Nolasin itseni todella pahasti.
Pidin naapurille ovea ja mumisin vahingossa kiitos, vaikka piti sanoa moi.
En ole varma kuuliko.
Pitää minua varmasti hörhönä.
Kommentit (17)
Voi ei, ihan hirveää, kriisiterapialla pääset yli tästä koettelemuksesta.
Voimia!
Eiköhän jokainen arvaa, että tuossa kävi vain pieni sanasekoilu. Oli kyseessä hörhö tai ei.
Töissä yksi ulkkari aina kiittää pitäessään ovea auki.
Se on unohtanut sen jo. Ehkä ei edes kuullut.
Vierailija kirjoitti:
Se on unohtanut sen jo. Ehkä ei edes kuullut.
Mitä väliä onko vai ei?
Kiitti että sai laskea sisälle?? 🤔😁
Onpa helppo elämä. Nolostumiset ovat sellaista että niihin turtuu. Kun tarpeeksi monta kertaa jää kiinni siitä ettei tiedä eikä osaa mitään tai laskee allensa yleisön edessä niin lakkaa tuntumasta enää niin paljon.
Kyllä olet empaattinen ja hyvä ihminen. Olet esimerkki meille muille.
Olin kerran lähdössä Helsingistä pitkän matkan bussilla, ja kun nousin bussiin, sanoin "Helsinkiin".
Näitä sattuu.
Vierailija kirjoitti:
On teillä kovia kokemuksia.
No vaativuus itseä kohtaan ja suhteeton häpeä kyllä syntyy usein niistä kovista kokemuksista lapsuudessa.
Tuollainen on selkeää vit*uilua jos ei ymmärrä vahingoksi. Älä ihmettele jos naapuri kostaa.
Vierailija kirjoitti:
Olin kerran lähdössä Helsingistä pitkän matkan bussilla, ja kun nousin bussiin, sanoin "Helsinkiin".
Näitä sattuu.
Silloin kun oli veeärrällä vielä lipunmyyntitiskit niin sanoin Hämeenlinnassa että "Hämeenlinnaan seuraavalla." Virkailija katsahti ja sanoi ihan helvetin kyllästyneellä äänellä että "me ollaan nyt Hämeenlinnassa." :D
Vierailija kirjoitti:
Kiitti että sai laskea sisälle?? 🤔😁
Jossain päin maailmaa kerjäläismunkit eivät kiitä saadessaan almuja, vaan antajat kiittävät heitä, että saavat antaa heille.
Mä sanoin kerran kaupan kassalle kiitto (sekotus sanoista kiitos ja kiitti), murehdin sitä loppupäivän. Elämä on hankalaa joskus.
Taidat olla melko ankara itsellesi?