Lue keskustelun säännöt.
Suomen sisäiset kulttuurierot. Onko niitä? Mikä toisen seudun tapa on yllättänyt?
13.02.2023 |
Minusta täytyy sanoa että näin Varsinaissuomalaisena aika harva asia yllättää. Ja jos yllättää niin ei negatiivisesti.
Sitä pidin outona että Lappeenrannasta tänne muuttanut ystäväni soitti ensivierailuni jälkeen ja oli ihan että "Olisiko mun pitänyt tarjota jotain ruokaa teille?"
Oltiin siis oltu tosiaan 8 tuntia heidän luonaan ilman apetta.
Luulin että Karjalaiset on vieraanvaraisia mutta tämä kaveri sanoi että ei heillä mitään vieraita kestitä.
Kommentit (23)
Vierailija kirjoitti:
Maalaisuuteen ei koskaan totu. Tupaillat on oikeita hurmoshenkisiä tapaamisia, jossa kepumatran tahdissa hihhuloidaan.
Onko tää kaikkialla maalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä oli ketju kerran jossa ap ihmetteli oliko mennyt kylään vääränä päivänä kun isäntäväki ei huomioinut. Ajattelin että saattoivat hyvinkin olla kainuulaisia, koska sellaista se omassa suvussani on. Kolme tuntia autossa ja pihalla miettii että olisi se automatka voinut sittenkin jatkua kun niin hitaasti lämmetään.
Toinen puoli suvusta länsirannikolta ja tuntuu että aina lapataan ruokaa vaikka kieltäydytään ja koko ajan liiankin takertuvaisia vieraisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaisuuteen ei koskaan totu. Tupaillat on oikeita hurmoshenkisiä tapaamisia, jossa kepumatran tahdissa hihhuloidaan.
Onko tää kaikkialla maalla?
Lähinnä taitaa olla kellon tokotus tuvan seinällä ja sukan neulontaa. Homma menee villiksi kun aletaan katsoa kissan pesua.
Hämmästyin, kun opin, ettei joka puolella Suomea pydähdytä tien viereen, kun ruumisauto menee ohi. Samoin yllätyin, kun muualla ei ole ulosveisuuta.
Kesku-Pohjanmaa
Kehä teillä huomaa eron. Pohjoisessa ajatellaan yhteisöllisyyttä sekä muita ihmisiä ja etelässä ei ajatella ketään muuta kuin itseään sekä omaa etuaan
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Maalaisuuteen ei koskaan totu. Tupaillat on oikeita hurmoshenkisiä tapaamisia, jossa kepumatran tahdissa hihhuloidaan.
Onko tää kaikkialla maalla?
Lähinnä taitaa olla kellon tokotus tuvan seinällä ja sukan neulontaa. Homma menee villiksi kun aletaan katsoa kissan pesua.
Äitini tutut tuovat illanistujaisiin omat käsityönsä ja niiden yli juttelevat muille. Koska 60v ikäluokka ei yksinkertaisesti halua nolata itseään näpyttelemällä kännykkää kuten muut, mutta isossa seurassa ei vaan pysy aina kaikissa puheenaiheissa. Tuntuu että monet tavat ovat maaseudulla pysyneet ja hyvä niin, vaikka tönköltä vaikuttaisikin. Telkkaria ei ikinä auki, vaan keskustelu kantaa.
Ap:n kaverin tapa ei ole mikään yleislappeenrantalainen tapa. Tarkentaisin vain, kun otsikon perusteella saattaa olettaa niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etelä-Pohjanmaalla huomaa työasioissa sellaisen jännän tuumasta toimeen -asenteen. On siis ihan positiivista. Töissä usein naureskellaan, kun eteläpohjalaisten kanssa palaverit on lyhyitä ja erittäin tehokkaita, ja sitten jo melkein ruvetaankin hommiin tai on jo osa tehty, vaikka ei olis ihan päätettykään kaikesta. Itäsuomalaiset ovat leppoisampia, mutta hommien toteutus vaatii kaikenlaista tuanoinniinkahtellaan.
Länsirannikolla ei virvota pääsiäisenä, vaan nuuttipukit kiertelevät nuutinpäivänä. Tosin virpominen on nostanut päätään täälläkin, mutta porukka ei oikein tiedä, mikä päivä sitä kuuluisi tehdä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen juuriltani Etelä-Pohjanmaalta mutta nyt asun Pohjois-Karjalan ja Etelä-Savon rajakunnassa.
Ihan valtavan erilaista on kaikki. E-P:llä ollaan tosi suoria ja puhutaan avoimesti, täällä taas puhutaan jännän kiertoteitse. Täällä hidastellaan ja jahkaillaan myös paljon. Täälläpäin on myös tapana luvata kaikenlaista mutta unohdetaan saman tien. Joku sanoo kutsuvansa piakkoin kahville, menee helposti kuukausia tai jopa vuosi ennen kuin se realisoituu vaikka moneen kertaan siitä puhutaan.
Olen suora toiminnanihminen, joten kyllä niitä väörinymmärryksiä syntyy. Olen oikeastaan ihmeissäni, että näinkin pienessä maassa voi olla näin isot erot eri puolilla.
Kyllä Kainuussa ollaan vieraanvaraisia!
Heti kahvia tarjotaan, sitten ruokaa ja taas kahvia. Karjalaisen äidin poikana mieheni oli
ihmeissään jatkuvasta tarjoilusta, ei ollut kotonaan tottunut moiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kahdeksan Helsingissä vietetyn vuoden jälkeen muutin Tampereelle muutama kuukausi sitten. Ero ihmisissä ja ilmapiirissä on valtava, en ollut varautunut tähän! Tampereella ihmiset juttelee mukavasti toisilleen ratikassa ja esim. naapureille kerrostalon pihalla, kaikki on tosi leppoisia ja sellaisia... tavallisia. Kukaan ei ole kireä, kiireinen ja esim. Lähikaupassa saa todella ystävällistä ja mutkatonta palvelua.
Olen käynyt Turussa ja siellä ihmiset ovat sekä tylympiä että paljon reippaampia keskustelemaan. Huumori on vähän roisimpaa, kun Hämeessä ollaan hienotunteisempia eikä pilkata toista ihan niin suoraan hauskuuden nimissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaasassa 40v nainen voi mennä lasten iltapäiväkerhoon.
Mä en koskaan totu siihen kun stadissa on kaikki kamoissa. Joka ainoa vastaantulija. Yäk. Mieluummin vaikka tupailtaan.
Länsi-Suomessa "ei tarvitse kiirehtiä" tarkoittaa, että tee niin pian kuin mahdollista/olisi pitänyt tehdä jo, kun taas Itä-Suomessa se tarkoittaa, että ei tarvitse kiirehtiä. Itä-Suomessa kerrotaan suoraan, jos jotain on tehtävä heti.
Länsisuomalaiset ovat piiloaggressiivisia ja kireitä sekä vähäpuheisia ja jäyhiä vieraita kohtaan. Itäsuomalaiset taas ovat leppoisia ja hersyvän iloisia sekä puheliaita, sosiaalisia ja vieraanvaraisia.
Länsi-Suomessa kehutaan kuinka ostettiin jotain täyteen hintaan, kun taas Itä-Suomessa on itsekehun aihe, jos on säästänyt, kun on saanut laatua tarjouksesta edullisemmin.
Lappeenrannan tori joskus takavuosina. Ujo Turun seudun tyttö oli ihmeissään kun tuntemattomat ('ourot'!) ihmiset puhuivat kuin vanhalle tutulle.
Samaten Joensuussa baarin jälkeen nakkarilla joskus nuorena..on voinut miespuolisilla olla vastakkaisiakin kokemuksia, mutta mukavaa juttua syntyi aivan tuntemattomien kanssa. En tiedä vieläkö on samanlaista, nää oli 80- luvulla.
Hömölöisenä asuin muutaman vuoden Keski-Suomessa. Oli kuin olisin mennyt satavuotta aikakoneella taaksepäin. Siis kyse oli ihmisten asenteista.
Savossa rieska on limppu ja täällä se taas on "oikea" rieska ja ei sitä muut kyllä osaa tehdäkään kuin pullapirtti.
Maalaisuuteen ei koskaan totu. Tupaillat on oikeita hurmoshenkisiä tapaamisia, jossa kepumatran tahdissa hihhuloidaan.