Hankinko lapsen
Kuten moni muu, myös minä 29v nainen epäröin. Syideni kanssa tunnen olevani vähemmistössä. Mielestäni Suomi/maailma ei ole lapsiystävällinen paikka. Tv:n ja somen takia lapset joutuvat aikuisten maailmaan liian nopeasti. Mielenterveysongelmat ja väkivalta kasvaa, kohta jo päiväkodissa meikataan. Onko tässä järkeä tehdä lapsia? Kiinnostaa sen lapsen hyvinvointi, oma on ihan kunnossa. Mielipiteitä?
Kommentit (6)
Mulla on teini, 14v. Lapsesta on valtavasti huolta ja murhetta mutta myös valtavasti iloa. Kyllä kokisin, että jos mulla ei tuota lasta olisi, niin elämäni olisi tietyllä tavalla tyhjää. On upeaa nähdä kun hän onnistuu ja tsempata häntä elämässä eteenpäin. Helppoahan lasten kasvatus ei ole. Meillä on ollut aina rajat ja hän on melko kiltti teini. Toki joskus räiskyy. Hyvän elämän toki voi elää lapsettomanakin.
Lapsia ei hankita, lapsia saadaan.
Minulla on yksi lapsi. Olisin toivonut useampaa, mutta en saanut. Lapsi on minulle maailman tärkein. Tuo elämään paljon iloa, mutta myös huolta. Koen, että elämäni olisi tyhjää ilman lasta.
Onko teidän lapset onnellisia vai moniongelmaisia anoreksian ja ilmastoahdistuksen yms kanssa?
-ap
Mun lapsilla ei ainakaan ole vaikeita mt-ongelmia puhjennut ja ollaan aina hyvin perillä lasten (kolme) elämästä. Itselläni taas oli kunnon anoreksiat ja kurja nuoruus muutenkin mutta vanhempani olivat toki aivan pihalla 99% ajasta. Perinnöllistä alttiutta tietysti on kuten perfektionismia jne. mutta ehkä etuna sekin, että lasteni vanhempi ymmärtää enemmän niistä asioista. Omilla vanhemmillani oli lähinnä omia megaluokan ongelmia tai tärkeämpiä asioita etteivät osanneet ajatella lapsen tai nuoren elämässä voivan olla mitään ihmeellistä meneillään ja heiltä se oli helppo kätkeä. Vaikea kuvitella että itse olisin ihan niin totaalisen pihalla lasteni pahoinvoinnista kun suhtaudun vakavammin ja lapset ovat oikeasti ykkösprioriteetti.
Eikä ole tarkoitus syyllistää mt-ongelmaisten lasten vanhempia, eihän koko ympäristöä voi kontrolloida ja lapsiakin syntyy vaikka minkälaisella alttiuksilla. Itse kuitenkaan mt-ongelmista kärsineenä en pelännyt kohtuuttomasti että lapseni välttämättä saisivat samat ilman että sille voisin tehdä mitään. Kun itsellä oli just se tausta että vanhempani olisivat voineet tehdä jotakin mutta olivat vain pihalla.
Vierailija kirjoitti:
Onko teidän lapset onnellisia vai moniongelmaisia anoreksian ja ilmastoahdistuksen yms kanssa?
-ap
Ihminen voi sairastua perinnölliseen sairauteen, joutua onnettomuuteen ja vammauta, tulla kiusatuksi, kokea yksinäisyyttä, yms... Vaihtoehtoja on lukemattomia mutta ei niitä voi alkaa pelkäämään etukäteen.
Minun lapsi, jo nuori aikuinen, on omista vastoin käymisistään huolimatta onnellinen. On hieman ylipainoinen ja ei kierrätä.
Lapsien tekeminen on miesten hommaa!