Lue keskustelun säännöt.
Reilu ylipaino ja hirvittävä väsymys, miten kierteestä irti?
16.02.2023 |
Olen äskettäin 29 täyttänyt nainen, jolla on ylipainoa ihan reilusti (BMI vaihtelee jossain 35-37 välillä).
Teen fyysistä työtä, jossa askeleita kertyy päivässä joku 12000 työvuoron aikana. Työvuorojen jälkeen olen ihan loppu, enkä jaksa tehdä mitään järkevää saati tehdä järkeviä valintoja syömisen ja liikunnan suhteen. Yleensä haen kotimatkalla pikaruokaa ja tulen kotiin itkemään puhtaasta väsymyksestä, vaikka en tee edes täyttä työaikaa.
Ferritiinit olivat kesällä jotain viiden luokkaa, syön rautalisää päivittäin, ruokavalio on ihan perseellään, mutta nukun kuitenkin n. 7 h yössä. Uskon, että ylipaino on kuitenkin keskeinen syy väsymykseen, koska ei tämä ennen tällaista ollut. Kuitenkin, kun mitään energiaa ei yksinkertaisesti ole, siitä on vaikea päästä eroon.
Onko kukaan onnistunut pääsemään tästä kierteestä irti? Lihon ja lihon vaan lisää, nyt tullut melkein 10 kg vuoden aikana, kun tätä on jatkunut, ja tilanne tuntuu pahenevan koko ajan. Jotain pitäisi tehdä, mutta miten?
Kommentit (38)
Vierailija kirjoitti:
Vuorotyö on todella haitallista etenkin naisille. Univaje nostaa kortisolitasoa, ja väsymys vain pahentaa kierrettä. Stressi lihottaa, ja sen vaikutusta aliarvioidaan terveydenhuollossakin, koska se on niin vaikeaa poistaa yhtälöstä. Ja stressiin me suunnilleen kaikki lopulta kuollaankin.
Olet hyvin sisäistänyt yhteiskunnan syyllistämisen siitä, miten kaikki johtuu sun omista huonoista valinnoista? Hei, ei johdu. Kun sulla on traumatausta, vääränlainen duuni, ja ferritiinitkin persiillään, ei ole ihme, että painon kanssa on vaikeaa - ja todnäk muissakin jutuissa, joita et ehkä ole tajunnutkaan. Onko kukaan edes huomannut selvittää, miksi sulla on raudanpuute? Yleensä edes todella huono ruokavalio ei sitä yksin aiheuta, eli syy olisi hyvä saada selville ( runsaat menkat, suolistoverenvuoto, autoimmuunisairaus, jne jne). Raudanpuute aiheuttaa todella pahasti elämää haittaavia oireita, joten siitä olisi päästävä pikaisesti. Ethän juo kahvia/ teetä, tai syö maitotuotteita, tai mitään soijaproteiineja/ vastaavia rautatabun kanssa? Silloin se ei imeydy. Mulla on hankalahko raudanpuute runsaiden kuukautisten takia, ja huomaan kyllä kun rautavarasto on vajunut liian alas. Itse saan apua jo viikossa, kun alan tankata Obsidania (ihan hyvä valmiste ollut mun kohdalla).
Muutoin sanoisin, että sulla voi olla tai olla olematta ties mitä fyysistä vaivaa, joka vaikuttaa jaksamiseen, mielialaan ja koko elämään. En kuitenkaan vähättelisi yhtään psyyken vaikutusta tilanteeseen. Lakkaa uskomasta, että kaikki on sun omaa syytäsi. Vaihda työpaikkaa tai lepuuta hetki vaikka työttömänä. Tee jotain , mitä todella haluat, koeta hankkia tai ylläpitää ilahduttavia ihmissuhteita, ja usko, että sä ansaitset parasta! Paino on vain yksi ominaisuus ihmisessä, ja kun olet onnellinen, se on ennen pitkää juuri oikea.
Kiitos tsemppaavasta viestistä. Tuo syömäni rautavalmiste (SiderAL) on jotain uuden sukupolven versiota, jossa muilla ruoka-aineilla ei ole merkitystä. Taustalla on runsaat menkat minullakin, joille ei valitettavasti pysty juurikaan mitään tekemään, koska en voi terveydellisistä syistä käyttää hormonaalista ehkäisyä (useampia on kokeiltu).
Vuorotyön vaihtaminen ei oikeen ole realistinen vaihtoehto. Traumataustaa selvitellessä on pitkälle menneet nämä kaksikymppisvuodet, joten koulut ovat kesken ja mitään lukion jälkeistä koulutusta ei siis ole, välissä pitkiä sairaslomia ja rankkoja jaksoja ja yli viisi vuotta terapiaa. Ns. hanttihommia (kaupan/ravintolan/siivousala) tullut tehtyä tässä ohessa, mutta en oikein usko, että tällä taustalla ja keskeneräisellä tutkinnolla mihinkään siistiin päivätyöhön on hirveästi mahdollisuuksia ennen kuin saan opinnot tehtyä. Ihan valoisilla fiiliksillä katson kyllä tulevaan, mutta tällä hetkellä taloudellinen realiteetti edellyttää noita vuorotöitä, koska olen kirjoilla opiskelupaikassa ja en saa mitään tukia (paitsi asumistuki), mutta en myöskään ole sairauslomakunnossa. Aiemmin matalammassa painossa vuorotyö ei jaksamiseeni vaikuttanut, mutta nyt kun paino on noussut ja on muutenkin ollut rankempi vaihe, väsymys on ollut aika hirveää.
Vaikka tiettyyn rajaan asti haluankin tiedostaa sen, että tässä on mukana paljon asioita, joihin en itse voi kauheasti vaikuttaa (niin kuin nuo runsaat menkat ja traumatausta), niin haluan silti uskoa omiin mahdollisuuksiini parantaa tilannetta ja pitää itsestäni mahdollisimman hyvää huolta. Psyykellä on, kuten sanoitkin, iso merkitys, mutta yritän pitää jotain toiveikkuutta yllä, että tekemäni työ niin psyykkisen kuin fyysisenkin hyvinvoinnin eteen kantaa hedelmää jossain kohtaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen suhteellisen samassa tilanteessa ja etsimässä uutta työpaikkaa. Ei se elämä ole minkään arvoista jos et töiden jälkeen jaksa tehdä yhtikäs mitään, ja tällä tuskin on painon kanssa juurikaan tekemistä, kun rasitus on noin suurta. Vuorotyö rasittaa elimistöä jo tarpeellisen levon kannalta, etenkin jos et saa tarpeeksi unta. Unen ja levon puute jarruttaa monella laihdutusta jos sitä olet samaan aikaan yrittämässä.
Järkevä ruokavalio voi tietysti jonkun verran auttaa jaksamiseen, ei kukaan noilla takeaway pikaruuilla, suklaalla ja energiajuomilla jaksa. Itsellä helpottanut mealpreppailu tosi paljon asiaa, töihin kunnollinen monipuolinen lounas (kuitua, proteiinia, rasvoja) eikä mitään energiajuomia tai muuta kuraa. Töistä suoraan kotiin ja siellä odottaa jääkaapissa toinen lämmin ruoka senkun työntää mikroon. En todellakaan jaksa alkaa nälissään tekemään enää mitään ruokaa jonka saa eteensä joskus tunnin päästä. Helposti vetää sen suklaapatukan pahimpaan nälkään ja kierre on taas valmis
Vierailija kirjoitti:
Jätä maksuvälineet kotiin ja ota evästä työmatkaa varten. Pikaruoka on oikeasti saatanasta. Kauppaan vain levänneenä ja hyvinsyöneenä, ja mieti terveellisiä välipaloja ja huolehdi, että ne odottavat valmiina.
Ihan jo tuo lihominen on omiaan väsyttämään ja viemään sen tunteen, että on missään kunnossa. Hanki kuntopyörä, että pystyt helposti liikkumaan useamman kerran päivässä pikkuisen, eikä vaadi mitään ryhtymistä.
Itselläni toimii ainakin niin, että se pienen sykkeennoston jälkeinen tunne on niin kiva, että se auttaa haluamaan itselle parempaa. BMI 30 tai vähän yli, ja olen huomannut että on nimenomaan keskityttävä, ettei paino lähde nousemaan eikä kunto laske. Se on ensimmäinen asia. Laihtumista voi miettiä sitten kun tuo alkaa onnistua.
Tuota, luitko ap:n kommentteja ollenkaan vai vain pelkän otsikon? Jos tekee fyysistä työtä jossa askelia kertyy päivittäin 12000 niin ongelma ei ole se, ettei päivän aikana liikuta edes pikkuista.
Tarviit aidon elämäntaparemontin, ja olet saanut hyvin ohjeita.
Huutelen vaan tähän väliin, että pelkällä rautalisällä ei ollut apua hemppaan ja ferritiiniin. Mutta kun aloin nappaamaan samalla C- ja B-vitamiinin raudan kaveriksi, alkoi arvot nousta.
Upeaa että jaksat kuitenkin käydä töissä (ravintola-ala on raskas) ja olet ottanut vastuun omista valinnoistasi. On totta, että jos stressi on koko aika päällä niin kortisoli nousee ja keho on koko,ajan ns hälytystilassa. Vuorotyö voi tolki sopia myös joillekin jos esim. on aamu-uninen ja iltavirkku. Mutta jatkuva stressi ja univaje kasvattaa ruokahalua ja varsinkin sokeri- ja rasvapitoisia höttöaterioita tekee mieli.
Muistathan juoda vettä pitkin päivää? Itse olen huomannut että jos en juo tarpeeksi päivän aikana niin illalla keho suorastaan huutaa rasvaista ja sokeripitoista ruokaa (=herkkuja). Aloita pienistä muutoksista (korvaat yhden höttöaterian tai snacksin esim. kaurapuurolla ja marjoilla, esim. kotimaisia pakastepuolukoita saa halvalla. Onko sulla mahdollista tehdä päivittäinen pidempi kävelylenkki.. voitko kävellä osan työmatkasta esim?
Aloita siis pikkuaskelin. Se on tylsää ja kun on voipunut ja mieli on maassa niin se kyllä vaatii voimia. Mutta uskon että sinulla on? Usko itseesi! Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mahdollista tehdä päivittäinen pidempi kävelylenkki.. voitko kävellä osan työmatkasta esim?
Ap kävelee päivässä pelkästään työpäivän aikana 12000 askelta ja saa ehdotuksena kävellä vielä työmatkankin :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet nyt syönyt rautaa (syö tosiaan jokatoinen päivä vaan, nykytutkimus tietää tehokkaammaksi), niin kyllähän nyt pitäisi jo vilkaista onko mitään apua tullut?? Muutamassa kuukaudessa pitäisi parantua, mikä oli hemoglobiini? Rautainfuusiolla tms voidaan vissiin paikata puutostiloja jotka ei parane tabletteja popsimalla.
Otettiinko muita kokeita? Verenpaineet? Pääsetkö palautumaan, syötkö kuitenkaan tarpeeksi työmäärään nähden? Onko viikonloput vapaat? Tee isompi satsi ruokaa, vaikka kahtakin, ja jaa valmiiksi päiväannoksiin rasioihin. Pakasta osa.
...
11, haluaisin osata itse olla paremmin vastuussa, mutta jotenkin tulee hirveän avuton olo. Ihan itse olen itseni näillä ruokatottumuksilla lihottanut, siitä en syytä ketään muuta, ja yritän löytää tasapainoa armollisuuden ja itsekurin välillä, mutta jotenkin aloituspistettä on vaikea löytää. Pienten muutosten tekeminen tuntuu tässä kohtaa Titanicin kansituolien järjestelyltä, ja isompaan remonttiin pitäisi saada ensiksi jostain sen verran energiaa, että esim. suunnittelisi ruokavalion ja tekisi vaikka juuri sinne pakastimeen ruokia valmiiksi. Uskon, että saisin positiivisen kierteen liikkeelle kun vaan jotenkin saisin itseni siihen aloitukseen tönäistyä.
Kiitos kaikille vastanneille!
AP
Anteeksi kun nyt hakuammun, mutta musta vaikuttaa että sulla on jotain turhia syyllisyydentuntoja tuossa, ja siitä voi seurata tuollaista riuhtomista, että kun ei usko voimiinsa niin kaikki peliin. Ei se ole muiden syyttelyä että myöntää kaipuunsa siihen, että joku hoivaa. Älä juutu negatiivisiin ajatuksiin vaan mieti, mitä olet oikeasti vailla ja miten sitä saa käsiteltyä.
Oikeastihan pienet muutokset voivat olla tosi kätevä keino kääntää kokonaisuus uusille urille. Älä turhaudu itseesi, keskityt silloin negatiiviseen vaikka se tekee laihtumisestakin vaikeampaa. Sisuuntua voi, mutta sekään ei ole hyvä jos puolisisuuntuneena tekee puolivillaisia yrityksiä. Mieluummin se hidas totuttautuminen uusiin ajatuksiin ja tapoihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monta hyvää ehdotusta on jo tullut, mutta nostan esiin vielä sen joka mulle tuli aloitusviestistä ensimmäisenä mieleen. Nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminta - väsymys ja lihominen mainittu, joten voisi olla tarjoutuva selitys. Oletko kokeillut saada tutkimuksia ihan terveyskeskuksen kautta? Meilläpäin on sellainen systeemi, että hoitajat voivat määrätä puhelimessa labroja, ja mahdollinen lääkärin tapaaminen mikäli sitä tarvitaan, tulee vasta sen jälkeen. Eli yhdellä terveyskeskusmaksulla voi saada laajankin paketin labroja, jos katsovat tarpeelliseksi. Suosittelen siis kokeilemaan soittoa terveyskeskukseen ja selittää sinne oireesi. Jos eivät koe labroja tarpeelliseksi, niin esim tuon kilppariarvon mittauttaminen ilman lähetettä yksityisellä ei mitään älyttömyyksiä maksa.
Tuo elämäntaparemontti kannattaa aloittaa niin päin, että et kiellä itseltäsi mitään, vaan lisäät ruokavalioon hyviä juttuja.
Ainakin itse huomaan, että kun teen aamulla esim. kunnon smoothien marjoista, salaatista, siemenistä, inkivääristä, pinaatista ja vedestä, niin se on mahtava startti päivään ja pitää yllättävän hyvin nälkääkin. Sen lisäksi syön leipää jos tekee mieli. Lounaalla syön mitä huvittaa, mutta aina lautasesta puolet salaattia. Riittävä proteiinin määrä on super tärkeää. Ja vesi! Vähintään pari litraa päivässä. Sitä aamulla tehtyä smoothieta juon pitkin päivää.
Näillä olen huomannut, että pikkuhiljaa ne mieliteot alkaa vähentymään. Luulisin, että saan kasviksista ja vedestä niin paljon virtaa, että en kaipaa sokeria. Myös ulkoiluun jää koukkuun, kun jaksaa muutaman kerran lähteä lenkille. Raitis ilma piristää oikeasti tosi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jätä maksuvälineet kotiin ja ota evästä työmatkaa varten. Pikaruoka on oikeasti saatanasta. Kauppaan vain levänneenä ja hyvinsyöneenä, ja mieti terveellisiä välipaloja ja huolehdi, että ne odottavat valmiina.
Ihan jo tuo lihominen on omiaan väsyttämään ja viemään sen tunteen, että on missään kunnossa. Hanki kuntopyörä, että pystyt helposti liikkumaan useamman kerran päivässä pikkuisen, eikä vaadi mitään ryhtymistä.
Itselläni toimii ainakin niin, että se pienen sykkeennoston jälkeinen tunne on niin kiva, että se auttaa haluamaan itselle parempaa. BMI 30 tai vähän yli, ja olen huomannut että on nimenomaan keskityttävä, ettei paino lähde nousemaan eikä kunto laske. Se on ensimmäinen asia. Laihtumista voi miettiä sitten kun tuo alkaa onnistua.
Tuota, luitko ap:n kommentteja ollenkaan vai vain pelkän otsikon? Jos tekee fyysistä työtä jossa askelia kertyy päivittäin 12000 niin ongelma ei ole se, ettei päivän aikana liikuta edes pikkuista.
Näinhän siinä kävi, että unohdin kirjoittaessa tuon askelmäärän. Tosin, mulla on rutiinisti samat lukemat töissä, ja silti olen sillä kannalla, että jonkinlainen pulssia nostava pikaliikunta olisi hyväksi, ehkä jopa pieni punttihomma. Jotain vaihtelua. Tai sitten hidasta uiskentelua tms, jos yhtään jaksaa.
Täytyy katsoa, viitsinkö kauden alettua sotkea kuntopyörää, luulen että kyllä. Sillä saa aamulla niin kivasti niveliin liikettä, eikä sitä ole pakko käyttää minuuttia kauempaa ja silti tuntuu jossain jos haluaa. Se tasainen raahautuminen on niin rankkaa, että mikä tahansa pieni kunnon nosto voisi helpottaa sen kestämistä.
Voisitko olla itsellesi armollinen ja lempeä. Ei suurta muutosta kerralla, vaan muutos sallii sen pienen patukan tai yhden palan herkkua ruuan jälkeen. Itse huomasin suuren eron jaksamisessa, kun aloin syömään ravintorikasta ruokaa joka aterialla, energiataso nousi kun sokerit jäi samalla pois. Aamupala, lounas, päivällinen, iltapala rytmillä, sinulla vuorotyössä sama rytmi jatkuu vuoron mukaan. Nukkumisen aikaan 12h vain teetä ja vettä. Kilot aika sama edelleen, mutta ravinteikas ruoka toi energiaa ja edelleen saatan ottaa kahvin kanssa karkin, mutta vain 3kpl entisen puoli pussia tyylin sijaan. Pienin askelin. Ruuat ihan perus perus arki ruokaa, mutta vähä rasvaisempaa. Tsemppiä toivottavasti löydät sellaisen mallin jota jaksat noudattaa pitkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin, aina on toki syitä ja Syitä.
Normi työviikko on ihmisellä 37,5? 40 on siis 2,5h enemmän? Miten se sinulla hajautuu?
Alan vaihto olisi varmaan tosiaan se kannattavin liike sitten.
Jos viihdyt työssäsi, niin sairaslomaa hakemaan nukkumisongelmien (työuupumus ei ole päivärahadiagnoosi) vuoksi, ja samalla työterveyskäynnillä kerrot painonhallintahaasteista ja muistelet yli vuoden takaisin ferritiinin olleen vitosen luokkaa. Onko sukurasitteita? Mainitset kilpirauhasvajauksista ja mahdollisista muista, että nekin katsotaan.
Viikon/kaksi mitä saatkaan, voi sitten levätä. ÄLÄ sekoita päivärytmiä (onko ravintola-alalla sellaisia?) vaan tavoitteena nukkua yöt. Päiväksi minimitavoitteita. Vähän kotitöitä, listaat paperille mitä ruokia söisit joita helppo tehdä iso satsi. Minkäkokoinen pakastin löytyy? Lue kirjaa, ota jalkakylpy. Hoida hiuksia, ota kasvonaamio, käy hieronnassa. Käy pikkukävelyllä valoisaan aikaan. Ehkä uimahallissa? työkyvyttömyys/sairasloma ei tarkoita kotiin bunkkeroitumista, mutta kroppa ja mieli ei parane vaan sänkyyn jäämällä. Illalla hiljennytään taas kuin lapsi iltarutiineihin ja ajoissa sänkyyn. Syö mahdollisesti lisävitamiineja raudan lisäksi, imeytyy paremmin?
Aina on helppo puolustautua ja piikit ojossa keksiä miksi nykyinen on ainut vaihtoehto. Mutta sitten ei auta valittaa, eläkeikään on vaan pitkä matka. Tai no, kertyvällä painolla ja huonolla ruokavaliolla ei sinne asti välttämättä näkymä riitä. Muista auttaa itse itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Monta hyvää ehdotusta on jo tullut, mutta nostan esiin vielä sen joka mulle tuli aloitusviestistä ensimmäisenä mieleen. Nimittäin kilpirauhasen vajaatoiminta - väsymys ja lihominen mainittu, joten voisi olla tarjoutuva selitys. Oletko kokeillut saada tutkimuksia ihan terveyskeskuksen kautta? Meilläpäin on sellainen systeemi, että hoitajat voivat määrätä puhelimessa labroja, ja mahdollinen lääkärin tapaaminen mikäli sitä tarvitaan, tulee vasta sen jälkeen. Eli yhdellä terveyskeskusmaksulla voi saada laajankin paketin labroja, jos katsovat tarpeelliseksi. Suosittelen siis kokeilemaan soittoa terveyskeskukseen ja selittää sinne oireesi. Jos eivät koe labroja tarpeelliseksi, niin esim tuon kilppariarvon mittauttaminen ilman lähetettä yksityisellä ei mitään älyttömyyksiä maksa.
Tosi hyvä huomio tämäkin! Tosiaan kannattaa sulkea pois ihan aluksi kilpirauhasen vajaatoiminta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihanan tsemppaavia viestejä aloittaja saanut!
Tuosta askelmäärästä ja liikunnasta, se on hyvä että työssäkin tulee askelia, mutta vapaa-ajan liikunnalla on myös palauttava merkitys ja sitä kautta stressiin ja kortisoliin alentava vaikutus, unenlaatu paranee jne samat hyvät asiat kertautuvat. Sen ei todella tarvitse olla kuin kävelyä alkuun, päivittäisen kävelylenkin vaikutukset rupeaa tuntumaan muutamassa viikossa. Noin kuukauden kohdalla saattaa tulla sellainen tökkivä jakso, kun kroppa alkaa pistää hanttiin mutta kun sinnittelee sen yli, niin sitten lenkistä tulee jo rutiini. Uinti on myös hyvä ja lempeä liikuntamuoto ja kumpaakin voi harrastaa vuorotyöhön sopivasti.
Hulavanne on myös helppo, halpa ja nopea tapa kuntoilla kotona, tekniikan oppii noin viikossa jos joka päivä tekee. Itseltä katosi hulavanteella kahdessa viikossa vyötäröltä 8 cm, vaikka tein vain 10-15 min päivässä ja satunnaisesti jäi päiviä välistä. Sitten kun tottunut siihen niin voi vaikka tv:tä katsellessa pyöritellä pidempäänkin.
Ja ottaisin myös yhteyttä ensin työterveyteen ja pyytäisin kaikki peruslabrat, kilpirauhasarvot, sokerirasituskokeen ja pitkäaikaissokerin. Jos eivät niitä halua tarjota, soita terveyskeskukseen omahoitajalle ja pyydät sieltä.
Lihavuus ja ylipaino on monimutkainen asia, johon vaikuttaa yli sata erilaista tekijää. Jos ratkaisu olisi niin yksinkertainen, mitä toisia ihmisiä mielellään syyllistävät, useimmiten tuskin ikinä itse asiasta kärsineet haluavat esittää, lihavuutta ei olisi. Laittaisin vastuuta myös elintarviketeollisuuden ylisuurille pakkauskoo'ille ja kaikille turhakeherkuille, mutta se on jo toinen juttu.
Sitten kun hoksaat että ihmedieteillä paino vain nousee niin pyydät lääkäriltä Ozempic nimistä lääkettä. Paino putoaa kuin itsestään eikä tarvitse kärsiä heikotuksesta ja nälkäkiukusta.
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mahdollisesti uniapnea? Jos henki ei kulje yöllä kunnolla, ei palaudu. Hoitoa on lääkäriltä saatavilla, sekä hengen kulkemiseen että väsymysoireisiin.
Juu tuo se varmaan on .
ei sillä 70kg ylimääräsellä rasvamassalla ole mitään tekemistä asian kans eikä ruokavaliolla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla mahdollisesti uniapnea? Jos henki ei kulje yöllä kunnolla, ei palaudu. Hoitoa on lääkäriltä saatavilla, sekä hengen kulkemiseen että väsymysoireisiin.
Juu tuo se varmaan on .
ei sillä 70kg ylimääräsellä rasvamassalla ole mitään tekemistä asian kans eikä ruokavaliolla.
Hohhoijaa. Ei naisella pysty mitenkään olemaan 70kg ylimääräistä tuolla bmi:lla. Ihan turhaa ilkeilyä.
Vuorotyö on todella haitallista etenkin naisille. Univaje nostaa kortisolitasoa, ja väsymys vain pahentaa kierrettä. Stressi lihottaa, ja sen vaikutusta aliarvioidaan terveydenhuollossakin, koska se on niin vaikeaa poistaa yhtälöstä. Ja stressiin me suunnilleen kaikki lopulta kuollaankin.
Olet hyvin sisäistänyt yhteiskunnan syyllistämisen siitä, miten kaikki johtuu sun omista huonoista valinnoista? Hei, ei johdu. Kun sulla on traumatausta, vääränlainen duuni, ja ferritiinitkin persiillään, ei ole ihme, että painon kanssa on vaikeaa - ja todnäk muissakin jutuissa, joita et ehkä ole tajunnutkaan. Onko kukaan edes huomannut selvittää, miksi sulla on raudanpuute? Yleensä edes todella huono ruokavalio ei sitä yksin aiheuta, eli syy olisi hyvä saada selville ( runsaat menkat, suolistoverenvuoto, autoimmuunisairaus, jne jne). Raudanpuute aiheuttaa todella pahasti elämää haittaavia oireita, joten siitä olisi päästävä pikaisesti. Ethän juo kahvia/ teetä, tai syö maitotuotteita, tai mitään soijaproteiineja/ vastaavia rautatabun kanssa? Silloin se ei imeydy. Mulla on hankalahko raudanpuute runsaiden kuukautisten takia, ja huomaan kyllä kun rautavarasto on vajunut liian alas. Itse saan apua jo viikossa, kun alan tankata Obsidania (ihan hyvä valmiste ollut mun kohdalla).
Muutoin sanoisin, että sulla voi olla tai olla olematta ties mitä fyysistä vaivaa, joka vaikuttaa jaksamiseen, mielialaan ja koko elämään. En kuitenkaan vähättelisi yhtään psyyken vaikutusta tilanteeseen. Lakkaa uskomasta, että kaikki on sun omaa syytäsi. Vaihda työpaikkaa tai lepuuta hetki vaikka työttömänä. Tee jotain , mitä todella haluat, koeta hankkia tai ylläpitää ilahduttavia ihmissuhteita, ja usko, että sä ansaitset parasta! Paino on vain yksi ominaisuus ihmisessä, ja kun olet onnellinen, se on ennen pitkää juuri oikea.