Päivähoito-oikeus, lapsen vai vanhemman oikeus?!?!?
Minusta päivähoito-oikeus on OIKEUS SAADA HOITOA PÄIVISIN, eli oikeus tulla hoidetuksi, kun omat vanhemmat ovat töissä/opiskelemassa.
Valitettavasti monelle se onkin ÄIDIN OIKEUS hoitaa rauhassa vauvaa, mikä on monesti kaukana lapsen edusta.
On totta että yli 3-vuotias tarvitsee virikkeitä ja seuraa, mutta niitä kyllä löytää muualtakin kuin päiväkodista. Ainakin pääkaupunkiseudulla on jos jonkinlaista perhekerhoa ja puistoja joka nurkassa, kyse on vaan monesti äidin laiskuudesta hakea vertaisseuraa päivisin. Kun kunnilla on vähän rahaa, pitäisi paikat todella prioirisoida. Tiedän päiväkodin, jossa " virikelapsi" tuodaan milloin kun huvittaa, saattaa olla hoidossa muutaman päivän kuussa, mutta vie silti kokopäiväpaikan. Onko reilua?
Kommentit (22)
kun ei sille nyt oikeen voi mitään. harmittaa silti liian monia.
ne kunnat, joissa EI ole kerhoja eikä perhekahviloita?
Ottakaa yhteyttä kunnallispoliitikkoihin tai lähtekää mukaan itse vaikuttamaan politiikkaan! Tällä hetkellä laki on se mikä on, eli päivähoito-oikeus on subjektiivinen.
Mistä SINÄ oikeasti tiedät, miksi 2-vuotias lapsi on hoidossa? Ja mitä se sinulle kuuluu?
Vierailija:
Lisään vielä, että monelta nykyään vaatii paljon, että oikeasti kykenee asettumaan lapsen asemaan ja katsomaan maailmaan lapsen silmin.Oman lapseni ryhmässä on 2 vuotias hoidossa ja äiti kotona vauvan kanssa. Miten kukaan voi ajatella tuon ikäisen hyötyvän päiävkodista enemmän kuin kotihoidosta???!?!??!?
kuvitteletko ihan rehellisesti niin naiivisti, että kunnissa olisi todella enemmän hoitopaikkoja, jos virikelapset jäisivät kotiin??? Siis kunnissahan vastustetaan subjektiivista päivähoito-oikeutta juuri siksi, että se maksaa! Kuvitteletko naiiviuksissasi, että kunnanisät säilyttäisivät nykyisen määrän hoitopaikkoja, jos osa lapsista jäisi yhtäkkiä pois hoidosta?
Veikkasin, että jokaisessa kunnassa on kotiäitejä? Ei muuta kuin verkostoitumaan, omasta aktiivisuudestahan se on kiinni. On vaan ylitettävä kynnys, että kaikki tarjoillaan lautasella ja lähdettävä itse hakemaan seuraa.
t. ap
En kuvittele naiviudessani mitään, satun olemaan itse kunnalla töissä ja tiedän tasan tarkkaan päätöksen teosta. Kyllä minä ainakin omasta kotikaupungistani tiedän, että uusia päiväkoteja ei rakenneta, mutta vanhat ovat sen verran isoja, että niitä ei lakkauteta, eikä ryhmiä vähennetä, jos virikelapset jäisivät kotiin.
Ehkä ulkopuolisen silmiin se näyttää siltä, että lapsi tuodaan hoitoon kun huvittaa, mutta sitä se ei todellisuudessa ole....Vai pitäisikö tästedes viedä lapsi joka päivä tarhaan, ettei sinun kaltaisesi kyylät ottaisi meitä silmätikukseen, tilanteestamme mitään tietämättä?
Vierailija:
Tiedän päiväkodin, jossa " virikelapsi" tuodaan milloin kun huvittaa, saattaa olla hoidossa muutaman päivän kuussa, mutta vie silti kokopäiväpaikan. Onko reilua?
Oma mieheni käy töissä ja illat opiskelee. On siis pois kotoa päivittäin klo 07-21. Elämäntilanteita on erilaisia ja kaikki ei ole aina niin mustavalkoista.
Kyllä tiedän kyseisen tapauksen, ei ole kyse mistään uupumuksesta. Neuvola voisi olla paikka, jossä täti voisi kirjoittaa puoltolausunnon paikkaa varten. Myös tietysti masentuneen äidin lääkäri voisi sen tarvittaessa tehdä, jotta vain oikeasti paikkaa tarvitsevat sen saisivat.
sitä kautta lähinnä naisen oikeus työhön ja tässä yhteiskunnassa se toisinaan tarkoittaa samaa kuin naisen oikeus lapseen
Jälleen kaikki puhuvat omista oikeuksistaan; mies tulee kotiin ja äiti on väsynyt. Mutta missä on oikeasti lapsen oikeus olla omien vanhempiensa kanssa?
Niinpä, itse monta vuotta 2 lapsen kanssa kotona olleena todella tiedän, että se on rankkaa, mutta en silti vaihtaisi pois aikaa esikoiseni kanssa. Vaatii selkeää asennemuutosta, jotta jaksaa rakentaa arjen, joka tyydyttää sekä vauvaa, äitiä että esikoista, Omalta kohdaltani voin sanoa, että vasta kahden lapsen kanssa kotona arjen raskaudessa kasvoin aikuiseksi ja jouduin kantapään kautta miettimään mikä on elämässä tärkeää. Se että itse jouduin luopumaan päiväunista ja arkartelemaan kyllästymiseen asti on mielestäni pientä siihen nähden että olen saanut jakaa arkea itselleni rakkaimpien ihmisten seurassa. Paskojakaan päiviä en vaihtaisi pois.
ap
Että siinä mielessä ap:lla olisi vielä kasvamisen varaa.
Katkera? Pikemmin säälittää äidit, jotka täällä hakevat oikeutusta omalle toiminnalleen lastensa kustannuksella.
henkilökohtaisesti voisin ilomielin lähettää kaikki subjektiivisen päivähoito-oikeuden vastustajat palleroineen maata kiertävälle radalle tai jollekin ufoasemalle sillä sinne ne oikeasti kuuluu.
Ja helvetissä oli tosiaan ihan oma osastonsa niille jotka nokkivat toisia naisia oman pienuutensa ajamina.
että monet ratkaisut tapahtuvat lapsen kustannuksella. " Olen parempi äiti, kun menen töihin kun lapseni on 7 kk" . Tai " tulen hulluksi 4-vuotiaan kanssa kotona kun en keksi tekemistä" . Tottakai ymmärrän erilaisia ratkaisuja, mutta monet eivät ihan oikeasti jaksa asettua pienen asemaan, vaan ajattelevat omaa mukavuuttaan. Ymmärrän oikein hyvin miksi ihmiset päätyvät erilaisiin ratkaisuihin, mutta se ei tarkoita että vastakkasita mielipidettä ei saisi olla olemassa.
Ei elämä ole mustavalkoista, ymmärrän että on erilaisia tarpeita ja elämäntilanteista. Kritisoinkin niitä, jotka täysin tietoisesti ovat " juuttuneet" malliin, että esikoisen on pakko saada päiväkotivirikkeitä kokeilematta ensin muuta ratkaisua. Tälläisiakin löytyy.
Riippuu kokonaistilanteesta perheessä. Jos esim äidillä on koliikkivauva, eikä siksi jaksa hoitaa vanhempia lapsiaan päivisin, kun ei saa nukuttua tarpeeksi öisin. Löytyy kyllä muitakin tilanteita... En jaksa kertoa. Itse oon ollut niin täydellinen nainen, että olen hoitanut...olen imettänyt, olen valvonut..., olen leikkinyt...en ole jättänyt muiden..., en ole...Heh!
Lisään vielä, että monelta nykyään vaatii paljon, että oikeasti kykenee asettumaan lapsen asemaan ja katsomaan maailmaan lapsen silmin.
Oman lapseni ryhmässä on 2 vuotias hoidossa ja äiti kotona vauvan kanssa. Miten kukaan voi ajatella tuon ikäisen hyötyvän päiävkodista enemmän kuin kotihoidosta???!?!??!?