Kotona asuva 16-vuotias voi saada Kelalta 800 euroa kuntoutusrahaa kuussa nyt opettajat arvostelevat etuutta, joka pahimmillaan menee päihteisiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Höpö höpö.

-työ- tai opiskelukykysi tai mahdollisuutesi valita ammatti tai työ on heikentynyt sairauden tai vamman vuoksi

-tarvitset erityisiä tukitoimia, jotta voit opiskella tai osallistua muuhun työllistymistä edistävään kuntoutukseen (esim. työkokeilu tai -harjoittelu)

-toimitat lääkärinlausunnon

Esimerkiksi masennusdiagnoosin saaminen ei Suomessa ole erityisen vaikeaa, ja erilaisia erityisjärjestelypäätöksiä ja tukitoimia saa peruskoululaisista melkein kolmasosa. Nuorten kuntoutusrahaa nostaa vuosittain 12 000 nuorta.

On hienoa, että tuen avulla voidaan ehkäistä syrjäytymistä ja syrjäytymisestä myöhemmin aiheutuvia kuluja, mutta jokin porsaanreikä on silti minusta järjestelmässä, jos nimenomaan raha on se motivaattori, jonka ansiosta opiskelu onnistuu.

Ei kyse ole siitä että raha on motivaattori, vaan raha mahdollistaa erilaisia asioita. Esimerkiksi harrastaminen tukee fyysista ja psyykkistä hyvinvointia, mutta usein se maksaa. Sairailla ja vammaisilla on myös sellaisia erityistarpeita, joihin menee suoraan rahaa, esimerkiksi lääkkeet tai muu hoito. Näitä ei terveet tule helposti ajatelleeksi, että ne voi olla tosi isoja menoeriä. Omat lääkkeet oli niin kalliita, että vaikka olisin käyttänyt koko opintotukeni pelkästään lääkkeisiin, se ei olisi riittänyt.

Miksi ei siis voida myöntää maksusitoumusta lääkkeisiin tai liikuntaseteleitä ym. Miksi annetaan suoraan rahaa kun ei ole varmuutta että se edes menee mihinkään henkilön terveyttä kohentavaan?

Miksi sairasta tai vammaista ihmistä, joka on syrjäytymisvaarassa huonon toimintakykynsä takia, pitäisi juoksuttaa hakemassa maksusitoumuksia jokaista menoa varten, kun ei niin toimita minkään muunkaan tukiryhmän kohdalla? Tuen saa käyttää niin kuin itse hyväksi kokee. Tunne taloudellisesta varmuudesta ja toimeentulosta on myös itsessään hyvinvointia lisäävä ja siten kuntoutumista edistävä tekijä.

Jos joku ostaa tuella päihteitä, niin todennäköisesti taustalla on ongelma, joka ei ratkea sillä, että ei anneta ihmiselle sitten yhtään rahaa. Itse pääsin eroon päihteistä, kun sain elämäni muuten järjestykseen. Ja siinä se suoraan annettu raha oli nimenomaan ratkaisevassa osassa. Ei kukaan haluamalla halua elää mitään sekakäyttäjän elämää, ei ainakaan pidemmän päälle.

Vierailija kirjoitti:

Siitä lähtee 25 prosentin vero.

Kaikesta menee veroa (jopa siitä tomaatista jonka ostat kaupasta) ja tässä esimerkissä minkä annoit niin valtio maksaa sen itselleen (tai me veronmaksajat maksaa koska valtiolla ei ole mitään rahaa) koska ei ole mistään mistä vähentää (siis niitä veroja).

Oma nuoreni sai kuntoutusrahaa 2 vuotta. Itseäni yllätti ettei siinä tosiaan seurattu kuin sitä, että opiskelu edistyy. Mutta meillä ainakin rahat meni kyllä siihen kuntoutukseen.. Maksettiin terapioiden ja fyysisen kuntoutuksen omavastuuosuuksia ja ostettiin yksityiseltä lisää kun julkiselta ei saanut tarpeeksi. Ilman kuntoutustukea ei välttämättä olisi ollut varaa kaikkeen. Lisäksi ostettiin lisäopetusta yksityiseltä kun joutui olemaan poissa välillä pitkiäkin aikoja. Toki tukiopetusta sai myös koulusta mutta yksityiset matikan ja kielten tunnit auttoivat. Ja koska lapseni kävi lukiota ja silloin vielä piti itse ostaa kaikki, niin tottakai ne kirjat ostettiin (käyttettyinä kylläkin) myös tuolla rahalla.

Tuloksena, että lapseni kirjoitti ylioppilaaksi ihan ikäluokkansa mukana vaikka puolet lukioajasta kävi vain osittain koulussa. Pääsi myöskin haluamalleen koulutusalalle yliopistoon ja käy opiskelun ohessa töissä, ihan kunnon veronmaksaja sieltä on tulossa.

Ilman rahallisen tuen mahdollisuutta hän ei välttämättä kuntoutunut noin nopeasti, lisäksi lukio olisi saattanut jäädä kesken tai venyä jopa viiteen vuoteen (tätä vaihtoehtoa tarjottiin, kun sairauslomaa oli yhteensä vuosi). Vanhemmalle oli myös helpotus, kun ei tarvinnut miettiä mistä rahat ja tehdä priorisointeja sen suhteen että maksetaanko lapsen terapiaa vai toisen lapsen harrastuksia. Vaikka molemmat ihan työssäkäyviä ollaan, niin tiukkaa teki välillä. Varsinkin kun itse olin pitkiä pätkiä palkattomalla kotona lapsen kanssa.

Mutta ei sitä tosiaan automaattisesti myönnetä, tarvitaan lausuntoja ja suunnitelmia.

Njooh, meillä teini saa tuota rahaa (about 650e/kk, netto). Tosin opiskelee toisella paikkakunnalla (170 kilsan päässä) eli on vain viikonloput ja lomat kotona.  Lähempää ei saanut opiskelupaikkaa vaikka kyllä haki. Kaikista tuli hylky.

Diagnoosina on laaja-alaiset oppimisvaikeudet ja ensi kuussa alkaa autisminkirjo-tutkimukset.

Mutta tosiaan, hänellä ei raha mene päihteisiin. Ei polta, ei juo (edes energiajuomia). Ihan elämiseen menee raha, toki säästöönkin jää jonkun verran kun on aika nuuka rahankäyttäjä.