Miten saisin ujona jätkänä tyttöystävän? Harmittaa kun en uskalla jutella naisille

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös erittäin ujo mies! Minua onnisti: veljen vaimo (veli on minua 10 vuotta vanhempi ja oli jo naimisissa kun itse olin 19-vuotias) tunsi ihanan, kanssani saman ikäisen tytön, joka oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin me, vaikka oli muuttanut lukiota varten muualle ja jäänyt sinne - paikkakunnalle, jonne itse olin juuri muuttanut opiskelemaan. Veljen vaimo sitten toimi puhenaisena välillämme. Hän antoi minulle tytön luvalla tämän puhelinnumeron, ja tekstarein sovittiin tapaaminen. Tuo ihana tyttö tuli tapaamaan minua kotiemme puolivälissä sijaitsevaan kahvilaan. Näimme ihan kaveripohjalta, mutta taisin kyllä rakastua heti, kun tuo kaunis olento astui kahvilan ovesta sisään. En saanut sanaa suustani, mutta veljen vaimo - tytön ystävä - oli kaiketi kertonut jo etukäteen, että ujo tapaus on kyseessä, joten tyttö oli kohtelias ja hoiti puhumisen itse. Kyseli helppoja, joihin vastailin lyhyesti (kurkku ihan kuiva, eikä päässä liikkunut mitään ajatuksia, koska jännitti), ja niiden pohjalta teki jatkokysymyksiä. Illalla kirjoitettiin kiitostekstarit puolin ja toisin. Nähtiin parin päivän päästä uudestaan sattumalta. Hän tervehti iloisesti, niin minäkin, mutta en saanut silloinkaan sanotuksi mitään. Juteltiin hetki - siis hän jutteli, minä hymyilin ja nyökytin ja yritin kuumeisesti miettiä, mitä hittoa voisin sanoa itsekin mutta enpä keksinyt. Siitä meni viikko ennen kuin uskalsin pyytää häntä elokuviin. Hän lähti, ja samalla nololla kaavalla mentiin - tällä kertaa kuitenkin olin miettinyt jo valmiiksi jutun aiheita ja kysymyksiä. Puoliakaan en muistanut, mutta vähän enemmän minusta sai tällä kertaa irti kuin aiemmilla kerroilla. Siitä se sitten pikku hiljaa lähti. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 vuotta. Kysyin joskus, miksi hän tapasi minua uudestaan ja uudestaan, vaikkei keskustelusta meinannut tulla mitään. "Näinhän minä, että jännitit hirveästi. Halusin nähdä, kuka olet, kun rentoudut." Ei tuollaisia naisia puussa kasva, enkä olisi ilman apua koskaan löytänytkään. Itkettää, kun kirjoitan tätä. Olen niin onnellinen. Edelleenkin olen hyvin ujo ja minun on vaikea keskustella ihmisten kanssa. En koskaan keksi mitään sanomista. Pää lyö ihan tyhjää. Pari läheisempää ystävää on, joiden kanssa on helppoa, ja vaimon kanssa tietysti <3 Aina sitä kyllä ihmetellään, miten olen saanut niin reippaan ja eloisan vaimon, kun itse olen tällainen punasteleva ujopiimä. Onneksi sillä ihanalla tytöllä oli kärsivällisyyttä odottaa, että ymmärrän kelpaavani. Sitä kai se ujous minulla ainakin loppupeleissä on, että pelkää, että tulee nauretuksi ja nolatuksi. Että sanoo väärin tai vääriä asioita, eikä osaa puolustautua, jos otetaan silmätikuksi.

Kyynikoille tiedoksi: tapasimme opiskelijoina, kummallakaan ei ollut rahaa. Kumpikin oli opiskelemassa ammattiin, jossa tienaa hyvin. Tienaamme suunnilleen saman verran mutta elämme vaatimattomasti. Olen tavallisen näköinen ja minulla on keskivertomu*a. Valitsimme toisemme rakkaudesta ja olemme edelleen rakastuneet toisiimme.

Tässä nähdään myös hyvin miten tärkeitä ne verkostot on. Se että on ihmissuhteita jota kautta tavata tyyppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suosittelen, että jätät hetkeksi tyttöystävä-haaveesi taka-alalle ja pyrit ensiksi tutustumaan naispuolisiin henkilöihin ihan ihmisinä ja ystävinä.

Siitä se sitten lähtee. 

Ei vaan siitä se AP menee vain friendzoneen. 

No AP ei mene minkäänlaiseen zoneen jos ei uskalla/kykene keskustelemaan omanikäistensä naisten kanssa normaalisti edes. 

Tuo friendzone on muuten ihan valetta. 

Joo. Kaikilla tavoilla, ei sitä jaksa edes enää selittä kun ei mene kuitenkaan perille. Mutta älkää miehet lähtekö tuohon että naisille ei kannata puhua niin kuin normaaleille ihmisille ettei joudu friendzonelle. Se on vaan kätevä tekosyy jäädä kämppään homehtumaan niille jotka ei halua mennä epämukavuusalueelle.

No en kyllätiä. Itsetuntoni katosi aikalailla 9:n ja 15:ta ikävuoden välillä, enkä ole osannut hankkis sitä takaisin. myöskään ei tee mieli suunnitella mitään ihmissuhteita koska en lkehtaa ajatella itseäni mihinkään suhteseen enkä kehtaa miettiä, mitä joku tuttuni sellaisesta ajattelisi kun kaikki kuitenhi ovat jo saaneet muodostettua käsityksensä minusta, jonka olevan olevan että olen kökkö ja nihkeä mammam poika ja että mitä mä nyt muka yritän, voi tuota naisparkaa kun se ei kässää mkuka sitä vokotteleekaan. Jos siis kehtaisin vokotella tai ylipäätään ajatella itseäni millään tavoin tekemässä itseäni tykö jollekulle. Että sillee

Rohkeasti juttelemaan. Kysyt tai kommentoi jotain työhönne/opiskeluun tai vaikka säähän liittyvää. Jos toinen ei selvästi halua osallistua keskusteluun, niin sitten vaan sanot moikka ja hauskaa päivää ja postut paikalta.

Naiset on ihmisiä. Voit jutella mistä vaan. Ei tarvitse olla mitään hienoa. Kaikki naiset eivät ole myöskään älykkäitä, joten monelle kelpaa vähemmänkin fiksu kommentointi, jos et hauku ketään, etkä vittuile. Jos jostain ei kannata puhua, niin auton tai moottoripyörän osista. Aika harvoja naisia kiinnostavat. Toki heitäkin on. Opiskelija voi puhua opinnoista, kursseista ja opettajista, työpaikalla töistä ja lomista. Tuntemattomien kanssa säästä, ruuasta, juomista, lemmikeistä, musiikista. Älä mieti, että tossa on nainen, jota kiinostaisi lähestyä. Lähesty vain. Hymyile. Kysy saako tähän istua? Minut on isketty kysymällä tykkäänkö tästä bändistä. Kerran yks mies tuli sanomaan, että valoisa hymyni pelasti hänen iltansa, että uskalsi tulla juttelemaan, kun ei näin iloinen ihminen voi ehkä kovin kopea olla. Vaikka oli melestäni vähän överiä oli hänkin silla positiivisella tavalla rehellinen, että alettiinpa sitten seukata.

Tutustu ap naisiin ensin neutraalisti, esim. kavereiden sisko ja serkut ja muut vastaavat. Harjoittele ihmisille puhumista yleensä, mummut ja papat kohteeksi:). Tämä tuo rentoutta. Kun olet saanut itseluottamusta niin älä heti iske kimppuun kuin sika limppuun vaan toimi rennon ystävälisesti.

Vierailija kirjoitti:

Jos saat huijattua jonkun treffeille asti, niin mieti valmiiksi muutamia rentoja puheenaiheita tai kysymyksiä. Älä väkisin puhu mitään, vaan anna toisen puhua ja yritä osallistua keskusteluun. Sitten jos tulee kiusallinen hiljaisuus, niin käytät jotain niistä harjoitelluista kysymyksistä. Vaikka "Tiesitkö aina että haluat opiskelemaan alaa X?". Ja sitten kuuntelet toista ja vastaat omalta osaltasi tai esität YHDEN jatkokysymyksen. Jatkuva kysymysten tulva tuntuu ahdistavalta kuulustelulta.

Huijaamiseen perustuva suhde ei toimi kovin kauaa, tai ainakaan se ei voi olla terveellä pohjalla

Itse olin nuorena todella ujo mutta silti vientiä riitti, ei mitään kestävää kylläkään ennenkuin huomasin ihastuksissa toistuvan kliseisen kaavan: ihastuin jostain syystä aina narsistisia piirteitä omaaviin johtajatyyppisiin naisiin. Tuon ketjun kun sain katkaistua löysin paljon paremman suhteen sekä myös vastaymmärrystä. Eikä meille ole välttämätöntä puhua räpättää joka hemmetin hetki vaan olemme oppineet nauttimaan myös hiljaisuudesta, siihen liittyvän harrastuksen myötä vielä enemmänkin.

Ole kohtelias herrasmies ja ole siisti.

Inceli...

No jokainen on vähän homo.

Kieltämättä biseksuaali naisena samaistun tähän. Mulla on vaikka kuinka paljon naiskavereita tietenkin mutta romanttisessa mielessä naisten lähestyminen jännittää tosi paljon enemmän kuin miesten AINA xD miksi? Oma vinkkini on vaan tutustua ihmisiin ilman taka-ajatuksia avoimesti. Silloin voi jutella ihan mistä vaan ja näkee toimiiko kemiat. Useimmille ihmisille toimii se että kyselet heistä jotain, vaikka kuulumisia vaan tai miten mennyt töiden/opiskeluiden/jonkun harrastuksen kanssa, onko nähnyt jotain leffaa/näyttelyä/keikkaa mistä tykkäsit. Ihan sama, osoita olevasi kiinnostunut, sulattaa kummasti useimmat sydämet vaikkei romanssia syntyisikään :)

Ujo mies ei Suomesta löydä kumppania. Jos olet raitis ja hyväkäytöksinen mies niin kannattaa suunnata ulkomaille etsimään kumppania.

Vierailija kirjoitti:

No en kyllätiä. Itsetuntoni katosi aikalailla 9:n ja 15:ta ikävuoden välillä, enkä ole osannut hankkis sitä takaisin. myöskään ei tee mieli suunnitella mitään ihmissuhteita koska en lkehtaa ajatella itseäni mihinkään suhteseen enkä kehtaa miettiä, mitä joku tuttuni sellaisesta ajattelisi kun kaikki kuitenhi ovat jo saaneet muodostettua käsityksensä minusta, jonka olevan olevan että olen kökkö ja nihkeä mammam poika ja että mitä mä nyt muka yritän, voi tuota naisparkaa kun se ei kässää mkuka sitä vokotteleekaan. Jos siis kehtaisin vokotella tai ylipäätään ajatella itseäni millään tavoin tekemässä itseäni tykö jollekulle. Että sillee

Kai tajuat että on myös yhtä lailla epävarmoja naisia. Ihan turhaan ajattelet noin. Kaikissa ihmisissä on rakastettava piirteitä, kuulostat kunnon tyypiltä. Ihmiset ottaa itsensä nuorena aivan liian vakavasti. Ja käytännössä joka ikinen ihminen tappelee jonkun asian kanssa elämässään, myös ne jotka näyttää varmoilta ja rohkeilta ja onnekkailta.

Vierailija kirjoitti:

Håmå, harjoittele.

Aloitat tietysti rumemmista tapauksista.

Näin naisetkin tekee.

Tämä.

Naisten villit vuodet yleensä alkaa aina vähän rumemmalla miehellä siitä se sitten lähtee.

Tsemppiä.

Vierailija kirjoitti:

Inceli...

sanoi jodel-valas

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kyllätiä. Itsetuntoni katosi aikalailla 9:n ja 15:ta ikävuoden välillä, enkä ole osannut hankkis sitä takaisin. myöskään ei tee mieli suunnitella mitään ihmissuhteita koska en lkehtaa ajatella itseäni mihinkään suhteseen enkä kehtaa miettiä, mitä joku tuttuni sellaisesta ajattelisi kun kaikki kuitenhi ovat jo saaneet muodostettua käsityksensä minusta, jonka olevan olevan että olen kökkö ja nihkeä mammam poika ja että mitä mä nyt muka yritän, voi tuota naisparkaa kun se ei kässää mkuka sitä vokotteleekaan. Jos siis kehtaisin vokotella tai ylipäätään ajatella itseäni millään tavoin tekemässä itseäni tykö jollekulle. Että sillee

Kai tajuat että on myös yhtä lailla epävarmoja naisia. Ihan turhaan ajattelet noin. Kaikissa ihmisissä on rakastettava piirteitä, kuulostat kunnon tyypiltä. Ihmiset ottaa itsensä nuorena aivan liian vakavasti. Ja käytännössä joka ikinen ihminen tappelee jonkun asian kanssa elämässään, myös ne jotka näyttää varmoilta ja rohkeilta ja onnekkailta.

En oo nuori enää, vaan 4- kymppinen

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös erittäin ujo mies! Minua onnisti: veljen vaimo (veli on minua 10 vuotta vanhempi ja oli jo naimisissa kun itse olin 19-vuotias) tunsi ihanan, kanssani saman ikäisen tytön, joka oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin me, vaikka oli muuttanut lukiota varten muualle ja jäänyt sinne - paikkakunnalle, jonne itse olin juuri muuttanut opiskelemaan. Veljen vaimo sitten toimi puhenaisena välillämme. Hän antoi minulle tytön luvalla tämän puhelinnumeron, ja tekstarein sovittiin tapaaminen. Tuo ihana tyttö tuli tapaamaan minua kotiemme puolivälissä sijaitsevaan kahvilaan. Näimme ihan kaveripohjalta, mutta taisin kyllä rakastua heti, kun tuo kaunis olento astui kahvilan ovesta sisään. En saanut sanaa suustani, mutta veljen vaimo - tytön ystävä - oli kaiketi kertonut jo etukäteen, että ujo tapaus on kyseessä, joten tyttö oli kohtelias ja hoiti puhumisen itse. Kyseli helppoja, joihin vastailin lyhyesti (kurkku ihan kuiva, eikä päässä liikkunut mitään ajatuksia, koska jännitti), ja niiden pohjalta teki jatkokysymyksiä. Illalla kirjoitettiin kiitostekstarit puolin ja toisin. Nähtiin parin päivän päästä uudestaan sattumalta. Hän tervehti iloisesti, niin minäkin, mutta en saanut silloinkaan sanotuksi mitään. Juteltiin hetki - siis hän jutteli, minä hymyilin ja nyökytin ja yritin kuumeisesti miettiä, mitä hittoa voisin sanoa itsekin mutta enpä keksinyt. Siitä meni viikko ennen kuin uskalsin pyytää häntä elokuviin. Hän lähti, ja samalla nololla kaavalla mentiin - tällä kertaa kuitenkin olin miettinyt jo valmiiksi jutun aiheita ja kysymyksiä. Puoliakaan en muistanut, mutta vähän enemmän minusta sai tällä kertaa irti kuin aiemmilla kerroilla. Siitä se sitten pikku hiljaa lähti. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 vuotta. Kysyin joskus, miksi hän tapasi minua uudestaan ja uudestaan, vaikkei keskustelusta meinannut tulla mitään. "Näinhän minä, että jännitit hirveästi. Halusin nähdä, kuka olet, kun rentoudut." Ei tuollaisia naisia puussa kasva, enkä olisi ilman apua koskaan löytänytkään. Itkettää, kun kirjoitan tätä. Olen niin onnellinen. Edelleenkin olen hyvin ujo ja minun on vaikea keskustella ihmisten kanssa. En koskaan keksi mitään sanomista. Pää lyö ihan tyhjää. Pari läheisempää ystävää on, joiden kanssa on helppoa, ja vaimon kanssa tietysti <3 Aina sitä kyllä ihmetellään, miten olen saanut niin reippaan ja eloisan vaimon, kun itse olen tällainen punasteleva ujopiimä. Onneksi sillä ihanalla tytöllä oli kärsivällisyyttä odottaa, että ymmärrän kelpaavani. Sitä kai se ujous minulla ainakin loppupeleissä on, että pelkää, että tulee nauretuksi ja nolatuksi. Että sanoo väärin tai vääriä asioita, eikä osaa puolustautua, jos otetaan silmätikuksi.

Kyynikoille tiedoksi: tapasimme opiskelijoina, kummallakaan ei ollut rahaa. Kumpikin oli opiskelemassa ammattiin, jossa tienaa hyvin. Tienaamme suunnilleen saman verran mutta elämme vaatimattomasti. Olen tavallisen näköinen ja minulla on keskivertomu*a. Valitsimme toisemme rakkaudesta ja olemme edelleen rakastuneet toisiimme.

Tässä nähdään myös hyvin miten tärkeitä ne verkostot on. Se että on ihmissuhteita jota kautta tavata tyyppejä.

Tämän takia ei ole ongelma joutua sinne ns. friendzonelle.

-m

"Olen tavallisen näköinen ja minulla on keskivertomu*a."

Eli onko naisesi sellainen, joka päättää vasta seksiä harrastettuaan, kiinnostaako mies vai ei?

Vai esittelitkö hänelle munaasi saadaksesi hänet kiinnostumaan itsestäsi?

Useimmilla kun se kiinnostus herää (tai sammuu) jo ennen kuin ollaan niin läheisiä, että munan koko on tiedossa.