Lue keskustelun säännöt.
15v itkee joka päivä. Milloinhan on kyse masennuksesta?
13.02.2023 |
Olen huolissani. Viikonloppuna patistin että käy tänään terkkarilla mutta oli "unohtanut", koska hänen mukaansa kaikki on hyvin. Kaikki on hyvin, mutta silti joka päivä itkettää.
Kommentit (68)
Kiristääkö joku vaikka rahaa ? Onko jokin muu pelko? Tarvitsee tukea,mene mukaan on vasta lapsi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teillä on hyvä suhde keskenänne. Itse itkin aina salaa perheeltä tuon ikäisenä.
Kaikki itkut ei muuten ole pahoja itkuja: voi itkeä myös ilosta tai ihan vaan tunteiden voimasta.
Niin voikin, mutta kun joka päivä itku tulee pahasta mielestä ja saattaa tulla tosi pienestäkin. Siihen ei paljon tarvita. Onneksi on hyvät välit!
ApEihän ne välit ole hyvät, kun ei kerro miksi itkee.
Jos ei voi kertoa kun voi pelätä jotakin?
Siihenkin on varauduttava, että on sotkeutunut esim. huumepiireihin ja on nyt niin peloissaan, ettei uskalla kertoa totuutta. Rohkaise ja vakuuta, että IHAN MITÄ tahansa voi kertoa äidille ja äiti auttaa parhaansa mukaan tuli mitä tuli.
Viestiä koulupsykologille. Sitä varten ovat olemassa. Oma lapsenikin kävi juttelemassa.
Huomasin aikoinaan oman pojan kohdalla teini-iässä, että kaikki ei ole ihan mallillaan. Hän ei asioistaan puhu ja kaikki oli ok.
Laitoin sitten kuraattorille Wilman kautta viestiä huolistani ja tämä otti pojan luokseen. He pelailivat lautapelejä ja soitivat kitaraa. Siinä sivussahan se sitten alkoi kertomaan...
.. kuraattori varasi sitten ajan Nuorten mielenterveyspalveluun. Sieltä sitten pääsi psykiatriselle sairaanhoitajalle puhumaan ja aloittivat mielialalääkityksen.
En vaatinut mitään yksityiskohtia yms. Kunhan vaan sanoin, että musta olisi kiva tietää milloin siellä käyt ja tietty lääkkeisiin piti antaa rahaa.
Kyllä siitä sitten taas oma ilonen poika tuli. Sittemmin tajusin (tajuttiin), että kaamos ei ole hyväksi. Olihan sitä nuorempanakin, että alkoi synkistelemään syksyllä.. joulua kohti kuitenkin piristyi.
Tällä kertaa jäi päälle pidemmäksi aikaa. Varmasti teini-iän hormonit siinä vielä sekoittamassa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin aikoinaan oman pojan kohdalla teini-iässä, että kaikki ei ole ihan mallillaan. Hän ei asioistaan puhu ja kaikki oli ok.
Laitoin sitten kuraattorille Wilman kautta viestiä huolistani ja tämä otti pojan luokseen. He pelailivat lautapelejä ja soitivat kitaraa. Siinä sivussahan se sitten alkoi kertomaan...
.. kuraattori varasi sitten ajan Nuorten mielenterveyspalveluun. Sieltä sitten pääsi psykiatriselle sairaanhoitajalle puhumaan ja aloittivat mielialalääkityksen.
En vaatinut mitään yksityiskohtia yms. Kunhan vaan sanoin, että musta olisi kiva tietää milloin siellä käyt ja tietty lääkkeisiin piti antaa rahaa.
Kyllä siitä sitten taas oma ilonen poika tuli. Sittemmin tajusin (tajuttiin), että kaamos ei ole hyväksi. Olihan sitä nuorempanakin, että alkoi synkistelemään syksyllä.. joulua kohti kuitenkin piristyi.
Tällä kertaa jäi päälle pidemmäksi aikaa. Varmasti teini-iän hormonit siinä vielä sekoittamassa jne.
Jos pojalla on edelleen taipumusta reagoida kaamokseen, suosittelen lämpimästi kirkasvalolamppua, jos sellaista ei vielä ole kokeiltu. Itsellä auttanut alakuloon pimeään vuodenaikaan.
Hyvä ap, olet hyvä vanhempi kun huolehdit! Noita olan kohauttelijoita ja "kuuluu ikään" -tyyppejä on paljon, minunkin teini-iässä alkanut masennus jäi reagoimatta ja kärsin seurauksista vieläkin. Pahimmillaan pelkkä sivustaseuraaminen voi johtaa peruuttamattomiin tekoihin... parempi huolestua kuin jossitella.
Ja tosiaan, jos on masentunut niin saattaa tarvita tukea pieniltäkin tuntuvissa asioissa. Arvottomuuden tunne tekee avun hakemisen ja vaatimisen itse hankalaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uppis kirjoitti:
kannattaakin olla huolissaan, koska koulukiusattujen joukossa itsemurhat ovat hyvin tavallisia, ja siihen päätyneiden vanhempia yhdistää se, että he ovat lähinnä töllöttäneet sivusta kun lapsi kärsii, osaamatta auttaa millään tavoin. Menkää yhdessä lääkäriin, neuvolaan, terkkarille, psykiatrille, mikä sitten onkaan se paikka joka ottaa vastaan tai kaikki nuo. Ei ole kauaakaan kun tuttavan 19v poika tappoi itsensä pillereillä, kun oli koulukiusaamisesta jne. alkanut mielenterveysongelma ja masennus äityi liian rankaksi. Se on vanhenpien valinta, tukeakko lasta, vai viekö kukkia haudalle huonon omantuntonsa kanssa..
Ei ole aina vanhempien vika jos koulukiusaamiseen ei saa apua. Meidän lapsen tapauksessa oli poliisi lopulta se taho josta tuli apua. Oli kovasti yritystä mutta koulun kuraattori ja muu henkilökunta käänsi selkänsä kiusatulle. Tälläistä se on Suomen kouluissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia ja kuuluu kasvamiseen. Voi olla sydänsuruja, hormonaalista, maailmantuskaa tai mitä vain. Tuon ikäinen kokee asiat vahvasti, eikä siinä ole mitään sairasta. Hän ei siis ole mielisairas, eli asiaa on turha medikalisoida.
Mitäpä se lääkäri voi muuta tehdä kuin olla empaattinen, johdatella liikuntaharrastuksen ja kavereiden pariin, ja äidin painostuksesta määrätä masennuslääkkeitä. Tuo jälkimmäinen on hyvin arveluttavaa noin nuorella.
Mun äidinvaisto sanoo että kaikki ei ole hyvin. Muutos mun lapsessa on selvä. Ilmeisesti muuten sujuu hyvin, mutta kotona romahtaa. Ei välttämättä tarvitse kuin muistuttaa siitä, että lautanen laitetaan koneeseen ruoan jälkeen niin tulee itku, että ei hän osaa mitään. Ja kaikki perusasiat on kunnossa, on harrastuksia ja kavereita. En mä lääkkeitä halua, vaan apua jos tämä on masennusta.
Ap
Voi olla myös unen puutetta. Tai liikaa kuormaa muuten. Nukkuuko poika kuinka monta tuntia arkena ja entä viikonloppuina?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Huomasin aikoinaan oman pojan kohdalla teini-iässä, että kaikki ei ole ihan mallillaan. Hän ei asioistaan puhu ja kaikki oli ok.
Laitoin sitten kuraattorille Wilman kautta viestiä huolistani ja tämä otti pojan luokseen. He pelailivat lautapelejä ja soitivat kitaraa. Siinä sivussahan se sitten alkoi kertomaan...
.. kuraattori varasi sitten ajan Nuorten mielenterveyspalveluun. Sieltä sitten pääsi psykiatriselle sairaanhoitajalle puhumaan ja aloittivat mielialalääkityksen.
En vaatinut mitään yksityiskohtia yms. Kunhan vaan sanoin, että musta olisi kiva tietää milloin siellä käyt ja tietty lääkkeisiin piti antaa rahaa.
Kyllä siitä sitten taas oma ilonen poika tuli. Sittemmin tajusin (tajuttiin), että kaamos ei ole hyväksi. Olihan sitä nuorempanakin, että alkoi synkistelemään syksyllä.. joulua kohti kuitenkin piristyi.
Tällä kertaa jäi päälle pidemmäksi aikaa. Varmasti teini-iän hormonit siinä vielä sekoittamassa jne.
Kirkasvalolamppu aamuisin säännöllisesti käytettynä on kaamokseen ilmeisesti yhtä tehokas tai jopa tehokkaampi hoito kuin lääkitys.
Lääkitys nuorten osalta on niin ja näin. Käypä hoito -suosituksissa monien mielialalääkkeiden käyttöä suositellaan välttämään alle 18-vuotiaiden osalta koska lääkitys tutkimusten mukaan haittaa vielä silloin kesken olevaa aivojen kehitystä ja voi aiheuttaa pysyviä vaurioita, joista voi tulla elinikäisiä haittoja. Keskustelupalstoilla on paljon ihmisiä, jotka harmittelevat mielialalääkityksen aloitusta jopa yli vuosikymmen myöhemmin, ja siitä tulleita osin pysyviä sivuvaikutuksia. Osa taas kiittelee vanhempiaan. Molempia reaktiota löytyy. Psykoterapiasta ja kirkasvalolampusta ei tule juurikaan haitallisia sivuvaikutuksia.
Veisin ensimmäisenä yksityiselle yleistesteihin. Rauta-arvot, kilpirauhasarvot yms. Jos niissä ei mitään, sitten terkkari ja psykologi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Veisin ensimmäisenä yksityiselle yleistesteihin. Rauta-arvot, kilpirauhasarvot yms. Jos niissä ei mitään, sitten terkkari ja psykologi.
Joo, psykologista ja mielebterveysoletuksesta ei kannattane aloittaa. Ensin kannattaa poissulkea yleissairaudet ja mm. juuri raudan puutostilan mahdollisuus, joista oireet voivat myös johtua.
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
kannattaakin olla huolissaan, koska koulukiusattujen joukossa itsemurhat ovat hyvin tavallisia, ja siihen päätyneiden vanhempia yhdistää se, että he ovat lähinnä töllöttäneet sivusta kun lapsi kärsii, osaamatta auttaa millään tavoin. Menkää yhdessä lääkäriin, neuvolaan, terkkarille, psykiatrille, mikä sitten onkaan se paikka joka ottaa vastaan tai kaikki nuo. Ei ole kauaakaan kun tuttavan 19v poika tappoi itsensä pillereillä, kun oli koulukiusaamisesta jne. alkanut mielenterveysongelma ja masennus äityi liian rankaksi. Se on vanhenpien valinta, tukeakko lasta, vai viekö kukkia haudalle huonon omantuntonsa kanssa..
Ei ole aina vanhempien vika jos koulukiusaamiseen ei saa apua. Meidän lapsen tapauksessa oli poliisi lopulta se taho josta tuli apua. Oli kovasti yritystä mutta koulun kuraattori ja muu henkilökunta käänsi selkänsä kiusatulle. Tälläistä se on Suomen kouluissa.
Tarkoitat, että ei juuri koskaan ole vanhempien vika, jos koulukiusattu ei saa apua? Mutta selitähän toki, kehen helvettiin sen lapsen sitten tulisi tukeutua, jos omat vanhemmat ovat uusavuttomia pölvästejä, jotka vaan istuu hakemassa somehuomiota ja kirjoittelemassa huoliaan vauva.fi foorumille sen sijaan, että puhuisi sen lapsensa kanssa ja yrittäisi auttaa? Mistä asti se on mennyt niin, että jos on itse avuton eikä osaa toimia, niin kannattaa kysyä internetin idiooteilta apua? Haloo? Ei sitä ennenkään niin menetelty, että kun ei tiedä milloin pitää laittaa heinät seipäille, niin kysytään kylähullulta neuvoa? Jos on ongelma, niin asiantuntijat auttaa, ei huomioaddiktit narsistit..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku poikajuttu sydänsuru jota ei sulle kerro.
-mies
Itkeminen on normaali ihmisten tapa purkaa stressiä!
Ei se tarkoita että on masentunut, vaan että voi olla stressaantunut!
Harrastaako teini mitään raskasta liikuntaa? Raskaalla liikunnalla stressiä saa helpotettua myöskin.
Kun hormoonit jyllää nuorena ja on paljon stressiä niin tottakai on itkuherkkä.
Tunteiden näyttäminen ja purkaminen on tärkeä taito . Itse itken pienistäkin , alussa uuden miehen kanssa riidellessä tuli aina jossain kohtaa itku , mutta itken yleensä romanttisissa kohtauksissa elokuvissa tai kaunis musiikkikin saa itkun aikaan. Myös kuukautisten aikaan itken herkemmin . En ole ikinä jäänyt vatvomaan asioita käsittelen ne heti eikä ikinä ole ollut masennusta . Lapsesi on vain herkkä , kyllä hän siitä vahvistuu ja kasvaa .
Teineillä on masista ja ahdistusta, mutta se ei tarkoita että teinit pitäisi pumpata täyteen lääkkeitä sivuvaikutuksineen ja joku huono psykologi siihen kiusaamaan teiniä. Terapeutillakin pitäisi olla ammattitaitoa kommunikoida oikein. Joskus se menee ohi. Tunteisiin vaikuttaa aikuisten asettamat paineet, koulu, arvottomuuden tunne, usein ei ole rahaa siinä iässä mihinkään, alkoholi, laihdutus, väsymys jos ei ole annettu nukkua tarpeeksi ja kaverit yleensä jättävät tuossa vaiheessa, ei ole poikaystävää, voi olla eroja ja joku suree kun kukaan ei välitä, maailma on kylmä. Vanhemmat hankalia joillakin teineillä ja liian vähän vapautta.
Vierailija kirjoitti:
Uppis kirjoitti:
kannattaakin olla huolissaan, koska koulukiusattujen joukossa itsemurhat ovat hyvin tavallisia, ja siihen päätyneiden vanhempia yhdistää se, että he ovat lähinnä töllöttäneet sivusta kun lapsi kärsii, osaamatta auttaa millään tavoin. Menkää yhdessä lääkäriin, neuvolaan, terkkarille, psykiatrille, mikä sitten onkaan se paikka joka ottaa vastaan tai kaikki nuo. Ei ole kauaakaan kun tuttavan 19v poika tappoi itsensä pillereillä, kun oli koulukiusaamisesta jne. alkanut mielenterveysongelma ja masennus äityi liian rankaksi. Se on vanhenpien valinta, tukeakko lasta, vai viekö kukkia haudalle huonon omantuntonsa kanssa..
Ei ole aina vanhempien vika jos koulukiusaamiseen ei saa apua. Meidän lapsen tapauksessa oli poliisi lopulta se taho josta tuli apua. Oli kovasti yritystä mutta koulun kuraattori ja muu henkilökunta käänsi selkänsä kiusatulle. Tälläistä se on Suomen kouluissa.
Meillä kiusasi vanhemmat, äiti erityisesti, ja pikkusisko. Koulussa ei ymmärretty asiaa, en ymmärtänyt itsekään ennen kuin sain oman perheen. Ja kävin joo terkkarille ja opolle ihmettelemässä kun on koko ajan paha olla. Päivystyksessä nuori naislääkäri epäili masennusta mutta äiti vain totesi kotona että olit varmaan syönyt huonosti kun koko ajan itkit. Nyt niitä palasia sitten keräillään kun oma lapsi on teini :(. Ja sori kun ohis, ap varmaankin huolehtii pojasta.
Terkkarille meneminen voi olla oikeasti pelottavaa. Parempi varata se lääkäriaika, ja jos taloustilanne sallii yksityisen niin sinne sitten. Yksityisessä on sekin hyvä puoli, että voitte tarvittaessa piilottaa käynnin näkyvistä, ettei se myöhemmin estä hoidon saamista julkisella puolella.
Voi ne silti olla. Teini-ikä voi tehdä lapsesta sulkeutuneen, vaikka olisi miten hyvät välit äitiin ja isään. Erityisesti niin voi tapahtua, jos on masennusta, kiusaamista tai muuta isoa haastetta elämässä. Teini-ikä jo itsessään on haasteellinen.