Mitä sanoisit lapselle tässä tapauksessa?

Eikö tuon ikäiselle olisi juuri kaverisuhteiden takia parempi isompi ryhmä, eli päiväkoti? Löytyisi varmasti ikäistään seuraa.

ja asuu melkein naapurissa. Eli päiväkotiin joutuisin tosissaan ruveta kuskaamaan. Mun lapsi on lisäksi aika ujo luonteeltaan (kun nuo kaksi taas ovat ihan päinvastaisia), joten siksikin pph on ollut hyvä vaihtoehto ja tähän asti lapsi on mennyt sinne todella mielellään. Todellakin harmittaa, että piti sattua tällä lailla että tuo sinsänsä mukava samanikäinen vilpertti sai vastaavan kaverin ja tietysti se ujo sit jää jalkoihin.

Eikä siihen tarvi edes pakottaa. Pph:n täytyy tehdä säännöt selviksi, että kaikkia on alettava.

Minusta tuo "kiusaaminen" tulee vasta myöhemmin... Eli minusta pph:n tehtävänä on seurata leikkiä. Tuon ikäiset leikkivät ihan hyvin yhdessä, jos aikuinen on lähellä.

siitä että kaikki leikkivät sovussa yhdessä.

että kaikkien pitää alkaa kaikkien kanssa. Mutta eihän sitä voi kuin tiettyyn rajaan asti pakottaa. Voi määrätä että ketään ei saa nimitellä eikä sanoa että en ole sun kaveri ja puuttua jos joku ei pääse leikkeihin mukaan jne. Mutta jos kaksi liittoutuu kolmatta vastaan, niin en usko että sitä voi ihan kokonaan kitkeä, jo ihan siitäkin syystä että nämä kaksi oikeasti viihtyy paremmin yhdessä kuin mun lapsen kanssa. ap

sitten sun pitää vain yrittää hommata lapsellesi kavereita harrastuksista ja muualta. Jotta hänelle jää tunne, että hänellä ON kavereita.

Meillä tyttö päiväkodissa. Siellä on vain 3 samanikäistä tyttöä ja samaa nahistelua koko ajan. Kuka leikkii kenenkin kanssa. Poikien kanssa ei tietenkään leikitä. Tämä asia vielä korostuu mielestäni päiväkodissa.



Päiväkodissa on 7 lasta/hoitaja, joten vielä vähemmän aikaa ohjata lasten leikkejä, kun pph:lla!

ettet siirrä omia tunteitasi lapsen tunteiksi. Jos sua on isompana tyttönä koulussa syrjitty, niin tottahan se tuntui varmasti silloin pahalta ja edelleen muisto siitä (tiedän myös minä, millaista se on...). Mutta tyttäresi ikäisenä asiaa ei vielä oteta kiusaamisena, eivätkä myös nämä kaverit ole kahdestaan kiusatakseen tytärtäsi. Heillä vain on jotain yhteistä enemmän kuin tyttäresi kanssa, ja nauttivat kahdenkeskisistä jutuista. Myös tällainen on lapselle tosi tärkeää jo tuo hyvän mielen. Mielestäni olisi väärin rajoittaa noiden kahdestaan leikkivien kaksistaan leikkimistä sen vuoksi, että susta tuntuu pahalta omat kouluaikaiset kokemuksesi ja ajattelet tyttäresi tuntevan samoin - mikä todennäköisesti ei ole totta.

Eriasia olisi, jos nuo toiset lapset kiusaisivat tytärtäsi oikeasti: haukkuisivat, tönisivät, potkisivat jne. Siinä tapauksessa asiaan olisi puututtava.

Jos lapsellasi kuitenkin on joku kaveri hoidossa -vaikkakin eri ikäinen ja eri sukupuolta- niin kaikkihan on hyvin! SIinä vaiheessa, kun menevät kouluun, on asiat jo muuttuneet ja luokallehan tulee varmasti muitakin kuin nuo hoitokaverit.



Omasta kokemuksestani voin sanoa, että esikoinen joutui tuon kaltaiseen tilanteeseen yhtä pienenä. Ja voi että se tuntui minusta pahalta! Suoraan sanottuna itkin öitä sen vuoksi. Miehelle puhuin, että miksi lasten vanhemmat eivät puutu asiaan, vaan antaa tilanteen jatkua. Mies vaan tuumas, että parempi olla sekaantumatta lasten leikkeihin liikaa. Lapsemme ei todella tuntunut olevan asiasta moksiskaan! Hän leikki toisten perässä ja tahtoi mennä näille toisille kyläänkin, vaikka siellä ei kaveri juurikaan yhdessä hänen kanssaan leikkinyt. Nyt ovat siis koulukaveita, ja tosi hyvät kaverit ovat nyt oikeasti.

Mutta olisivatko sitä, jos olisin mennyt väliin sekaantumaan vuosia sitten?! Luultavasti vanhempansa olisivat loukkaantuneet syytteistä, ett' poikansa meidän poikaa kiusaa, eivätkä olisi enää antaneet poikien edes nimellisesti leikkiä yhdessä. Ja pojalle olisi itselleen annettu ymmärtää, että on kiusaaja, eikä nykyäänkään kehtaisi olla missään tekemisissä meidän pojan kanssa.

ettet siirrä omia tunteitasi lapsen tunteiksi. Jos sua on isompana tyttönä koulussa syrjitty, niin tottahan se tuntui varmasti silloin pahalta ja edelleen muisto siitä (tiedän myös minä, millaista se on...).



- Joo, ymmärrä kyllä että tämä juttu laukaisee mussa vanhoja ikäviä muistoja :(. Ja siksi se tuntuu pahemmalta kuin ehkä tarvitsisikaan.



Mutta tyttäresi ikäisenä asiaa ei vielä oteta kiusaamisena, eivätkä myös nämä kaverit ole kahdestaan kiusatakseen tytärtäsi. Heillä vain on jotain yhteistä enemmän kuin tyttäresi kanssa, ja nauttivat kahdenkeskisistä jutuista. Myös tällainen on lapselle tosi tärkeää jo tuo hyvän mielen. Mielestäni olisi väärin rajoittaa noiden kahdestaan leikkivien kaksistaan leikkimistä sen vuoksi, että susta tuntuu pahalta omat kouluaikaiset kokemuksesi ja ajattelet tyttäresi tuntevan samoin - mikä todennäköisesti ei ole totta.



- Jep, olen ihan samaa mieltä tuosta että noilla kahdella on oikeus olla kavereita (mun lapsi on muuten poika). Enkä siis ole itse sitä mieltä että nuo pojat oikeasti kiusaa. Mutta näillä sanoilla mun lapsi siitä asiasta puhuu... Ja päivittäin. Kun hoito alkoi kesän jälkeen, oli ihan innoissaan aluksi. Sitten ryhmään tuli tämä uusi poika, ja pian lapsi rupesi puhumaan surkeana että kaverit ei enää tykkää hänestä. Päivittäin kertoo kahnauksia, juuri tämmöisiä että se ja se ei alkanu mun kanssa jne.



Ehkä tää on lapselle niin kurjaa siksikin, että yleensä tulee hyvin toimeen muitten lasten kanssa ja on tosi innokas leikkimään. Harmittaa niin sikana, että just tärkeimmässä eli hoitopaikassa on jatkuvaa kurjaa. Ja tämä on ihan uutta. On ollut hoitopaikassa jo puolitoista vuotta ja nyt vasta on tämmöiset puheet alkanu. Mietin kyllä sitäkin, että kuuluuko se jotenkin ikään?! Eli siihen että lapset rupeaa tajuamaan enemmän ihmissuhdejuttuja. Toisaalta meillä kävi yksi päivä vieraita joista nuorin oli melkein 6 jo, eli toista vuotta vanhempi, ja isoin oli jo ties monennellako luokalla koulussa. Kaikki leikkivät sovussa innokkaasti. Että ei se ikäkään aina.

Olisko jollakulla ajatuksia alkuperäiseen kysymykseen. Eli mitä vastaisitte lapselle, kun hän rupeaa juttelemaan näistä kiusaamisjutuista ja sen ja sen kanssa alkamisista? Eilen ostin lapselle kenkiä ja muksu ei suostunut harkitsemaankaan yksiä kenkiä, koska hän oli sitä mieltä että hänelle nauretaan.

leikkimään "vain kahdestaan". Itse olen puhunut monta kertaa nyt jo koululaisen tyttäreni kanssa, että mikä siinä on, että ei voi leikkiä kolmestaan tai isommalla porukalla, vaan aina kahdestaan. Jotenkin oon kuitenkin kuvitellut, että tuo kahdestaan leikkiminen olisi enemmän tyttöjen tapa, kuin poikien. AInakin mitä ikkunasta seuraan pihan touhuja, niin tyttäreni leikkii aina vain yhden tytön kanssa kerrallaan, pojat menee enemmän porukassa. Kannusta vaan poikaa mukaan leikkeihin ja puhu vielä pph:llekin, että hänkin keksii sellaista tekemistä pojille, että kaikki mahtuvat mukaan.

Milloin joku vaate on vain tyttöjen tai poikien vaate, joku väri on tyttöjen ja toinen poikien väri. Siinäkin kannattaa vaan kannustaa poikaa, että ei sillä ole mitään väliä, mitä muut ajattelee, jos itse tykkää kengistä. Ja kertoa, kuinka hölmösti ne muut tekee, jos nauravat tai lällättelevät kengille. Lapsesi on nyt ottanut raskaasti sen, että on jäänyt ulkopuoliseksi leikeissä. Sano lapselle, että äiti puhuu hoitotädille asiasta, että yhteiset leikit onnistuisi.

Miten lienee asian muka noin ymmärsin.



On tietenkin tosi ikävää, jos poikasi itse myös kokee tulleensa kiusatuksi, koska ei huolita leikkiin.

Toisaalta lapsia ei voi pakottaa leikkiin niiden kanssa, joiden kanssa ei halua leikkiä. (meillä on tullut muutamia lapsia sittemmin lisää, joten näitä asioita on paljon puitu)

Mutta ohjaaja voisi kyllä hieman leikeissä ohjailla yhteisiä leikkejä. Voisi löytyä jotain mukavaa yhteistä tekemistä kaikille. Näin meillä ainakin asiat ratkaistaan nykyään, kun joku meinaa jäädä leikkien ulkopuolelle.

Olisikohan hoidossa mahdollista hoitajan koittaa hieman ohjailla leikkejä yhteiseen alkuun?



tv se, jonka poika myös jätettiin leikkien ulkopuolelle (on muuten myös erittäin sosiaalinen tyyppi! oli myös pienenä! nyt on kavereita varmasti lähemmäs 20.. ja aina on johonkin menossa tai kavereita pyörii meillä, yksin ei viihdy ollenkaan)