Muita joilla lapsen/lasten saaminen kouluun on tuskaista?

Kysypä joskus vaikka eksältäsi, että miten armeijassa hoidetaan aamutoimet. Eli miten vastentahtoiset ja uniset varusmiehet saadaan minuuttiaikataulussa tekemään aamutoimensa. Siinä voisi olla vastaus siihenkin, että miten te saisitte asian sujumaan.

Olisipa kiva nähdä, miten tämän ketjun kettuilijat hoitaisivat nepsyn ja prinsessapukeutujan joka aamu ajoissa kouluun ja vielä itsensä töihin, yksin, viitenä päivänä viikossa. Kun se kettuilu ei ketään liikkeelle saa, päinvastoin.

Itse elän ydinperheessä, kärsin aamuisin kiireestä eikä minulla ole hyviä neuvoja täällä jo listattujen lisäksi. Paitsi ehkä sen ääneen toteaminen, että aika kuluu. Oma esikoiseni vietiin itkulla joka aamu päiväkotiin, ja nykyään alakoulun lopulla on kuin toinen ihminen. Ei ollut missään kiusaamista eikä kai nepsyyttäkään sen enempää kuin monissa meistä. Otsalohko vain kehittyi.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kiva nähdä, miten tämän ketjun kettuilijat hoitaisivat nepsyn ja prinsessapukeutujan joka aamu ajoissa kouluun ja vielä itsensä töihin, yksin, viitenä päivänä viikossa. Kun se kettuilu ei ketään liikkeelle saa, päinvastoin.

Itse elän ydinperheessä, kärsin aamuisin kiireestä eikä minulla ole hyviä neuvoja täällä jo listattujen lisäksi. Paitsi ehkä sen ääneen toteaminen, että aika kuluu. Oma esikoiseni vietiin itkulla joka aamu päiväkotiin, ja nykyään alakoulun lopulla on kuin toinen ihminen. Ei ollut missään kiusaamista eikä kai nepsyyttäkään sen enempää kuin monissa meistä. Otsalohko vain kehittyi.

Yhteinen nimittäjä nepsyille ja nepsypiirteisille on se, että heitä ei voi kasvattaa koska he eivät tottele sanoitusta.

Huutamisen sijaan kannattaa kokeilla rangaistusten antamista. Hyvä periaate on se, että jos lapsi ei tottele yhtä rauhallisella äänellä lausuttua käskyä niin toista käskyä ei enää tule vaan sitten tulee rangaistus.

Ap jätti vastaamatta että mihin se lasten isä on kalppinut ja voisiko isän hylkääminen sitten vaikuttaa lasten motivaatioon ja oireiluun. Vertaistukea haluaa vaan vollotukselle, siis sellaista sääliätukea. Lasten asiat ei häntä kiinnosta. Ehkä ap on itse sen isän osallistumisen estänyt, muuten kai miestä syyttelisikin. Tai sitten isä ei ole tiedossa.

Vierailija kirjoitti:

Onpas taas ynseitä syyllistäviä aavee vastauksia osa, hyppää vain niiden ohi.

Onneksi kohta on loma, niin vanhempi lapsesi saa tarvitsemaansa lepoa. Hänen kohdalla kiinnittäisin huomiota rutiineihin, rauhallisiin hetkiin vapaa-ajalla koulukuormituksen vastapainoksi. Laittaisin myös luokanohjaajalle asiasta viestiä, hänelläkin voisi olla ideoita miten vähentää kuormitusta. Jos vaikka saisi välillä kuulokkeita/korvatulppia käyttää jos on itsenäistä työskentelyä, voisi yleistä hälyä ja melua vähentää ja näin saada ärsykkeitä pienemmäksi. Välitunnilla kannattaisi ehkä käydä ulkona haukkaamassa happea?

Nuoremman kohdalla järkevää on vain pitää selvät rajat ja pitää niistä kiinni. Anna ottaa reppuun pieni lelu, mutta ehdoksi se ei saa häiritä oppitunteja. Lisäksi sano että koulussa voi hävitä tai joskus varastetaan tavaroita, rakkaimpia leluja ei kannata viedä. Napapaitaan voit sanoa vain ei, se ei käy kouluun, mutta voit pukea sen kotona kun tulet koulusta. Hampaat nyt vain on pestävä, perustele miksi. Tehkää paperille lyhyt lista tai kuvat, mitkä hommat teidän aamuun kuuluu, tyyliin pue vaatteet, pese hampaat, syö aamupala jne. Meillä se auttoi. Huom, teimme listan yhdessä ja lapsikin sai sanoa mitä siihen kuuluu ja koristeli itse paperin ennen kuin laitettiin se seinälle.

Sitten, sinä itse. Olet väsynyt. Jo tämä vertaistuen etsiminen, kokemusten jakaminen on hyvä. Puhu asiasta vaikka kaverille, että on välillä raskasta. Koita saada välillä myös itsellesi omaa aikaa, tehdä jotain mistä itse pidät. Ja ajan kanssa nämäkin asiat sitten helpottaa. Nauttikaa hyvistä hetkistä.

Kiitos

Ja nuoremmalle vois hyvin toimia tuo aamutoimien kuvataulu, meiltä taitaa sellainen löytyäkin esikoisen jäljiltä jostain. Sitä voisi vähän muokata ja keksiä jonkin palkinnon niin nuorempi voisi motivoitua. Olen kyllä tosi tiukkana hänen kanssaan ja nyt näistä asioista on muodostunut ihan selvä tahtojen taistelu.. joka nyt vaan on raskasta vaikka lopulta lapsi pesiskin ne hampaat eikä mene napapaidassa kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Olisipa kiva nähdä, miten tämän ketjun kettuilijat hoitaisivat nepsyn ja prinsessapukeutujan joka aamu ajoissa kouluun ja vielä itsensä töihin, yksin, viitenä päivänä viikossa. Kun se kettuilu ei ketään liikkeelle saa, päinvastoin.

Itse elän ydinperheessä, kärsin aamuisin kiireestä eikä minulla ole hyviä neuvoja täällä jo listattujen lisäksi. Paitsi ehkä sen ääneen toteaminen, että aika kuluu. Oma esikoiseni vietiin itkulla joka aamu päiväkotiin, ja nykyään alakoulun lopulla on kuin toinen ihminen. Ei ollut missään kiusaamista eikä kai nepsyyttäkään sen enempää kuin monissa meistä. Otsalohko vain kehittyi.

Prinsessapukeutuja kuvaa lastani erittäin hyvin 😂

Se on totta että aika auttaa. Onhan se jo auttanutkin esikoisen kanssa moneen, hänen kanssaan on myös taisteltu aikoinaan monesta josta nyt enää ei ole tarvinnut. Tietty sit uusia haasteita tulee aina kasvun myötä esiin..

No mihin se isi lähti? Aidosti oleellinen tieto. Lapsesi heräävät kuitenkin aamuisin kuudelta mutta eivät jaksa mennä kouluun..

Silloin kun koivuniemen herrasta ei vielä tullut lasua niin ei ollut epäilystä siitä, että kuka voittaa tahtojen taistelun: vanhempi vai lapsi.