Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.

Vastasin juuri manifestointiketjuun - miksi se hävisi?

Vierailija
18.02.2023 |

Ihan asiallinen kysymys. Vastasin siihen pitkään. Kerrankin jouduin pohtimaan, mihin uskon. Siksi liitän vastaukseni näin:

Uskon manifestointiin osin. Emme pysty vaikuttamaan elämään eikä syntymään, emmekä muiden ihmisten tahtoihin. Mutta muilta osin uskon, että manifestointi toimii, joskus tosin kiertoteitse.

Minun maailmankatsomukseni on hengellinen, mutta manifestointia en pidä niinkään hengellisenä. Pidän sitä osin psykologisena, eli vedämme puoleemme sitä, mitä meidän syvimmät uskomuksemme ovat. Toisaalta uskon, että on joku, joka laittaa palapelejä järjestykseen, mutta en ajattelem että olisi joku, joka sitä tekee. Kyse on pikemminkin energiasta, joita nuo uskomukset liikuttavat.

Pääni ja mieleni ei siis luo mitään. Ajatuksillani ei ole voimaa. Eli ns minä en luo mitään.

Kommentit (21)

Vierailija
21/21 |
18.02.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten tulkitsette seuraavan? Milla tarvitsee jotain todella kovasti. Hän käyttää paljon energiaa asian pohtimiseen ja tekee peliliikkeen maanantaina. Tiistaina Millan ystävä soittaa ja ilmoittaa saaneensa kyseisen asian ihan onnenkantamoisena. Asia josta on kyse on niin epätavallinen että sattuma tuntuu ihan uskomattomalta. Jungin synkronisiteetin tyyliin. Ei siis mikään maitopurkki vaan epätavallinen asia.

Jatkan että tulee äärimmäisen epätodennäköisen sattuman lisäksi se että manifestointi onnistui mutta meni pikkusen pieleen, tai että joku pahantahtoinen olento sekaantui asiaan, tai että jokin hyväntahtoinen olento sekaantui asiaan.

Ja kysymys siis kuuluu, että miksi manifestointi ikään kuin onnistui, mutta tuloksena ystävä hyötyi siitä. Sehän tietysti tuntui Millasta kuin rätiltä vasten kasvoja, koska asia oli hyvin tärkeä.

Ystävä manifestoi sen ns paremmin?

Joo ja ei, harmi että tunnistamisen pelossa ei voi sanoa miten asia oikeasti meni. Mutta oikeaa tilannetta vastaisi parhaiten se, että ystävä ei olisi lainkaan kiinnostunut koko jutusta tai edes halunnut sitä asiaa. Mitkä on tsäänssit että henkilö yksi haluaa todella todella kovasti jotain hyvin harvinaista

asiaa ja yrittää manifestoida sitä, ja seuraavana päivänä hänen kaverinsa saa juuri sen asian vaikka ei edes mieti tai halua sitä. Sattuma tuntuu uskomattomalta ja mietityyää että millä mekanismilla näin kävi.

Jos hän ei olisi sitä halunnut, niin miksi hän ei sitten lahjottanut saamaansa pois?

Tuo on asian vierestä eikä kuvaus vastaa ihan todellisuutta. Pointti osa se, että mikä manifestoinnissa meni pieleen, ei ystävän käytös kuvitteellisessa tapahtumassa.

Kolme asiaa tulee mieleen:

Ensinnäkin puutteeseen keskittyminen tuo lisää puutetta. Jos tiedostat, että sinulla ei sitä asiaa ole, niin saat lisää sitä, mihin uskot: ei oota. Siksi korostetaan, että pitää uskoa jo saaneensa ko asian. Tämä on tosi vaikeaa, miten suggestoi itsensä tuohon.

Toisekseen sanotaan, että tärkeintä tunne. Tunne on energiaa, joka vetää puoleensa puoleensa. Oma fiilis, ilo ja kiitollisuus pitäisi olla korkealla, kun asiaa manifestoi. Ja pidempään kuin pari minuuttia.

Ja vielä, oletko miettinyt, mitä oikeasti tahdoit?

Tarkoitan, että voit oikeasti tahtoa rakkautta, mutta yrität manifestoida itsellesi tietyn näköistä ja koulutuksen omaavaa miestä. Nämä kaksi eivät välttämättä korreloi keskenään. Et saa sen näköistä miestä, koska tahdot rakkautta. Tarjolla ei ole sillä hetkellä tätä kombinaatiota.

Tässä on ajattelemisen arvoisia pointteja, kiitos. Esim puutteeseen keskittyminen ja ilo. Olen tuosta jo tietoinenkin mutta arjessa pääsee unohtumaan kun en kovin tietoisesti edes manifestoi. Huomaan vain että ou nou taas kävi näin ja tulipa taas älyvapaa yksi miljardista sattuma. Silti ymmärtäisin paremmin jos manifestointi ei vain onnistuisi. Sen sijaan tulee kummallisia huteja joista ei tiedä että teinkö tämän itse vai onko tämä jotain kosmista kiusatekoa. Vai oppitunti siinä mikä on tärkeää tai jotain. Oikeasti toivoisin vain että ei tarvitsisi miettiä tällaisia ollenkaan, mutta kun ne sattumat on oikeasti niin övereitä.

Kokeile tätä: ala ajattelemaan, uskomaan ja keskirtymään siihen, että mitä tahansa tapahtuu, niin kaikki menee hyvin. On vain yksi asia, johon sinun pitää keskittyä. Kaaos vähenee.

Ja ei, kenenkään elämä ei ole ruusuilla tanssimista. Et edelleenkään voi vaikuttaa muiden ihmisten tahtoihin.

En ole missään vaiheessa yrittänytkään vaikuttaa muiden ihmisten tahtoihin millään tavalla, joten sellaista ongelmaa ei ole ollut alunperinkään. Esim en ryhtyisi mitään kumppania itselleni ikinä manifestoimaan, mikä oli esimerkkinä laitettu. Tämä asia on siitäkin hankala, että jos joku manifestoi ja asiat sujuu, porukat on ihan että hienoa ja ihanaa, yliluonnollinen on totta. Mutta annas jos manifestointi johtaa kummallisiin lopputuloksiin, sinulla on skitsofrenia :D. Vaikka kyseessä on saman kolikon kaksi puolta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla