitten oli liikaa testosteronia yhteen asuntoon. Pikkuveli lähti pitkäaikaishoitoon ja lopulta jäi sinne. Molemmat koirat voivat nyt paljon paremmin kun ei tarvitse kukkoilla jatkuvasti.

En tosin näkisi tätä sinä, että koira olisi vain annettu pois (koska siihen olisi kyllästynyt tms), vaikkei siitä rahaa otettukaan. Ilmoitettiin kasvattajalle kodinvaihdoksesta ja siirrettiin toinen uuden omistajan nimiin.

Suhtaudun edelleen varauksella näihin tapauksiin, mutta kyllä niitä hyviäkin syitä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti tuo lapsen tai vaikka aikuisenkin allergia taitaa olla tekosyy. Annetaan heti pois kun lapsi vähän aivastaa. Sillä tavalla vain varmistaa, että lapsi on jatkossakin allerginen kaikelle mahdolliselle. Moni siedättyisi, tarvittaessa aluksi voi käyttää lapsille sopivia allergialääkkeitä. Koirat lapsuudessa jopa suojaavat allergioilta. Jotkut harvat ovat sitten oikeasti niin pahasti allergisia että ei liene vaihtoehtoja.

Älä jauha sontaa, kun et allergioista mitään ymmärrä. Meillä oli koira siihen saakka kun olin 7-vuotias. Koira kuoli (luonnollisen kuoleman) silloin. Murrosiässä minulle puhkesi allergia ja nykyisin en voi olla tuntiakaan samassa tilassa koiran kanssa. Allergia ei ole tekosyy, vaan ihan oikeasti olemassa oleva reaktio, joka joissain tapauksissa voi olla jopa hengenvaarallinen. 

Niin no tilanne voisi olla toinen, jos sinulla olisi ollut koira koko ajan. Noin allergiat juuri kehittyvät. Kuten aiemmin sanottu, joillain harvoilla voi silti olla vakavia oireita, mutta tauko allergeenille altistumisesta herkistymisen jälkeen helposti vain pahentaa oireita sitten, kun taas allergeenin kohtaa. Siksi on olemassa siedätyshoitoja. Koiran suojaavasta vaikutuksesta löytyy kyllä runsaasti tutkimuksia. Varsinkin jos tuttavapiirissä on paljon koiria eikä siksi voi niitä täysin välttää, voi olla karhunpalvelus luopua omasta.

Miksi jauhat edelleen sontaa? Allergia voi kehittyä myös ihmiselle, joka on jatkuvasti tekemisissä eläinten kanssa. Osa on joutunut siitä syystä esim. lopettamaan työt hevostallilla tms. Allergia ei todellakaan ole niin yksiselitteinen asia, että olet eläimen kanssa=sinulle ei koskaan tule allergiaa. Ei ole edes harvinaista, että ihminen allergisoituu asialle, jonka kanssa on jatkuvasti tekemisissä. Tapahtuu muidenkin kuin eläinten yhteydessä. Siedätyshoito toimii JOISSAIN TAPAUKSISSA allergian hoitomuotona, mutta ei se ole mikään allergiavapaaksi tekevä taikatemppu. 

Turha haukkua muita kun et itse osaa lukea vaan näet sokeasti oman näkökulmasi, josta tässä ei edes ollut kyse. Tässä puhuttiin lapsista ja lievästä/kohtalaisesta allergiasta. Eli esim tapauksesta, jossa perheeseen hankitaan koira ja viikon päästä sitä ollaan antamassa pois. Ei aikuisista, jotka allergisoituu töissä, se on täysin eri asia kuin lapsella, jonka immuniteetti vielä kehittyy ja siihen voi vaikuttaa. Harvassa on ne, joilla on lapsesta asti ollut hevosia ja 50 vuotiaana iskeekin hirveä allergia... Toki kaikki on aina mahdollista. Siedätyshoitokin toimii yleisesti varsin hyvin, mutta sitä voidaan toteuttaa harmillisen vähän resurssien puutteen vuoksi. Kaiken välttely varsinkin lapsuudessa ei auta. Kehitysmaissa on eläimiä ja muitakin allergeenejä kaikkialla, mutta ei juurikaan allergisia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ennen lapsia en voinut minäkään ymmärtää. Nyt kun on lapsia ja jaloissa pyörii myös omine tarpeineen ensimmäisenä meillä ollut koira, niin ymmärrän tunteen tasolla miksi joku ei tätä rallia jaksa. Itse en edelleenkään pysty antamaan koiraa pois vaan pidän sen kyllä loppuun asti, mutta raskasta tämä on.

Uutta koiraa ei varmasti tule ennen kuin lapset ovat vähintään eskari-ikäisiä.

Minusta tuokin on vastuutonta. Ottaa koira ilman että miettii, että miten se sopii eri elämänvaiheisiin.

Tiedoksesi: minulla on aina ollut (teini-iästä alkaen) koiria ja olen nuoresta aikuisuudestani asti tietänyt jääväni isolla todennäköisyydellä lapsettomaksi. Ihanko olisi pitänyt olla koko 10 vuotta ilman koiraa jonka aikana kävimme on-off lapsettomuushoidoissa ilman mitään takuita niiden onnistumisesta?

Ja kuten sanoin; meidän koira kuuluu edelleenkin meidän perheeseen ja näin on siihen asti kunnes kuoppaan on ainoa tie, mutta minun ymmärrykseni riittää varsinkin yksinhuoltajille jotka eivät lasten myötä yksinkertaisesti enää pysty tarjoamaan kaikille riittävää hoivaa ja huolenpitoa.

Te elämässä mitään kokemattomat, kirjanväliin jääneet viisastelijat olette kyllä pahimpia mahdollisia muiden nokkijoita.

-sama