Lue keskustelun säännöt.
Poika oli lomilla eikä olisi halunnut palata armeijaan
12.02.2023 |
Koko aamun oli kärttyinen ja äsken kun heitin hänet junalle niin huomasin että ei ollut itku kaukana ja kysyin että mikä tuli niin se sano hiljaa että ei haluaisi mennä. Sinne se kuitenkin läksi. Paha mieli jäi mullekin.
Kommentit (174)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei oo nykyään enää pakko käydä. Voi keskeyttää.
Ei aina kannata keskeyttää. Kyllä sen 6 kuukautta kestää vaikka päällään seisten. Ja nykyään intti on muutenkin niin löysä paikka, että ei luulisi että tiukkaakaan tekisi. Toki jos on oikeita mielenterveysongelmia niin sitten se on eri asia.
Tähän astisista kommenteista paras!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykypojat on niin nössöjä ettei tosikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saakutti soikoon. Kaikki muutkin on purreet hammasta ja käyneet intin. Jospa se poikasi vähän miehistyisi.
Jos pojat miehistyvät armeijan rääkissä niin missä naiset sitten naisistuvat?
Naisten armeija on synnytys. Tosin aika moni nainen laiminlyö velvollisuutensa koska synnyttämistä pidetään boomereiden juttuna.
Kyllä se siitä. Itse kävin aikanaan sen 8 kuukauden armeijan joka oli ennen muinoin minimi. Armeija oli siihen aikaan kunnon paskaa ja ei todellakaan mitenkään motivoiva paikka. Aina kun lähdin lomilta takaisin kasarmia, tuntui että pää hajoaa. Mutta niin vain kävin sen paskan läpi.
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Herranen aika! Kyse on aikuisesta ihmisestä! Puhutte kuin jostain päiväkoti-ikäisestä kehitysvammaisesta lapsesta!
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Niin nythän alokasaika on ohi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Herranen aika! Kyse on aikuisesta ihmisestä! Puhutte kuin jostain päiväkoti-ikäisestä kehitysvammaisesta lapsesta!
13-29-vuotiaat ovat nuoria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Herranen aika! Kyse on aikuisesta ihmisestä! Puhutte kuin jostain päiväkoti-ikäisestä kehitysvammaisesta lapsesta!
Kaksikymppisiä kavereita. Nuoria aikuisia. Kykeneviä päättämään omasta elämästään. Äidit päästäkööt irti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Armeija ei ole oikein tätä päivää. Kaikkialla muualla komentaminen on korvattu sanoituksella, mutta armeija vaan pitää kiinni komentamisesta. Kantahenkilökunta ei huomioi varushenkilöiden tunnetaitojen herkkyyskausia mitenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Herranen aika! Kyse on aikuisesta ihmisestä! Puhutte kuin jostain päiväkoti-ikäisestä kehitysvammaisesta lapsesta!
13-29-vuotiaat ovat nuoria.
Jaa että 29-vuotiaat aikuiset on verrattavissa 13 vuotiaisiin lapsiin? Huhhuh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minun poikani keskeytti armeijan ja hoiti siviilipalveluksena loppuun. Ei katunut muuta kuin sitä, että turhan kauan yritti kärvistellä. Olen ylpeä, että teki päätöksen itse, eikä miettinyt, mitä muut ajattelee. Armeijanhan voi keskeyttää missä kohtaa tahansa.
Ylpeä? Ei voi olla totta, että.poikasi keskeyttää kansalaisvelvollisuuden ja kerrot olevasi ylpeä.
Siviilipalvelus on kansalaisvelvollisuuden täyttämistä siinä missä se aseellinen palveluskin. Joten hän ei "keskeyttänyt" eikä tullut maitojunalla kotiin. Vaihtoi vain yhden palvelustavan toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Herranen aika! Kyse on aikuisesta ihmisestä! Puhutte kuin jostain päiväkoti-ikäisestä kehitysvammaisesta lapsesta!
Kaksikymppisiä kavereita. Nuoria aikuisia. Kykeneviä päättämään omasta elämästään. Äidit päästäkööt irti.
Mutku äideille tulee paha mieli pienokaisten puolesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Armeija ei ole oikein tätä päivää. Kaikkialla muualla komentaminen on korvattu sanoituksella, mutta armeija vaan pitää kiinni komentamisesta. Kantahenkilökunta ei huomioi varushenkilöiden tunnetaitojen herkkyyskausia mitenkään.
Huono. Tosi huono provo.
Epäilen tätä koko ketjua provoksi.
Vierailija kirjoitti:
Armeija ei ole oikein tätä päivää. Kaikkialla muualla komentaminen on korvattu sanoituksella, mutta armeija vaan pitää kiinni komentamisesta. Kantahenkilökunta ei huomioi varushenkilöiden tunnetaitojen herkkyyskausia mitenkään.
Eikö se armeijan käskytys ole sanoittamista yksinkertaisimmillaan?
Vierailija kirjoitti:
Voisi mennä puhumaan kuraattorille tai jos on varuskunnassa psykologi. Miksei sotilaapapillekin.
Sotilaspastorille. Nämä on kyllä kerrottu ekana päivänä kaikki ja vissiin kerrattukin. Omalla pojalla pahaa masennusta taustalla ja tiesi nämä tosi hyvin, kun kysyin että tietääkö mistä saa jutteluapua jos tarvitsee.
Siinä vaiheessa kun 90-luvulla mut komennettiin kovat piipussa sukellusvenejahtiin varusmiehenä niin mietin, etten ole varma pääsenkö koskaan siviiliin vaikka oli 10 päivää vain aamukammassa jäljellä. Noin muuten tuli aika lähinnä pitkäksi mutta tuolla keikalla tuli kunnon adrenaliinit...
Vierailija kirjoitti:
Jos hän joutuu erilleen aiemmista kavereista ja se pelottaa/jännittää?
Osaatko itse paskantaakaan ilman, että kaveri pitää kädestä?
En tiedä, miksi tähän pitää reagoida niin vahvasti. Tarkoitan siis näitä kirjoittelijoita.
Ymmärrän ap:n tunteen ja myös poikansa tunteen. Saan myös erittäin hyvin kiinni siitä, millaisia fiiliksiä pojallaan on tällä hetkellä.
Intti-ikäiset ovat nuoria. Tuo on monelle ensimmäinen kokemus, jossa asutaan muualla kuin kotona ja jossa joutuu vuorokauden ympäri olemaan sosiaalisessa tilanteessa, jossa ei ole ketään ennestään tuttua mukana. Päälle fyysinen väsymys ja se, että aikataulut ja ohjelma tulee ylhäältä. Suoritettavaa tuntuu olevan edessä loputtomasti. Kyllä se voi viedä mielen matalaksi ja tuntuu vaikealta löytää iloa elämästä.
Silti useimmille käy jonkinlainen ihmeellinen muutos jossain kohtaa. Aletaankin huomata, että pärjätään siinä tilanteessa ja että onkin opittu jotain ja päästy yhteisön arvostetuksi jäseneksi. Yhdessä koottu kurjuus jas vastoinkäymiset ovatkin tehneet niistä vieraista tylsistä ihmistä inttikavereita. Voi olla, että kesän harjoitusten jälkeen sieltä palaa reippaampi ja itsenäisempi nuori.
Loman jälkeen kotipesän suojista lähteminen on ihan varmasti se vaikein paikka.
Joka tapauksessa: jos yhtään tulee sellainen vaikutelma, että lapsi on todella muuttunut ja meneillään on jotain muutakin, sitten kannattaa puuttua matalalalla kynnyksellä.
Ei aina kannata keskeyttää. Kyllä sen 6 kuukautta kestää vaikka päällään seisten. Ja nykyään intti on muutenkin niin löysä paikka, että ei luulisi että tiukkaakaan tekisi. Toki jos on oikeita mielenterveysongelmia niin sitten se on eri asia.