Jos nyt kuolisit äkillisesti kotiisi, kuinka kauan kestäisi, että joku alkaisi ihmetellä mitä sinulle on tapahtunut?
Päiviä, viikkoja vai peräti kuukausia?
Siis jos ei oteta lukuun perhettäsi, joiden kanssa asut.
Jos elät yksin, kävisikö sinulle kuin Maunulan muumiolle takavuosina, kuluisi vuosia ja postit kasautuisivat eteisen lattialle ja lojuisit kuolleena kotonasi eikä kukaan kaipaisi?
Kommentit (73)
Voisin olla kuolleena vuosia. Ei ole ystäviä, olen työtön, isä on dementoitunut. Naapureita ei kiinnosta. Yhtiövastike menee suoraveloituksena. Ehkä joku hajun perusteella tekee ilmoituksen, mutta epäilen sitäkin. Täällä lähiössä ketään ei kiinnosta mikään. Ehkä joskus, jos remonttia tehdään, joku tulee sisälle ja löytää muumioituneen ruumiini.
Mulla on ystäviä ja pari sisarusta joiden kanssa pidetään yhteyttä niin, että Aina minä otan yhteyttä, kukaan ei ota minuun yhteyttä. En tiedä kuinka kauan menisi, kun alkaisivat ihmetellä miksi en soittele, varmaan useita kuukausia. Osa varmaan unohtaisi minut kokonaan.
Teen paljon etää ja kokoukset menee usein päällekäin eli poissaolo kuitattaisiin kiireenä. Näin voisi mennä useampi viikko ennen kuin minua kaivattaisiin töissä. Äitini ehkä huolestuisi kuukaudessa, jos en lukisi hänen viestejään.
Mutta tosiaan kurkku suorana huutava taapero kyllä herättäisi isänsä viimeistään parissa tunnissa mun kuolemasta, jos en heräisi hoitamaan lasta.
No aamulla omat lapset löytäisivät. En ymmärrä miksei sitä mahdollisuutta saa mainita kun se on todennäköisin. Huomenna läheiset ihmettelisivät kun ei tultaisi vierailulle. Maanantaina töissä kyselisivät miksen ole tavoitettavissa mutta niin omituinen toimisto on etteivöt ehkä heti ilmoittaisi asiasta. Suku ja ystävät varmaan viikossa parissa ihmettelisivät.
Lapseni kyllä pitäisi sen päivästä meteliä että naapurit soittaisivat häkeen melko pian eikä vasta tuntien kuluttua.
Poikani huolestuisivat viimeistään viikossa. Eivät asu enää kotona, mutta soitellaan vähintään 2-3 kertaa viikossa.
Vierailija kirjoitti:
2- 3 päivää. Nämä on jo käyty läpi jälkikasvun kanssa. Koska meillä menee loistavasti lapseni kanssa. Tietää myös mitä ihan ensin hänen tulee tehdä, kun tulee asunnolleni.
Poistaa selaushistoria?
Vierailija kirjoitti:
Lapseni kyllä pitäisi sen päivästä meteliä että naapurit soittaisivat häkeen melko pian eikä vasta tuntien kuluttua.
Jos tämä ei käy vastaukseksi niin viimeistään huomenna aamupäivällä.
Varmaan aika hiton pitkään, mulla kun ei ole kotia. Ehkä koiran hihna lähtisi ranteestani, pääsisi irti ja johdattaisi jonkun mun luo. Tai sitten ei.
Varmaan tuo jälkikasvu reagoisi kolinaan kun tipahtaisin lattialle.
Poika huomenna aamulla, kun on tarkoitus, että käyttää mua kirjastossa, kipsin takia en voi ajaa.
Toivottavasti koira alkaisi haukkua niin paljon, että naapurit päivässä, parissa soittaisivat huoltoon ja koira pelastuisi.
Ystävät ihmettelisivät jo 1-2 päivän kuluessa, kun en ryhmään laita mitään kuulumisia. Mutta eivät he siinä mielessä huolestuisi, että olettaisivat minulle tapahtuneen jotain ja alkaisivat selvittää asiaa. Etätöiden vuoksi työpaikalla ei huomattaisi heti. Mutta varmaan ekan viikon aikana olisin tarpeeksi monesta palaverista ilmoittamatta pois, että ihmettelisivät asiaa. 2-3 viikon kohdalla esihenkilö saattaisi alkaa yrittää selvittää jotain (arvelisi varmaan ennemmin jotain sattuneen kuin että olen lähtenyt ilmoittamatta). Vanhemmat varmaan 1-2 viikon kohdalla alkaisivat ihmetellä enemmän, kun olisin pari kertaa ollut vastaamatta viesteihin ja puheluihin.
Koska kukaan näistä tahoista ei tiedä toistensa yhteystietoja, kukaan ei voisi alkaa yrittää selvittää muilta onko minusta kuulunut mitään.
Miten olisi käytännössä mahdollista, että ei oteta lukuun perheenjäseniä, joiden kanssa asuu? Ihan omituinen kysymys. Siis perheenjäsenet vaan eläisivät entiseen tapaan vaikka makaisin mätänevänä asunnossa?
Parissa päivässä varmaan ihmeteltäisiin, että mikä on kun ei viestiin vastaa. Mutta epäilisin ihmettelyn muuttuvan hyvinvointihuoleksi vasta yli viikon päästä.
Jos ei ole mitään juhlapyhiä, niin kestäisi sen aikaa, että alkaisin haista rappukäytävässä. Ehkä kuukausi.
Olen yksinelävä nainen. Ei sukulaisia, ei ystäviä. Täällä kerrostalossa ei ole mitään suhteita naapureihin. Todennäköisesti minut löytäisi joku remonttimies. En tiedä, tuleeko joku, jos yhtiövastike jää maksamatta? Hajun perusteella?
Mies varmaan ihmettelisi miksi nukun sohvalla. Ehkä tajuaisi huomenna aamupäivällä, että olen kuollut.
Maanantaina klo 13 alkaisi töissä paniikki kun asiakkaat tulisivat lankoja pitkin ja yritys alkaisi painua turmion spiraaliin. Sitten oletan, että pomo yrittäisi soittaa lapselleni, jonka numero hänellä on.
Ei nykyään naapureita kiinnosta. Muistan tapauksen, kun asunnosta löytyi muumioitunut ruumis, joka oli ollut 6vuotta kuolleena. Kukaan ei ollut kaivannut häntä.
Eiköhän huomenna aamulla tai aamupäivällä tuon lapsen herättyä ja huudettua nälkää ja märkää vaippaa naapurit huolestuisi ja tulisi katsomaan, mikä meininki.