Vastasin juuri manifestointiketjuun - miksi se hävisi?
Ihan asiallinen kysymys. Vastasin siihen pitkään. Kerrankin jouduin pohtimaan, mihin uskon. Siksi liitän vastaukseni näin:
Uskon manifestointiin osin. Emme pysty vaikuttamaan elämään eikä syntymään, emmekä muiden ihmisten tahtoihin. Mutta muilta osin uskon, että manifestointi toimii, joskus tosin kiertoteitse.
Minun maailmankatsomukseni on hengellinen, mutta manifestointia en pidä niinkään hengellisenä. Pidän sitä osin psykologisena, eli vedämme puoleemme sitä, mitä meidän syvimmät uskomuksemme ovat. Toisaalta uskon, että on joku, joka laittaa palapelejä järjestykseen, mutta en ajattelem että olisi joku, joka sitä tekee. Kyse on pikemminkin energiasta, joita nuo uskomukset liikuttavat.
Pääni ja mieleni ei siis luo mitään. Ajatuksillani ei ole voimaa. Eli ns minä en luo mitään.
En ole missään vaiheessa yrittänytkään vaikuttaa muiden ihmisten tahtoihin millään tavalla, joten sellaista ongelmaa ei ole ollut alunperinkään. Esim en ryhtyisi mitään kumppania itselleni ikinä manifestoimaan, mikä oli esimerkkinä laitettu. Tämä asia on siitäkin hankala, että jos joku manifestoi ja asiat sujuu, porukat on ihan että hienoa ja ihanaa, yliluonnollinen on totta. Mutta annas jos manifestointi johtaa kummallisiin lopputuloksiin, sinulla on skitsofrenia :D. Vaikka kyseessä on saman kolikon kaksi puolta.