Jos nyt kuolisit äkillisesti kotiisi, kuinka kauan kestäisi, että joku alkaisi ihmetellä mitä sinulle on tapahtunut?
Päiviä, viikkoja vai peräti kuukausia?
Siis jos ei oteta lukuun perhettäsi, joiden kanssa asut.
Jos elät yksin, kävisikö sinulle kuin Maunulan muumiolle takavuosina, kuluisi vuosia ja postit kasautuisivat eteisen lattialle ja lojuisit kuolleena kotonasi eikä kukaan kaipaisi?
Kommentit (73)
Jos kesäkuun 5. päivä kuolisin niin jossain elokuun 10-15. pvä kun olisi töissä suunnittelupäivät seuraavaa lukuvuotta varten
Siinä välissä EI kyllä kukaan kaipaisi
Alle 3 sekuntia niin olisi joku jo vailla jotain.
Parin päivän kuluttua viimeistään tultaisiin selvittelemään, miksi en ole hoitanut tehtäviäni.
Äiti ihmettelisi, jos en laita hyvää yötä -viestiä. Olen kyllä miettinyt, että kun äiti kuolee, voi mennä viikkoja ennen kuin sisareni muistaa olemassaoloni.
Töistä kyseltäisiin samantien perään jos mitään ilmoittamatta en menisi listalla olevaan työvuorooni. Kotona ollessa alle kymmenen minuutin sisällä puoliso tulisi katsomaan mitä tapahtuu jos olen kotona enkä vastaa kun kysyy jotain.
Muutama sekunti varmaan jos mies tajuaisi nostaa katseensa kännykästä tuossa muutaman metrin päässä.
Naapuri jäi leskeksi niin sanoin että voi halutessaan antaa minun puhelinnumeroni kaukana asuvalle lapselleen. Jos lapsi ei saa yhteyttä äitiinsä niin minä voin käydä naapurissa katsomassa onko kaikki kunnossa.
Minulla on anopin naapurin numero siltä varalta että pitää kysellä anopin perään. Ja heillä minun numeroni jos alkaa mietityttää onko kaikki ok.
Eli itse olen pyrkinyt aktiivisesti verkostoitumaan niin että kenenkään ei tarvitsisi maata kotona kovin montaa päivää odottamassa apua jos saa sairaskohtauksen. Yksi lapsuuden tuttu nainen kielsi lapsia huolehtimasta hänestä ja vahtimasta. Sai sitten sairaskohtauksen ja makasi kolme päivää lattialla ja sitten naapurit huomasivat (asuu maalla missä vielä huolehditaan naapureista). Jäi henkiin mutta loppuelämä laitoksessa. Ehkä olisi parantunut vielä asumaan omassa kodissaan jos olisi laittanut päivittäin viestin lapsilleen ja nämä olisivat hälyttäneet apua viimeistään vuorokauden kohdalla.
Minua ei niinkään haittaa ajatus että joku muumioituu kun ei löydetä vaan se että jos joutuu pitkään kärsiä ja turhaan odottaa apua.
No korjausmies ja eläinlääkäri huomenna, torstaina ystävä, sunnuntaina mutsi, maanantaina työpaikka.
Vielä on parissa päivässä kalenteri täyttämättä.
Töissä huomaisivat heti aamulla. En tiedä kauanko kankean byrokraattisessa laitoksessa menisi, ennen kuin mistään alkaisivat selvittää. Faija varmaan parin viikon päästä ryhtyisi toimiin, koska en olisi maksamassa sen laskuja.
Olen vessassa, puolisen tuntia maksimissaan.
Jos juuri tällä hetkellä niin torstaina 2.3, mutta normaalisti menisi parista päivästä pariin viikkoon.
VIIKKOJA!!
Olen niin introvertti ja en juurikaan pidä yhteyttä vanhempiin. Enkä sisaruksiin.
Töissä saattaisi ihmetellä mutta teen keikkaa joten eipä se juurikaan vaikuttaisi.
Mutta viikkoja menisi.
Tasan 8 tuntia. Tai ehkä ne yhen tai kaks minuuttia miettis että miks kukaa ei avaa ovee ja sit miettis et kuka se oli kenen piti avaa ovi tänään ja sit et niin tää tyyppi ei oo töissä avaamas meille muille ovia et missä se on?