Voiko dementikolle sanoa, että olet sairas ja muistat asiat väärin?

Jos ja kun se ihminen on onnellisempi Espanjassa kuin sairaalan osastolla, niin miksi tuota pitää lähteä korjailemaan? Kuka siitä hyötyy?

Muistisairaan tietoisuudentaso vaihtelee jopa tunnista toiseen. Hän saattaa toisinaan olla hyvinkin "kartalla" ja seuraavassa hetkessä olla täysin "pihalla".

Yleisesti kai neuvotaan, että pitäisi oikoa vääriä luuloja, mutta jos esim. muistisairas odottaa että puoliso tulee hakemaan ja viemään kotiin, ja puoliso on ollut kuolleena jo usean vuoden, niin en minä ainakaan rupea hänelle jankuttamaan, että sun puolisohan kuoli jo 10 vuotta sitten.

Se on hirveän raskas isku, surra puolison kuolemaa aina uudestaan, varsinkin kun tietää, että kunhan muistisairas ottaa pikku torkut, hän muistaa taas olevansa myös leski.

Minun ystäväni sairastaa dementiaa ja kun käyn häntä katsomassa,

lähden aina hänen tarinoihinsa mukaan.

Hoitokoti on välillä sedän talo, jossa itsekin "kesävieraana" keskellä talvea.

Ihastelen paikkaa ja siitä siirrytään seuraavaan tarinaan.

Hän nauttii, minulle tulee myös hyvä mieli, kun hän on onnellinen, edes hetken.

Joskus muistaa vaikka mitä ja joskus ei muista edes puhua.

Vierailija kirjoitti:

Olen

Vierailija kirjoitti:

Missä sairaalassa on dementoituneiden osasto?

Voi olla turha pahoittaa mieltä, ei tarvitse sanoa, että muistat asiat väärin.

Asiat voi sanoa pehmeämmin

-äitisi ei nyt ole täällä/ole tulossa tms

-olet nyt xxx sairaalassa

80-luvulla ollessani hoitajana hoivakodissa silloin se oli vanhainkoti. Silloin dementikkoja myötäiltiin ja oltiin mukanan harhoissa, mutta nykyään suositellaan kuulema suoraa puhetta ja korjataan harhat.

En tiedä, kumpi on parempi.

Harhoissa ei olla mukana, eikä puhuta suoraan, muttei valehdellakaan, vaatii kyllä ammattitaitoa ja puhetaitoa, ihmiselle joka elää tätä hetkeä pyritään saamaan rauhallinen hyvä olo, tunne kun on se mikä jää. Vaikka kyllä joskus yöllä klo 3 on tullut lehmät lypsettyä ja tallin ovi käyty tarkastamassa, kotoa Hiitolasta.

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun se ihminen on onnellisempi Espanjassa kuin sairaalan osastolla, niin miksi tuota pitää lähteä korjailemaan? Kuka siitä hyötyy?

Hetken päästä dementikko voi todeta ei tämä mikään Espanja ole, miksi niin väität. Voi sanoa mistä sinä erityisesti pidät Espanjassa, osaatko espanjaa, pärjääkö Suomella yms.

Vierailija kirjoitti:

Missä sairaalassa on dementoituneiden osasto?

Voi olla turha pahoittaa mieltä, ei tarvitse sanoa, että muistat asiat väärin.

Asiat voi sanoa pehmeämmin

-äitisi ei nyt ole täällä/ole tulossa tms

-olet nyt xxx sairaalassa

Muistisairas ei todellakaan muista mitä eilen on sovittu tai mitä on tarkoitus tehdä huomenna. Samoin ihminen, joka on ollut hyvä tietokoneiden kanssa, voi jossain vaiheessa ihmetellä miten kahvinkeitin toimii tai mistä televisio laitetaan päälle.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu dementikosta, eräs hyvin älykäs dementikko kysyi päivittäin miksi hän on dementiakodissa ja hänelle piti vastata, että hänellä on Alzheimerin tauti, johon hän vastasi voi kauheaa, kamalampaa tautia ei ole, onneksi olen täällä.

Usein kyllä keskustelu, jos kierretään muistisairautta, on parasta, jos kaipaa äitiä, puhutaan äidistä, oletko "äidin tyttö" missä äiti on kun ei ole kotona, mitä työtä äiti teki jne, ei valehdella mutta kuunnellaan ja koitetaan luoda hyvä rauhallinen tunnelma, ei jäädä odottamaan äitiä.

Juuri näin. Toimintamallin nimi on validaatioterapia. Ja se todella toimii. Ei mennä harhaan mukaan, eikä tyrmätä sairastunutta, vaan kysellään ja puhutuaan asiasta yleisellä tasolla. Pahinta mitä ap voi tehdä, on juuri tuo muistisairaan tyrmääminen ja hätääntymisen aiheuttaminen sanomalla ettet sinä muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ja kun se ihminen on onnellisempi Espanjassa kuin sairaalan osastolla, niin miksi tuota pitää lähteä korjailemaan? Kuka siitä hyötyy?

Hetken päästä dementikko voi todeta ei tämä mikään Espanja ole, miksi niin väität. Voi sanoa mistä sinä erityisesti pidät Espanjassa, osaatko espanjaa, pärjääkö Suomella yms.

Ja vaikka muistisairas ei enää muista mitä on puhuttu, hän muistaa sen tunteen mikä tulee kun huomaa että toinen valehtelee. Eikä enää luota kyseiseen ihmiseen. Harhaan tai väärään ajan/paikan orientoitumiseen ei mennä mukaan, mutta ei myöskään aleta vänkäämään ja "tuomaan ihmistä nykyhetkeen" väkisin. Se on turhaa, hyödytöntä ja aiheuttaa hätäännystä muistissairaalle.

Vierailija kirjoitti:

Mietin itse samaa. Kamala jättää äiti sairaalaan kun on kertonut, että sisko on kuollut yli 10 v. sitten.  Sama suru tulee joka kerta, mutta miten voisin valehdella että siskoon käymässä kaupassa tms.  kun ei ole kotona. 

Tämä siinä on ongelmana, että sama suru on joka kerta yhtä uusi ja syvä. Vaikka veli kuoli talvisodassa silloin, kun mummo oli itse lapsi, se on joka kerta aivan yhtä kamala kokemus, kun sen kuulee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu dementikosta, eräs hyvin älykäs dementikko kysyi päivittäin miksi hän on dementiakodissa ja hänelle piti vastata, että hänellä on Alzheimerin tauti, johon hän vastasi voi kauheaa, kamalampaa tautia ei ole, onneksi olen täällä.

Usein kyllä keskustelu, jos kierretään muistisairautta, on parasta, jos kaipaa äitiä, puhutaan äidistä, oletko "äidin tyttö" missä äiti on kun ei ole kotona, mitä työtä äiti teki jne, ei valehdella mutta kuunnellaan ja koitetaan luoda hyvä rauhallinen tunnelma, ei jäädä odottamaan äitiä.

Juuri näin. Toimintamallin nimi on validaatioterapia. Ja se todella toimii. Ei mennä harhaan mukaan, eikä tyrmätä sairastunutta, vaan kysellään ja puhutuaan asiasta yleisellä tasolla. Pahinta mitä ap voi tehdä, on juuri tuo muistisairaan tyrmääminen ja hätääntymisen aiheuttaminen sanomalla ettet sinä muista.

Paljon auttaa se, kun voi jollakin tavalla olla mukana, mutta ei kuitenkaan täysin. Espanjajutussa voi lähteä keskustelemaan johonkin toiseen suuntaan, vaikka tyyliin " on se Espanja ihan kiva paikka, mutta minä olen kyllä mieluummin kotona".

Ajanhukkaa jankata tai kertoa totuutta. Enneminkin voi vaan sanoa että vain niin, jaajaa 

Vierailija kirjoitti:

Missä sairaalassa on dementoituneiden osasto?

Voi olla turha pahoittaa mieltä, ei tarvitse sanoa, että muistat asiat väärin.

Asiat voi sanoa pehmeämmin

-äitisi ei nyt ole täällä/ole tulossa tms

-olet nyt xxx sairaalassa

-

Googleta "muistisairausyksikkö"

Aivan turha alkaa väittämään vastaan. Paras on jos saa aiheesta jutun juurta ja käännettyä keskustelun suuntaa. Menneiden muisteluun moni muistisairas lähtee mielellään mukaan. Ja ihan tavallisien päivittäisten asioiden päivittelyyn.

harhaiset on usein aika pelokkaita. Heitä sitten pyritään rauhoittelemaan ja lisäämään turvallisuuden tunnetta, olemalla läsnä ja vakuuttamalla että kaikki on hyvin ja järjestyy. Suuntaamalla vähitellen ne ajatukset johonkin muuhun asiaan.

Keitetäänkö kahvit, laitetaanko hiuksia, kuunnellaanko musiikkia, luetaanko lehtiä. Katsellaanko valokuvia. Pieniä kotitöitä tai vaikka leivontaa yhdessä. Kaikki tällainen on hyväksi muistisairaalle.

Sellaiset on vaikeampia jotka kokee että heitä nyt myrkytetään tai vainotaan. Monesti ovat niin kiihtyneitäkin.

Suoraa puhetta vaan dementikollekin, kyllä se siitä suoristuu.