Lue keskustelun säännöt.
Halu "puhua asiat selviksi" manipulointitaktiikkana
17.02.2023 |
Tässä taannoin oli Hesarissa mielipidekirjoitus äidiltä, joka olisi halunnut keskustella asiat selviksi välit katkaisseen aikuisen lapsensa kanssa. Lapsi vain ei halunnut keskustella, mikä oli tästä äidistä kohtuutonta ja väärin.
Minulle tuli tästä tapauksesta mieleen, että olen silloin tällöin huomannut joidenkin ihmisten käyttävän tällaisia "sovintokeskusteluja" sumutustaktiikkana. Toinen yritetään pakottaa dialogiin väittämällä, että suostumatta jättäminen olisi lapsellista, joustamatonta, kohtuutonta, loukkaavaa, ilkeää jne. Sitten jos "keskusteluun" lähtee, se toinen osapuoli puhuu näön vuoksi mitä sylki suuhun tuo ja on näennäisesti sovitteleva, kunnes toinen on vaan liian väsynyt enää jatkamaan. Jos tämän jälkeen yritetään elää sovussa, niin se alkuperäinen häiriökäyttäytyminen palaa pikkuhiljaa. Mitä todellista muutosta ei tapahdu, koska se sopimishaluinen henkilö ei alunperinkään ole kykenevä ja halukas menemään itseensä. Anteeksi pyytäminenkin on vain marttyrointia tai tyhjiä sanoja, joilla yritetään velvoittaa toinen anteeksiantoon.
Olen itse joko ollut kohteena tai seurannut tällaista vierestä monta kertaa. Tätä ovat tehneet ainakin erossa jätetty (jättäjää huomattavasti vanhempi) osapuoli, epärehelliseksi paljastettu kollega, aikuisen lapsen narsistivanhempi, lyttäävästi kommentoiva harrastustuttu jne. Kaikissa näistä tilanteista sillä loukatulla osapuolella on ollut mielestäni hyvä syy todeta, ettei tämän ihmisen kanssa kannata keskustella, koska hän välittää oikeasti vain itsestään ja on valmis menemään pitkälle saadakseen muut määräysvaltaansa.
Minusta pitäisi puhua enemmän siitä, että joissain konfliktitilanteissa vika on voittopuolisesti siinä toisessa ihmisessä JA on myös olemassa ihmisiä, joiden kanssa ei pidäkään neuvotella, vaan pyrkiä pois heidän vaikutuspiiristään kaikin voimin. Nykyään muodissa olevat sovittelukäytännöt (esim. kouluissa, työpaikoilla, harrastusyhteisöissä, rikosten kohdalla jne.) lähtevät ymmärtääkseni siitä, että molemmat osapuolet ovat normaalisti toimivia ja järkeviä ihmisiä. Eivät aina ole, eikä silloin sitä toista osapuolta pidä kehottaa sovintoon, vaan todeta hänen kokemuksensa valideiksi ja tarjota tukea myrkyllisestä ihmissuhteesta toipumiseen. Onneksi sentään Amnesty totesi vuosia sitten, ettei parisuhteessa tapahtuneita pahoinpitelyitä pidä sovitella, koska se voi olla uhrille haitaksi.
Kommentit (69)
Olen täysin samaa mieltä. Jotkut ihmiset ovat luonteeltaan hyvin dominoivia ja tasa-arvoinen keskustelu on mahdotonta. He keskustelevat vain voittaakseen tai käännyttääkseen muut ristiriitatilanteessa puolelleen.
Olen parkin kertaa joutunut toteamaan, että keskusteltavaa ei ole.
Isäni kanssa sopu löytyi lopulta pitkän vaisun kauden jälkeen, kun hän sai rauhassa tutkiakella omaa komentajahenkistä kommunikointityyliään.
Dominoivan ystävän kanssa emme ole enää tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äidilläni on diagnosoitu harhaluuloisuushäiriö. Lisäksi hänellä on narsistisia piirteitä... kaikki on aina jonkun muun syytä.
Vältän hänen kanssaan mitään selvityskeskusteluja yhtään mistään. Kun puheenaiheet pysyvät päivän säässä ja ruoanlaitossa, niin keskustelut pysyvät suurinpiirtein aisoissa.
No yleisesti se ettei suostu keskustelemaan, jos on konflikti vaan jättää toisen yksin tilanteen kanssa ja vaikenee, onkin pääsääntöisesti lapsellista ja vastuuta välttelevää käytöstä. Poikkeuksia on, mutta esimerkiksi parisuhteessa, jos ainoastaan toinen konfliktin koittaessa mököttää eikä suostu keskustelemaan siitä mikä hiertää, niin kyllähän silloin kokee olevansa suhteessa uhmaikäisen lapsen kanssa, joka pyrkii saamaan tahtonsa läpi mököttämällä ja esittämällä välinpitämätöntä.
Manipuloinnista on kyse siinä tapauksessa, että "asioiden selviksi puhumista" vaativan osapuolen mielestä asiat ovat tulleet selviksi vasta sitten, kun keskustelukumppani on hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä. Terveiden ihmisten kesken asioiden selviksi puhuminen voi tarkoittaa myös sitä vaihtoehtoa, että keskustelun päätteeksi kumpikin ymmärtää toisen osapuolen näkemyksen ja hyväksyy sen, että näkemyserot jäävät yhteensovittamattomiksi.
Kompromissiä ei kannata edes yrittää jos on 100 % oikeassa jostain.
Eräs manipuloiva keskustelutyyli on tulla sanomaan sanottavansa ja kun tulee toisen osapuolen vuoro sanoa oma kantansa, häivytään paikalta, vaihdetaan puheenaihetta tms. Tätä harrastavat asioihini sekaantuvien sukulaisten lisäksi sosiaaliohjaaja, työkkäri ja lääkäri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisethan haluaa puhua kaiken selväksi,vaikkei ois ees mitään juteltavaa .
Ja sitte 3 tunnin puhumisen jälkeen asiat on ja pysyy ennallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No yleisesti se ettei suostu keskustelemaan, jos on konflikti vaan jättää toisen yksin tilanteen kanssa ja vaikenee, onkin pääsääntöisesti lapsellista ja vastuuta välttelevää käytöstä. Poikkeuksia on, mutta esimerkiksi parisuhteessa, jos ainoastaan toinen konfliktin koittaessa mököttää eikä suostu keskustelemaan siitä mikä hiertää, niin kyllähän silloin kokee olevansa suhteessa uhmaikäisen lapsen kanssa, joka pyrkii saamaan tahtonsa läpi mököttämällä ja esittämällä välinpitämätöntä.
Tässähän nimenomaan ap puhui juuri sellaisesta tapauksesta, joka ei keskustelemalla parane.
Tiedän ihmisiä, joille mikään muu totuus kuin heidän omansa ei kelpaa. Siitä huolimatta että asia on heille monta kertaa selitetty, he vain torjuvat toisen ihmisen näkökulman, ihmettelevät että mistä on kyse ja ikään kuin odottavat että asia kääntyisi lopulta sellaiseksi kuin he haluavat.
Ihmettelevät samaa vielä muillekin. Että mikä sille tuli?
Miten erottaa tällaiset manipuloijat niistä, jotka aivan aidosti haluavat keskustella ja ovat kykeneviä neuvottelemaan ja parantamaan omaa käytöstään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen samaa mieltä. Hyvä ystäväni on harrastanut tätä kaikissa parisuhteissaan ja ne aina kosahtaakin siihen, että toinen osapuoli saa tarpeekseen kun hänet on ensin uuvutettu loppuun keskustelemalla asioista. Olen huomannut, että ystävän on vaikea hyväksyä rakkaussuhteissa toisen erilaisuutta, joten hän pyrkii jatkuvasti tuomaan toisen puutteita esiin haluamalla keskustella niistä omasta mielestään rakentavasti.
Ehkä kouluissa pitäisi opettaa sellaista oikeasti rakentavaa keskustelua ja muita ihmissuhdetaitoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten erottaa tällaiset manipuloijat niistä, jotka aivan aidosti haluavat keskustella ja ovat kykeneviä neuvottelemaan ja parantamaan omaa käytöstään?
Ehkä yksi keino voisi olla se, että aidosti vuorovaikutukseen ja haluava ihminen kuuntelee ja miettii myös toisen ihmisen näkökulmaa. Sen sijaan manipulaattori pyrkii vaikuttamaan toisen ihmisen ajatuksiin.
Näitähän on molempien (kaikkien) sukupuolten edustajissa. Ja kaikissa ikäryhmissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Manipuloinnista on kyse siinä tapauksessa, että "asioiden selviksi puhumista" vaativan osapuolen mielestä asiat ovat tulleet selviksi vasta sitten, kun keskustelukumppani on hänen kanssaan kaikesta samaa mieltä. Terveiden ihmisten kesken asioiden selviksi puhuminen voi tarkoittaa myös sitä vaihtoehtoa, että keskustelun päätteeksi kumpikin ymmärtää toisen osapuolen näkemyksen ja hyväksyy sen, että näkemyserot jäävät yhteensovittamattomiksi.
Juuri tällaiset äänenpainot nimenomaan todistavat oikeaksi ap:n pointin. Jos joku ei tee niinkuin sinä haluat, hän ei ole "terve" Halu mestaroida tuolla tavalla on itsensä ylentämistä eikä osoita ainakaan terveyttä.
On hyvä suostua keskustelemaan asioista, mutta jos keskustelu ei johda mihinkään, niin sitä ei tarvitse jatkaa loputtomiin. Jossain vaiheessa saa lyödä hanskat tiskiin ja todeta, että tuolle ihmiselle en anna enää uutta mahdollisuutta.
Vierailija kirjoitti:
Naisethan haluaa puhua kaiken selväksi,vaikkei ois ees mitään juteltavaa .
Ja sitte 3 tunnin puhumisen jälkeen asiat on ja pysyy ennallaan.
Joskus puhumisesta tulee kuitenkin parempi mieli ja ehkä välitkin paranevat, vaikka itse ongelma ei olisi ratkennut ja oltaisiin edelleen eri mieltä asioista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan haluaa puhua kaiken selväksi,vaikkei ois ees mitään juteltavaa .
Ja sitte 3 tunnin puhumisen jälkeen asiat on ja pysyy ennallaan.
Joskus puhumisesta tulee kuitenkin parempi mieli ja ehkä välitkin paranevat, vaikka itse ongelma ei olisi ratkennut ja oltaisiin edelleen eri mieltä asioista.
Meinaatko että kun toinen on paasannut kolme tuntia ja toinen nyökytellyt sopiviin väleihin? Mahtaako tulla molemmille hyvä mieli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naisethan haluaa puhua kaiken selväksi,vaikkei ois ees mitään juteltavaa .
Ja sitte 3 tunnin puhumisen jälkeen asiat on ja pysyy ennallaan.
Joskus puhumisesta tulee kuitenkin parempi mieli ja ehkä välitkin paranevat, vaikka itse ongelma ei olisi ratkennut ja oltaisiin edelleen eri mieltä asioista.
Meinaatko että kun toinen on paasannut kolme tuntia ja toinen nyökytellyt sopiviin väleihin? Mahtaako tulla molemmille hyvä mieli?
No en meinaa sitä. Olen vain huomannut että noin se joskus menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten erottaa tällaiset manipuloijat niistä, jotka aivan aidosti haluavat keskustella ja ovat kykeneviä neuvottelemaan ja parantamaan omaa käytöstään?
Ehkä yksi keino voisi olla se, että aidosti vuorovaikutukseen ja haluava ihminen kuuntelee ja miettii myös toisen ihmisen näkökulmaa. Sen sijaan manipulaattori pyrkii vaikuttamaan toisen ihmisen ajatuksiin.
Näissä suhteissa on varmasti sen verran historian painolastia, että mitään luottamuksellista keskusteluyhteyttä ei ole koskaan muodostunutkaan. Esimerkiksi äiti joka on aina sanellut lapselleen miten asiat tulee tehdä. Kaiken henkilökohtaisen tiedon jonka on saanut toisesta ongittua, on juorunnut muille jne.
Up