Miten saisin ujona jätkänä tyttöystävän? Harmittaa kun en uskalla jutella naisille

Älä yritä niitä lukion kaunottaria. Niiden kohtalo on päätyä showmiesten käsikynkkään. Ota kontaktia niihin hiljaisiin hiirulaisiin. Saattavat puhjeta vielä kukkaan.

Lykkyä sinulle nuori mies. Elämä edessäsi! 🌺

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä myös erittäin ujo mies! Minua onnisti: veljen vaimo (veli on minua 10 vuotta vanhempi ja oli jo naimisissa kun itse olin 19-vuotias) tunsi ihanan, kanssani saman ikäisen tytön, joka oli kotoisin samalta paikkakunnalta kuin me, vaikka oli muuttanut lukiota varten muualle ja jäänyt sinne - paikkakunnalle, jonne itse olin juuri muuttanut opiskelemaan. Veljen vaimo sitten toimi puhenaisena välillämme. Hän antoi minulle tytön luvalla tämän puhelinnumeron, ja tekstarein sovittiin tapaaminen. Tuo ihana tyttö tuli tapaamaan minua kotiemme puolivälissä sijaitsevaan kahvilaan. Näimme ihan kaveripohjalta, mutta taisin kyllä rakastua heti, kun tuo kaunis olento astui kahvilan ovesta sisään. En saanut sanaa suustani, mutta veljen vaimo - tytön ystävä - oli kaiketi kertonut jo etukäteen, että ujo tapaus on kyseessä, joten tyttö oli kohtelias ja hoiti puhumisen itse. Kyseli helppoja, joihin vastailin lyhyesti (kurkku ihan kuiva, eikä päässä liikkunut mitään ajatuksia, koska jännitti), ja niiden pohjalta teki jatkokysymyksiä. Illalla kirjoitettiin kiitostekstarit puolin ja toisin. Nähtiin parin päivän päästä uudestaan sattumalta. Hän tervehti iloisesti, niin minäkin, mutta en saanut silloinkaan sanotuksi mitään. Juteltiin hetki - siis hän jutteli, minä hymyilin ja nyökytin ja yritin kuumeisesti miettiä, mitä hittoa voisin sanoa itsekin mutta enpä keksinyt. Siitä meni viikko ennen kuin uskalsin pyytää häntä elokuviin. Hän lähti, ja samalla nololla kaavalla mentiin - tällä kertaa kuitenkin olin miettinyt jo valmiiksi jutun aiheita ja kysymyksiä. Puoliakaan en muistanut, mutta vähän enemmän minusta sai tällä kertaa irti kuin aiemmilla kerroilla. Siitä se sitten pikku hiljaa lähti. Nyt ollaan oltu naimisissa 20 vuotta. Kysyin joskus, miksi hän tapasi minua uudestaan ja uudestaan, vaikkei keskustelusta meinannut tulla mitään. "Näinhän minä, että jännitit hirveästi. Halusin nähdä, kuka olet, kun rentoudut." Ei tuollaisia naisia puussa kasva, enkä olisi ilman apua koskaan löytänytkään. Itkettää, kun kirjoitan tätä. Olen niin onnellinen. Edelleenkin olen hyvin ujo ja minun on vaikea keskustella ihmisten kanssa. En koskaan keksi mitään sanomista. Pää lyö ihan tyhjää. Pari läheisempää ystävää on, joiden kanssa on helppoa, ja vaimon kanssa tietysti <3 Aina sitä kyllä ihmetellään, miten olen saanut niin reippaan ja eloisan vaimon, kun itse olen tällainen punasteleva ujopiimä. Onneksi sillä ihanalla tytöllä oli kärsivällisyyttä odottaa, että ymmärrän kelpaavani. Sitä kai se ujous minulla ainakin loppupeleissä on, että pelkää, että tulee nauretuksi ja nolatuksi. Että sanoo väärin tai vääriä asioita, eikä osaa puolustautua, jos otetaan silmätikuksi.

Kyynikoille tiedoksi: tapasimme opiskelijoina, kummallakaan ei ollut rahaa. Kumpikin oli opiskelemassa ammattiin, jossa tienaa hyvin. Tienaamme suunnilleen saman verran mutta elämme vaatimattomasti. Olen tavallisen näköinen ja minulla on keskivertomu*a. Valitsimme toisemme rakkaudesta ja olemme edelleen rakastuneet toisiimme.

Tässä nähdään myös hyvin miten tärkeitä ne verkostot on. Se että on ihmissuhteita jota kautta tavata tyyppejä.

Tämän takia ei ole ongelma joutua sinne ns. friendzonelle.

-m

Sinne "friendzonelle" joutuminen on ongelma. Aitoon ystävyys- tai kaveruussuhteeseen ei tarvita mitään zoneja tai muunkaan nimisiä lokerointeja. Jos ajautuu ihmissuhteissaan tekemisiin lokeroitsijoiden kanssa, on valinnut seuransa jo alun perin väärin. 

Jotta tälläiseen nykyään viitsii vastata, tulee aloituksen olla hyvä. Nyt oli.

Tuota joo, jotain pelimieskirjallisuuden "oppien" turhuuden, kokemuksien looserismiehestä parisuhde-vuosirenkaisiin päässeenä- vinkkini on tässä: tutustu itseesi, (ota kuvia, jopa videoita yms. josta voi havainnoida omaa käytöstään ne ilmeet ja eleet) ole sinut itsesi kanssa ettei ole jotain peiteltävää joka tulee kiveksi kenkään (onko tukka hyvin, onko vaatteet ok ja onko tyyli sopiva...), harrasta aktiivisesti jtn., ja opi vähitellen KUUNTELEMAAN naisia myös rivien välistä. Kun mies osaa kuunnella, voi myös keskustella. Enemistö naisista pitää keskusteluista, ei pelkästään jonkun miehen monologin kuuntelusta.

Se ettei satu haluamaan päätymään doupatuksi bodarijuristiksi tai astronauttikirurgigksi ei sulje pois muunlaista positiivista itsentä kehittämistä (jo vain, milläs muuten ujous lasketaan eduksi jos aloitteellisuus ei onnistu) niin sitten jää huomion voittaminen potentiaaliselta naiselta esim. taiteen, musiikin tai esiintymisen taidoin joita mies omaa riittävissä määrin.

Ääripäässähän on se itsensä myynyt rossjeffries joka ei tunnista itseään enää peilistä mutta saa toosaa vasemmalta ja oikealta kun puhuu oikein ja näyttää siltä että ihmiset uskovat hänen suoltamaa iskemisretoriikkaa.

Niin. Sanoiko joku että "se vaan tapahtuu". Ehkä Aasiassa, mutta Pohjoismainen iskemisskene edellyttää mieheltä paljon onnistumista naisen mieleen olevissa seikoissa.

Samanlaisia naisiakin löytyy. Entisaikaan viinan voimalla tämänkin onnistui.

sadfv kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en kyllätiä. Itsetuntoni katosi aikalailla 9:n ja 15:ta ikävuoden välillä, enkä ole osannut hankkis sitä takaisin. myöskään ei tee mieli suunnitella mitään ihmissuhteita koska en lkehtaa ajatella itseäni mihinkään suhteseen enkä kehtaa miettiä, mitä joku tuttuni sellaisesta ajattelisi kun kaikki kuitenhi ovat jo saaneet muodostettua käsityksensä minusta, jonka olevan olevan että olen kökkö ja nihkeä mammam poika ja että mitä mä nyt muka yritän, voi tuota naisparkaa kun se ei kässää mkuka sitä vokotteleekaan. Jos siis kehtaisin vokotella tai ylipäätään ajatella itseäni millään tavoin tekemässä itseäni tykö jollekulle. Että sillee

Kai tajuat että on myös yhtä lailla epävarmoja naisia. Ihan turhaan ajattelet noin. Kaikissa ihmisissä on rakastettava piirteitä, kuulostat kunnon tyypiltä. Ihmiset ottaa itsensä nuorena aivan liian vakavasti. Ja käytännössä joka ikinen ihminen tappelee jonkun asian kanssa elämässään, myös ne jotka näyttää varmoilta ja rohkeilta ja onnekkailta.

En oo nuori enää, vaan 4- kymppinen

Nyt on korkea aika sitten lakata miettimästä mitä tuttavat susta ajattelee. Ihan aikuisten oikeasti sillä ei ole mitään väliä. Ajattele itseäsi ja mitä sinä haluat, sitten mieti mistä sellaista voisi löytää. Itsetuntemus on kaiken a ja ö. Minä olen tällainen ja se on ok vaikka olisin minkälainen mörkö, niin kauan kuin en satuta ketään. Minä viihtyisin parisuhteessa joka on - minkälainen? Avaa meille.

Vierailija kirjoitti:

"Olen tavallisen näköinen ja minulla on keskivertomu*a."

Eli onko naisesi sellainen, joka päättää vasta seksiä harrastettuaan, kiinnostaako mies vai ei?

Vai esittelitkö hänelle munaasi saadaksesi hänet kiinnostumaan itsestäsi?

Useimmilla kun se kiinnostus herää (tai sammuu) jo ennen kuin ollaan niin läheisiä, että munan koko on tiedossa.

Täällä minä, joka kirjoitin pitkän viestin, johon viittaat. Näköjään piti sinun sitten ihan vääntämällä vääntää jotain peetä? Ajattelin loppukaneetissa selventää nimenomaan teille ilkeille kyynikoille, ettei mistään ulkoisesta johtunut tämä, että pääsin ihan naimisiin asti, joten luettelin siihen kaikki asiat, joista kuitenkin yrittäisitte alkaa veistellä. "Ei sinua muuten olisi huolittu, ujo punastelija, mutta koska sinulla on xyz, niin nainen sinut kelpuutti". Olin väärässä; ei teitä pysty hiljentämään millään. Noh, hyvä, jos sinulle tuli hyvä mieli tuosta vääntämisestä. Mukavaa loppuelämää!