Minulla ei taida olla yhtään oikeaa ystävää

Samoin. Miesystävä kyllä mutta ei muita. Tänään ei edes tavata.

Ei minullakaan mutta se on oma valinta.

Ei minullakaan. Luulin, että on, mutta kaikki on paljastuneet tässä lähivuosina epäaidoiksi. Karmea tunne ja jotenkin jopa tämä saa surulliseksi, vaikka ei nyt muuten mitään mulle merkitsekään. Juuri äsken mietin, että onko jollakulla ylipäätään täysin aitoja ystävyyksiä, joissa voidaan puhua kaikesta luottamuksella ja ollaan tukena elämän tuulissa. Itsekään en olisi vielä viis vuotta sitten voinut uskoa, että aikuisiällä voi näin vielä tilanteet ja välit muuttua. Surullinen asia ja vaikea hyväksyä.

sama täällä, mutta tilanteeni ei ole niin vakava, kun se saattaa sivullisesta näyttää. en nimittäin tarvitse ystäviä. ukon kanssa on pärjätty 26 vuotta. ja pärjätään tuonelan porteille asti. kun some alkoi vallata alaa, tuli kaikista ystävistäni pinnallisia ja siten hyvin ärsyttäviä ihmisiä. meillä loppui somejen käyttö, ja "ystävät" katosivat. silti sympatiat ovat puolellasi, ja kaikilla pitäisi olla ystäviä, uskottuja, luotettuja henkilöitä elämässään. ihminen on sosiaalinen laumaeläin. 

lisäys edelliseen, tarkoitin tämä päivä saa surulliseksi

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan mutta se on oma valinta.

Näinköhän on kuitenkaan ihan oma valintasi jäädä ilman ystävää? Kyllä siihen pisteeseen ihminen jonkin takia ajautuu, ettei ihmispololla ole yhtään ystävää.

Joillakin se on jopa sairastuminen, ja etenkin mielenterveyden puolella puhjennut mielisairaus esim. Skitsofrenia, jonka oireisiin kuuluu joissakin tapauksissa ihmisen erakoituminen ja ihmispelko.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan mutta se on oma valinta.

Näinköhän on kuitenkaan ihan oma valintasi jäädä ilman ystävää? Kyllä siihen pisteeseen ihminen jonkin takia ajautuu, ettei ihmispololla ole yhtään ystävää.

Joillakin se on jopa sairastuminen, ja etenkin mielenterveyden puolella puhjennut mielisairaus esim. Skitsofrenia, jonka oireisiin kuuluu joissakin tapauksissa ihmisen erakoituminen ja ihmispelko.

Onko sulla joku fiksaatio mt-ongelmiin? Diagnosoit muita ettei tarvitse kohdata itseään?

Siihen tottuu. Minulla ei ole koskaan ollut ystäviä. Oikeastaan en usko että kukaan joka on esim. koulussa hengannut seurassani olisi oikeastaan edes pitänyt minusta. Ei sen takia että olisin jotenkin ilkeä ihminen tai vaikka haisisin pahalta, vaan sellainen on autistin osa tässä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei minullakaan mutta se on oma valinta.

Näinköhän on kuitenkaan ihan oma valintasi jäädä ilman ystävää? Kyllä siihen pisteeseen ihminen jonkin takia ajautuu, ettei ihmispololla ole yhtään ystävää.

Joillakin se on jopa sairastuminen, ja etenkin mielenterveyden puolella puhjennut mielisairaus esim. Skitsofrenia, jonka oireisiin kuuluu joissakin tapauksissa ihmisen erakoituminen ja ihmispelko.

On. Ei ole mt-ongelmia, en pelkää tai vihaa ihmisiä enkä ole erakko. En myöskään ole mikään "ihmispolo" vaan ihan tyytyväinen elämääni.

Itse olen vain tyytyväinen kun ei tarvitse enää olla tekemisissä vähitellen kokopäivänarkkareiksi muuttuneen ystäväpiirin kanssa. Ennen välien katkeamista alkoi painostus käyttää huumeita. Ymmärsin myöhemmin suunnitelmana olleen, että minulle olisi myyty ylihintaisia huumeita ja rahoitettu sillä omaa narkkaamista. Niin päättyi vuosikymmenien mittainen "ystävyys".