Lue keskustelun säännöt.
Poika oli lomilla eikä olisi halunnut palata armeijaan
12.02.2023 |
Koko aamun oli kärttyinen ja äsken kun heitin hänet junalle niin huomasin että ei ollut itku kaukana ja kysyin että mikä tuli niin se sano hiljaa että ei haluaisi mennä. Sinne se kuitenkin läksi. Paha mieli jäi mullekin.
Kommentit (174)
Tää ei liity inttiin sinänsä, mutta lähinnä kertoo siitä, että itsenäistyminen on vaikeaa vaikka sitä haluaisi. Ja intti ei välttämättä ole se paikka jossa haluaa olla.
Itse muutin 19-vuotiaana pois kotoa koska sain unelmieni opiskelupaikan. Minulla oli oma auto ja muistan itkeneeni suurimman osan menomatkasta muuttokuormani kanssa ja itkin monta viikkoa iltaisin koti-ikävää, ystävien ikävää jne. Kävin lähes joka viikonloppu lapsuudenkodissani ensimmäiset puoli vuotta. Ja minulla oli sentään mieluisa opiskelupaikka, paljon uusia kavereita ja kiva asunto jossa sai olla miten halusi. Kyllä se itsenäistyminen on vaikeaa vaikka sitä samalla kuitenkin haluaisi.
Eli ei ole ihmekään jos armeijassa tuntuu pahalta. Et voi päättää omassa elämässäsi edes siitä koska käyt vessassa, motivaatio voi olla melko vähäistä jne.
Itse vähän kyselisin ensi viikolla, että miksi sinne meneminen on niin hankalaa ja samalla rohkaisisin juttelemaan siellä paikanpäällä psykologille tai sotilaspastorille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lomilta paluu v.t.uttaa aina. Niin se on aina ollut. Mutta tämä on uutta, että nuoret alkavat miettiä heti että keskeyttää kun ottaa pattiin. Ennen vanhaan haettiin poliisin kanssa jos karkasi ja annettiin poistumiskieltoa tai arestia. Ketään ei kiinnostanut varusmiehen tunteet. Homma oli hoidettava ja se oli vaan hyvä, koska se mitä varten siellä valmistaudutaan, on ehdottomuudessaan julminta mitä ihminen voi kokea. Siinä ei voi keskeyttää vaan on mentävä päätyyn saakka. Nimittäin tuo mitä Ukrainassa tapahtuu. On ihan hyvä että rauhanaikaiset nuoremme tajuavat sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Niin nythän alokasaika on ohi.
Nimenomaan. Jos ei ole päässyt jatkamaan siihen mihin olisi halunnut, eikä tunne ennestään ketään siihen vähemmän mielekkääseen koulutukseen menevää, niin se voi ihan aidosti olla vaikea paikka. Samalla tavalla uusi alku kuin alokkaaksi mennessä.
Tässä meidän tulevaisuuden toivot. Kun pää ei kestä nykyään mitään! Keskeyttäkää vaan armeija ja sivariin. Täällä kun sota syttyy, niin kuka isänmaata puolustamassa? Tämä sukupolvi on ihmeellistä sakkia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Niin nythän alokasaika on ohi.
Nimenomaan. Jos ei ole päässyt jatkamaan siihen mihin olisi halunnut, eikä tunne ennestään ketään siihen vähemmän mielekkääseen koulutukseen menevää, niin se voi ihan aidosti olla vaikea paikka. Samalla tavalla uusi alku kuin alokkaaksi mennessä.
Armeijakokemukset vaihtelee paljon. Toisille se on jopa mielekästä aikaa ja motivoivaa, toisille se voi tosiaan olla kuin vankilassa olisi tarkkisjengin kanssa. Itse olin miehistössä ja tupakaverit oli lähinnä amiksia, joiden kanssa ei ollut mitään yhteistä. Kaikkea leimasi ärtynyt pakko ja jos yksi mokasi, kaikki sai paskaa niskaan. Ja kaikki kyräili toisiaan virheiden varalta, ettei jouduta kuseen. Aamuja laskettiin tosissaan ja pinnattiin joka ikisessä asiassa, koska omalla yrittämisellä tai motivaatiolla ei ollut mitään väliä. Kun intti päättyi, kukaan ei jäänyt muistelemaan vaan kaikki häippäsi eri suuntiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän tulevaisuuden toivot. Kun pää ei kestä nykyään mitään! Keskeyttäkää vaan armeija ja sivariin. Täällä kun sota syttyy, niin kuka isänmaata puolustamassa? Tämä sukupolvi on ihmeellistä sakkia.
On se kamalaa, että vanhempi on huolissaan lapsensa hyvinvoinnista. Ja vielä kamalampaa on, että nykyään puolustusvoimatkin pitää entistä paremmin huolta sotilaiden hyvinvoinnista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän tulevaisuuden toivot. Kun pää ei kestä nykyään mitään! Keskeyttäkää vaan armeija ja sivariin. Täällä kun sota syttyy, niin kuka isänmaata puolustamassa? Tämä sukupolvi on ihmeellistä sakkia.
On se kamalaa, että vanhempi on huolissaan lapsensa hyvinvoinnista. Ja vielä kamalampaa on, että nykyään puolustusvoimatkin pitää entistä paremmin huolta sotilaiden hyvinvoinnista.
Kamalaa on ainostaan se, miten pumpulissa nykyajan lapset on kasvatettu. Ja tässä lopputulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olin 17 kun menin palvelukseen. Olihan se aluksi melkoista sopeutumista. Mutta päivä kerrallaan mentiin. Välissä ei mennyt ihan putkeen. Mokailtua tuli tuon tuostakin. Milloin meni palvelustovereilta hermot, milloin kantahenkilökunnalta. Mutta hommat sain hoidettua siinä missä muutkin. Palkittiin jopa kuntsarilla hyvästä palvelusta yhdessä vaiheessa. Ja täydet 8 kk palvelin.
Mutta minunkaan saapumiserästä ei kaikki täyttä aikaa siellä olleet. Joten jos alkaa rassaamaan liikaa se äkseeräminen niin sotilaspastorin puheile ilman muuta. Se on jokaisen oma ja ihan henkilökohtainen päätös haluaako sen palveluksen suorittaa ja miten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä meidän tulevaisuuden toivot. Kun pää ei kestä nykyään mitään! Keskeyttäkää vaan armeija ja sivariin. Täällä kun sota syttyy, niin kuka isänmaata puolustamassa? Tämä sukupolvi on ihmeellistä sakkia.
On se kamalaa, että vanhempi on huolissaan lapsensa hyvinvoinnista. Ja vielä kamalampaa on, että nykyään puolustusvoimatkin pitää entistä paremmin huolta sotilaiden hyvinvoinnista.
Kamalaa on ainostaan se, miten pumpulissa nykyajan lapset on kasvatettu. Ja tässä lopputulos.
Tutkittu tieto ei tue käsitystäsi siitä, että entisajan kurikasvatus olisi ollut lapsille hyväksi. Tästä syystä perheneuvolassakin opetetaan positiivisuutta eikä jäähyjen käyttöä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse olin 17 kun menin palvelukseen. Olihan se aluksi melkoista sopeutumista. Mutta päivä kerrallaan mentiin. Välissä ei mennyt ihan putkeen. Mokailtua tuli tuon tuostakin. Milloin meni palvelustovereilta hermot, milloin kantahenkilökunnalta. Mutta hommat sain hoidettua siinä missä muutkin. Palkittiin jopa kuntsarilla hyvästä palvelusta yhdessä vaiheessa. Ja täydet 8 kk palvelin.
Mutta minunkaan saapumiserästä ei kaikki täyttä aikaa siellä olleet. Joten jos alkaa rassaamaan liikaa se äkseeräminen niin sotilaspastorin puheile ilman muuta. Se on jokaisen oma ja ihan henkilökohtainen päätös haluaako sen palveluksen suorittaa ja miten.
Minunkin aikanani 1995 oli vielä 17-vuotiaita pari komppaniassa. Lapsiahan ne oli kun nyt ajattelee, mutta silloin sitä vaan ajatteli että kaverille on hyvä homma kun on intin lomapuku, myydään ainakin kaljaa eikä papereita kysellä. Ja kyllä nuo suorittivat palveluksensa eikä itkeneet äitinsä perään. Laki muuttui myöhemmin, eikä alaikäisiä saanut enää päästää vapaaehtoisina armeijaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse olin 17 kun menin palvelukseen. Olihan se aluksi melkoista sopeutumista. Mutta päivä kerrallaan mentiin. Välissä ei mennyt ihan putkeen. Mokailtua tuli tuon tuostakin. Milloin meni palvelustovereilta hermot, milloin kantahenkilökunnalta. Mutta hommat sain hoidettua siinä missä muutkin. Palkittiin jopa kuntsarilla hyvästä palvelusta yhdessä vaiheessa. Ja täydet 8 kk palvelin.
Mutta minunkaan saapumiserästä ei kaikki täyttä aikaa siellä olleet. Joten jos alkaa rassaamaan liikaa se äkseeräminen niin sotilaspastorin puheile ilman muuta. Se on jokaisen oma ja ihan henkilökohtainen päätös haluaako sen palveluksen suorittaa ja miten.
Minunkin aikanani 1995 oli vielä 17-vuotiaita pari komppaniassa. Lapsiahan ne oli kun nyt ajattelee, mutta silloin sitä vaan ajatteli että kaverille on hyvä homma kun on intin lomapuku, myydään ainakin kaljaa eikä papereita kysellä. Ja kyllä nuo suorittivat palveluksensa eikä itkeneet äitinsä perään. Laki muuttui myöhemmin, eikä alaikäisiä saanut enää päästää vapaaehtoisina armeijaan.
Ei kai siellä kukaan muiden nähden itke äidin perään (suom. koti-ikävää). Ei se silti tarkoita, etteikö voisi kaivata kotia ja perhettä. Kuitenkin suurimmalle osalle ensimmäinen kerta kun ovat pidempään erossa läheisistään ja vielä hyvin epätavallisessa ympäristössä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeija ei ole oikein tätä päivää. Kaikkialla muualla komentaminen on korvattu sanoituksella, mutta armeija vaan pitää kiinni komentamisesta. Kantahenkilökunta ei huomioi varushenkilöiden tunnetaitojen herkkyyskausia mitenkään.
🤣
Se on aika kova paikka. Ihan heti ei tajua, että kilpailukin on kova. Jos ei kuntoilut ja ampumiset onnistu, niin ei varmaan tunnu hyvältä. Jokainen haluaa pärjätä. Minkälaiset tupakaverit? Ne omat tupalaiset on ehkä tärkein ryhmä, jonka kanssa pitäisi pärjätä. Alikersantit eivät nykyisin niin simputtele, mutta kyllä sielläkin on ihmisraakileita, joilta empatia puuttuu.
Voit aina sanoa pojallesi, että pakko ei ole. Ja tuo on hyvä, että kävisi kuraattorin tai vaikka sotilaspastorin juttusilla.
Toivon sydämestäni, että auringon ja kevään myötö olo helpottuu. Ja vaikka ehkä tuntuu pöhköltä, niin muista laittaa tekstareita ja kerro, kuinka ylpeä olet lapsestasi. Ei sieltä ehkä vastausta tule, mutta kyllä viesti luetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miesten koulu, vuoden päästä muistelee inttiaikoja lämmöllä. Onhan siellä välillä tiukkaakin ja joutuu noudattamaan käskyjä. Muistan itsekin että ei sinne ollut aina niin mukava palata.
Nyyhkistä! Mitenkä jos tositilanne tulee? Itketäänkö silloinkin ettei haluta mennä? Ei, istut sen jälkeen joko linnassa tai makaat haudassa.
Säälitti melkein eräs nuorukainen, joka oli juuri suorittanut armeijan. Hänen kaverinsa kertoi miten hänellä oli "pää levinnyt" sen puolen vuoden aikana. Tällaisten pitäisi sitten rintamalla osata toimia?
Vierailija kirjoitti:
Nyyhkistä! Mitenkä jos tositilanne tulee? Itketäänkö silloinkin ettei haluta mennä? Ei, istut sen jälkeen joko linnassa tai makaat haudassa.
Säälitti melkein eräs nuorukainen, joka oli juuri suorittanut armeijan. Hänen kaverinsa kertoi miten hänellä oli "pää levinnyt" sen puolen vuoden aikana. Tällaisten pitäisi sitten rintamalla osata toimia?
Suomessa vankiloissa on paljon paremmat olot kuin varuskunnissa. Jos vangeilla olisi yhtä heikot olot kuin varusmiehillä niin oikeusasiamies ja Amnesty puuttuisivat siihen välittömästi.
RUK se vasta rankka olikin. Vaativia fyysisiä ja psyykkisiä harjoituksia ja illat luettiin kokeisiin, siitäkin selvittiin ja nykyään nauretaan hauskoille muistolle.
Muistan kun veljellä oli sama, kertoi kyllä myöhemmin että siellä pahatpojat kiusasi minkä kerkesi ei vaan senikäisenä pystynyt isäukolle sanomaan mikä meno siellä oikeasti oli, piti vaan olla niin kovamies. Oma mieheni ei ole inttiä käynyt vaan sivarin ja sillä ei ole mulle mitään merkitystä, exät oli ihme pullistelijoita jotka sen leikkikoulun oli käynyt.. varmaan näitä samankaltaisia kiusaajapullistelijoita. Vai että armeijan käynyt tekee miehen? Ihme öyhötystä..ei kyllä kaikista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyyhkistä! Mitenkä jos tositilanne tulee? Itketäänkö silloinkin ettei haluta mennä? Ei, istut sen jälkeen joko linnassa tai makaat haudassa.
Säälitti melkein eräs nuorukainen, joka oli juuri suorittanut armeijan. Hänen kaverinsa kertoi miten hänellä oli "pää levinnyt" sen puolen vuoden aikana. Tällaisten pitäisi sitten rintamalla osata toimia?Suomessa vankiloissa on paljon paremmat olot kuin varuskunnissa. Jos vangeilla olisi yhtä heikot olot kuin varusmiehillä niin oikeusasiamies ja Amnesty puuttuisivat siihen välittömästi.
Höpö, höpö
Olit laivastossa? Kaveri oli Utössä 1994 ja joutui kantelemaan ruumiita kun Estonia upposi. Kova paikka varusmiehelle, mutta ei kuulemma traumoja jäänyt.