Kuinka iso pettymys akateemisesti koulutetulle ja hyvissä töissä olleelle vanhemmalle

Ihmisillä on erilaisia arvoja ja määrittelevät toiset mm ammatin kautta. Valitettavan paljon on näitä ihmisiä, joille on tärkeää tittelit ja meriitit. Ei nähdä ihmistä itseään. Ei osata ajatella toisen omia valintoja hyvinä. Joillekin on ihan outo ajatus se, ettei kaikki halua korkeakouluun tai tiettyä uraa ja varsinkaan sitä oman vanhemman uraa.

Toivottavasti on vanhempia. Jotka arvostaa lapsen omaa toivetta. Itse olen tyytyväinen rekkamiehen äiti. Poika on haaveammatissaan ja painaa töitä vapaallakin.

Kyllä äiti vähän nikotteli, kun jätin yliopiston kesken ja lähdin maailmalle reissaamaan. Mutta nyt jo tottunut ajatukseen ja tajunnut, että olisin heittänyt elämäni hukkaan nyhjäämällä luennoilla, jotka eivät kiinnostaneet pätkääkään. Menin siis yliopistoon lähinnä siksi, että meidän suvussa niin "kuuluu" tehdä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että on tyytyväinen, jos oma lapsi hankkii lapsia. Moni äiti kokee epäonnistumista ja suurta häpeää, kun oma lapsi jää lapsettomaksi.

Nyt puhut kyllä soopaa. Mulle on ihan sama hankkiiko lapseni lapsia vai ei. Ihan kuten HÄN haluaa, mun takia ei lapsia tartte tehdä

Jatkuvuus on tärkeää. Ja isät myös kokevat samoja tunteita jos suku ei jatku.

Vierailija kirjoitti:

Se on pettymys, jos lapsi jättää lahjansa käyttämättä. Mutta jos kykyä ei ole muuhun niin on oltava tyytyväinen siihen mitä on.

Jotenkin surullista, että osa kuvittelee ilmeisen vakavissaan, että lahjoja voi käyttää vain yliopistossa. 

Vierailija kirjoitti:

Luulen että on tyytyväinen, jos oma lapsi hankkii lapsia. Moni äiti kokee epäonnistumista ja suurta häpeää, kun oma lapsi jää lapsettomaksi.

Tämä. Syntymä on kuolemantuomio.

Kunhan lapsi on onnellinen ja elättää työllään itsensä, olen tyytyväinen.

Nimim. DI + KTM -äiti

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lapsi on onnellinen ja elättää työllään itsensä, olen tyytyväinen.

Nimim. DI + KTM -äiti

Entä jos nai rakkaudesta rikkaan miehen ja elää onnellisena kotirouvana?

Todella iso pettymys, vaikka harva sanoo suoraan.

Vierailija kirjoitti:

Todella iso pettymys, vaikka harva sanoo suoraan.

Näin minäkin uskon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todella iso pettymys, vaikka harva sanoo suoraan.

Näin minäkin uskon.

Aika pinnallinen maailmankuva, jos koulutus on se minkä perusteella määritellään ihmisen arvo. 

On hienoa, jos oma lapsi löytää sellaisen koulutuksen ja työn, joka tuntuu omalta, jossa voi käyttää lahjojaan ja kehittyä. Sen ei tarvitse olla yliopisto eikä akateeminen ura. Sillä tiellä on omat ongelmansa, varsinkin jos päätyy yliopistouralle. Sanoisin melkeinpä että nykyään vallitsee yliopistossa niin huono urakehitys, palkkaus ja kansan keskuudessa myös arvostuksen puute tutkijoita kohtaan, että nuori valitsee viisaammin jos kouluttautuu ammattikorkeakoulussa johonkin käytännölliselle alalle. Akateemisessa maailmassa vallitsee järjetön kilpailu ja moni särkyy siinä matkalla. Lääkärin ura on tietysti hyvin palkattu ja töitä löytyy, mutta vaatii omanlaisensa luonteen (pystyy kohtaamaan sairautta ja kuolemaa, raihnaisia ihmisiä ja pystyy ottamaan vastuuta).

Yleensä statusta ja korkeaa palkkaa arvostavat löytyvät huonommin koulutetusta kansanosasta ja parista tiedekunnasta, jotka varmaan arvaattekin 😉. Omat akateemiset tuttavani ovat valinneet uransa enemmän kiinnostuksesta alaan ja oman lahjakkuutensa mukaan. Kaikki eivät arvota taloudellista menestystä kaikkein korkeimmalle. Joskus kyllä tuntuu, että ammattikoulusta valmistuu kovempipalkkaisia henkilöitä kuin yliopistosta, mutta ei minusta olisi putkia rassaamaan eikä sähköjohtojen kanssa töppäilemään. Työ pitää valita oman luonteen mukaan.

Olisin todella pettynyt mutten toisi sitä ilmi ikinä, sillä ei se ole minun elämä. Sama jos jättäytyisi lapsettomaksi enkä koskaan saisi lapsenlapsia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että on tyytyväinen, jos oma lapsi hankkii lapsia. Moni äiti kokee epäonnistumista ja suurta häpeää, kun oma lapsi jää lapsettomaksi.

Nyt puhut kyllä soopaa. Mulle on ihan sama hankkiiko lapseni lapsia vai ei. Ihan kuten HÄN haluaa, mun takia ei lapsia tartte tehdä

Jatkuvuus on tärkeää. Ja isät myös kokevat samoja tunteita jos suku ei jatku.

Kun ihminen vanhenee ja kypsyy, ymmärtää miten tärkeää on vanhemmuus. Lapsettomuus kertoo ehkä siitä, että lapsi ei luota siihen että elämä kantaa ja että sitä kannattaa jatkaa. Kyllä se surettaa.

Jotkut myös haluavat lapsenlapsia joita hemmotella ja paapoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että on tyytyväinen, jos oma lapsi hankkii lapsia. Moni äiti kokee epäonnistumista ja suurta häpeää, kun oma lapsi jää lapsettomaksi.

Nyt puhut kyllä soopaa. Mulle on ihan sama hankkiiko lapseni lapsia vai ei. Ihan kuten HÄN haluaa, mun takia ei lapsia tartte tehdä

Jatkuvuus on tärkeää. Ja isät myös kokevat samoja tunteita jos suku ei jatku.

Kun ihminen vanhenee ja kypsyy, ymmärtää miten tärkeää on vanhemmuus. Lapsettomuus kertoo ehkä siitä, että lapsi ei luota siihen että elämä kantaa ja että sitä kannattaa jatkaa. Kyllä se surettaa.

Jotkut myös haluavat lapsenlapsia joita hemmotella ja paapoa.

Ei kun se nimenomaan luottaa siihen, että elämä kantaa eikä ole mikään pakko mennä samaa kaavaa kuin äiti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että on tyytyväinen, jos oma lapsi hankkii lapsia. Moni äiti kokee epäonnistumista ja suurta häpeää, kun oma lapsi jää lapsettomaksi.

Nyt puhut kyllä soopaa. Mulle on ihan sama hankkiiko lapseni lapsia vai ei. Ihan kuten HÄN haluaa, mun takia ei lapsia tartte tehdä

Jatkuvuus on tärkeää. Ja isät myös kokevat samoja tunteita jos suku ei jatku.

Kun ihminen vanhenee ja kypsyy, ymmärtää miten tärkeää on vanhemmuus. Lapsettomuus kertoo ehkä siitä, että lapsi ei luota siihen että elämä kantaa ja että sitä kannattaa jatkaa. Kyllä se surettaa.

Jotkut myös haluavat lapsenlapsia joita hemmotella ja paapoa.

Aika itsekäs ajatusmalli, että lapsen pitäisi uhrata elämänsä vain siksi, että sinä saat hemmotella ja paapoa. Miksi et hankkisi vaikka koiraa sitä tarkoitusta varten? 

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lapsi on onnellinen ja elättää työllään itsensä, olen tyytyväinen.

Nimim. DI + KTM -äiti

Näin! Sanoin omille lapsille, että ei ole väliä, vaikka menisivät ojaa kaivamaan, kunhan se on edes jossakin määrin tietoinen valinta eikä siihen vain ajauduta.

Vierailija kirjoitti:

Pahempiakin vaihtoehtoja on.

Mutta tietysti jos vanhemmat arvostavat pelkkää materiaa ja "asemaa", niin pettymys on varmasti musertava.

Voi myös olla, että lapsi on huomannut nämä odotukset, ja koska se ahdistaa, päättää luopua leikistä heti alkuunsa. Vaihtoehtoisesti haluaa kapinoida, koska vanhemmat yrittävät taivuttaa siihen suuntaan. Tai molempia. Mutta myöhemmällä iälläkin voi innostua opiskelemaan lisää, kun se motivaatio lähtee omasta itsestä.

On pettymys, mutta alkaa helpottaa siinä vaiheessa kun lapsenlapset opiskelee taas yliopistossa

Minulle tärkeintä on, että lapsi voi hyvin ja on ainakin suurimmaksi osaksi onnellinen. Minun egolla tai ylpeydellä ei siinä kuvassa ole mitään merkitystä. Olisin itsekin todennäköisesti ollut onnellisempi vähemmän stressaavassa työssä.

Vierailija kirjoitti:

Kunhan lapsi on onnellinen ja elättää työllään itsensä, olen tyytyväinen.

Nimim. DI + KTM -äiti

Paljonko itse olet nähnyt vaivaa, mikä koulutuksesi on?