Kuinka iso pettymys akateemisesti koulutetulle ja hyvissä töissä olleelle vanhemmalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei pääse korkeakouluihin vaikka haluaisi

Jos on älykäs niin pääsee.

Kun sisäänpääsyprosentit joillain aloilla on luokkaa 3-4% ei välttämättä pelkkä älykkyyskään riitä. Moni tuhlaa vuosia pänttäämällä pääsykoekirjoja, osa ei pääse koskaan sisään, luovuttaa ja päätyy hanttihommiin kun itseluottamus on monen vuoden yrityksen jälkeen nolla. Tai sitten hakeutuu johonkin jonne pääsee helposti sisään mutta joka ei alana kiinnosta yhtään ja lopettaa koulun kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luulen että on tyytyväinen, jos oma lapsi hankkii lapsia. Moni äiti kokee epäonnistumista ja suurta häpeää, kun oma lapsi jää lapsettomaksi.

Nyt puhut kyllä soopaa. Mulle on ihan sama hankkiiko lapseni lapsia vai ei. Ihan kuten HÄN haluaa, mun takia ei lapsia tartte tehdä

Jatkuvuus on tärkeää. Ja isät myös kokevat samoja tunteita jos suku ei jatku.

Kun ihminen vanhenee ja kypsyy, ymmärtää miten tärkeää on vanhemmuus. Lapsettomuus kertoo ehkä siitä, että lapsi ei luota siihen että elämä kantaa ja että sitä kannattaa jatkaa. Kyllä se surettaa.

Jotkut myös haluavat lapsenlapsia joita hemmotella ja paapoa.

Aika itsekäs ajatusmalli, että lapsen pitäisi uhrata elämänsä vain siksi, että sinä saat hemmotella ja paapoa. Miksi et hankkisi vaikka koiraa sitä tarkoitusta varten? 

Ei tämä ole mikään ajatusmalli, jossa jonkun PITÄÄ tehdä kuten toinen haluaa. Kukin tekee mitä tekee.

Pettymys, halu ja suru ovat tunteita. Tunteet ovat aina subjektiivisia ja joskus hyvin primitiivisiä.

Vanhemmilla on tunteet. On toinen asia, miten kukin tunteitaan käsittelee ja ilmaisee. Yleensä vanhemmat yrittävät suitsia pettymyksen tunteet ja iloita muista asioista. Se on ihan tavallista elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kaikki ei pääse korkeakouluihin vaikka haluaisi

Jos on älykäs niin pääsee.

Jos on älykäs ja ahkera niin pärjää muutenkin.

Koulutuksesta riippumatta on pettymys jos tekee uransa jossakin matalapalkka- tai hanttihommissa. Ja tämä koskee myös korkeakoulutettuja. Aika monta humanisti-maisteria on taksikuskina. En pitäisi tästä.

Mutta jos ammattikouluttautuu ja hankkii hyvän työn kunnon liksalla, niin olen oikein tyytyväinen.

Vierailija kirjoitti:

Onhan vanhan rahan suvussa paljon sellaisia, jotka tekevät hanttihommia osa-aikaisesti ja käyttää muu ajan kulttuuriin. Ei ole pulaa rahasta.

Kaikille muille ajan käyttäminen kulttuuriin on vaan rötväämistä ja viihdettä, hienosti teit siitäkin omien pierujen haistelua. :' D

Jos jatkossa varattais ajan käyttäminen kulttuuriin niille jotka tekee sitä eikä niille jotka kuluttaa sitä niin säästytään kaikki isommilta häpeiltä.

Mun vanhemmat on molemmat akateemisesti koulutettuja, mutta vain 1 meistä 3 lapsesta on valmistunut yliopistosta. Yksi on amiskoulutettu ja minä aloitin yliopiston, mutta menin jo kesken opintojen työelämään ja olen sillä tiellä pysynyt, ei ole kiinnostanut valmistua koska saan samat työt ja palkat ilmankin. Eivät ole mitenkään pettyneitä kenenkään valintoihin. Heille tärkeintä on, että on tyytyväinen elämässään ja tulee omillaan toimeen, ja se on toteutunut kaikilla meistä.

Vierailija kirjoitti:

Koulutuksesta riippumatta on pettymys jos tekee uransa jossakin matalapalkka- tai hanttihommissa. Ja tämä koskee myös korkeakoulutettuja. Aika monta humanisti-maisteria on taksikuskina. En pitäisi tästä.

Mutta jos ammattikouluttautuu ja hankkii hyvän työn kunnon liksalla, niin olen oikein tyytyväinen.

Tämä sama.

Tietenkin toivon, että lapseni käyttäisivät lahjojaan johonkin mielekkääseen. Se voi olla muutakin kuin yliopistokoulutus. Amiskoulutus ja sen mukainen on yhtä lailla työura kuin korkeampikin koulutus. Kotiäiti tekee tärkeää työtä, mutta toivon lapseni elävän sen verran vanhaksi että ehtii elämässään muutakin kuin olla kotiäitinä. Tietenkään en toivo lapsestani syrjäytynyt päihdeongelmaista. Esimerkiksi seuraavia en laskisi erityisen syrjäytyneiksi: hanttihommia työkseen tekevä mutta johonkin harrastukseen intohimolla suhtautuva, omavaraiseen elämään vailla palkkatyötä pyrkivä itse oppinut taiteilija, idealistinen kansalaisaktivisti hyvän asian puolesta... Jossain vaiheessa elämäänsä älykkäät ihmiset kyllä yleensä haluavat myös opiskella.

Minä olen akateeminen. Lapsi meni peruskoulun jälkeen amikseen linjalle, jolle pääsi, mutta joka ei kiinnostanut. Keskeytti, ajelehti jonkin aikaa, sitten pääsi työpajaan alalle, joka kiinnosti. Sieltä amikseen linjalle, joka kiinnosti. Amiksesta valmistuttua teki muutamia vuosia hanttihommia, sen jälkeen hakeutui AMK:kiin. AMKista työllistyi jo opintojen aikana firmaan, jossa nykyisin on töissä ja tykkää hommistaan.

En missään vaiheessa ollut häneen pettynyt, huolissani olin siinä kohtaa, kun alkoi näyttää siltä, että hän haluaa vain pelata tietokonepelejä amiksen keskeytettyään.