Ero erimielisyyksistä rahankäytön suhteen
Oletko koskaan eronnut kyseisestä syystä, tai että se on ollut erossa ainakin yksi merkittävä tekijä? Miten nämä rahankäytön erimielisyydet parisuhteessa ilmenivät?
Kommentit (51)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen omistamaan asuntoon asumaan ja yhtiövastike oli 300 euroa, mutta mies halusi, että olisin maksanut asumisesta enemmän kuin puolet vastikkeesta, eli 150 euroa kuukaudessa. Hän itse maksoi vastikkeen puolikkaan ja 600€ lainanlyhennystä. Olisi halunnut, että maksaisin asumisesta vaikka 250 euroa, eli satasen puolikkaan vastikkeen päälle. On todellakaan suostunut, sillä en omistanut asunnosta yhtään.
Tämä! Jos velka on henkilökohtainen, niin kenelläkään muulla ei ole velvollisuutta osallistua sen maksamiseen.
Miksi maksaa pois toisen asuntolainaa, kun kerran siitä ei mitään omista!
Itse en myöskään toisen asuntolainaa suostuisi maksamaan. Enkä myöskään autottomana osallistuisi autolainaan. Polttoaineen kustannuksiin osallistuisin silloin, kun kyydissä olisin.Naurettavaa :D Et osallistuisi auton kuluihin, kuin korkeintaan polttoaineeseen. Apua. Ymmärrätkö mitä auton ylläpito maksaa, saatika sen lainan korot.
Auton hankkiminen on oma henkilökohtainen valinta. Jos auton ylläpitoon ja lainan korkoihin ei ole varaa, niin sitä ei hankita.
Itse olen valinnut autottoman elämän ja käytän julkista liikennettä. Miksi siis maksaisin kumppanini autolainaa! Jos hän tekee valinnan käyttää mieluummin omaa autoa kuin julkista liikennettä, niin se on hänen valintansa. Ei minun.
Kunhan muistat aina maksaa taksimaksun kun hän kuljettaa sinut jonnekin niin asia on sillä selvä !
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen omistamaan asuntoon asumaan ja yhtiövastike oli 300 euroa, mutta mies halusi, että olisin maksanut asumisesta enemmän kuin puolet vastikkeesta, eli 150 euroa kuukaudessa. Hän itse maksoi vastikkeen puolikkaan ja 600€ lainanlyhennystä. Olisi halunnut, että maksaisin asumisesta vaikka 250 euroa, eli satasen puolikkaan vastikkeen päälle. On todellakaan suostunut, sillä en omistanut asunnosta yhtään.
Onko tämä provo? Vaikea uskoa, että joku kieltäytyy noin hyvästä asumisdiilistä.
Hänelle ei tullut mieleen, että miehellä oli kiinni asunnossa esim. 100 000€ omaa rahaa ja vielä velkaa siihen päälle.
Poikani omistaa ison kerrostalohuoneiston ison kaupungin keskustasta. Hän on todennut, että jos tyttökaverinsa haluaa muuttaa yhteen hänen asuntoonsa, tulee tytön maksaa hänelle asumiskuina saman verran, kuin samalla alueella maksaisi yksiön vuokra eli noin 600€. Jos tämä ei käy, niin tehdään sitten toiste päin: tyttö ostakoon itse 250ke:n asunnon, minne poikani myös muuttaa ja maksaa jotain hassua paria sataa euroa asumisestaan. Poikani laittaa asuntonsa vuokralle ja saa näin ollen vuokratuloja.
Kyllä jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon niin kulu- kuin kotityöosastoilla.
No eihän tuossakaan ole mitään järkeä. Kyllä molempien pitää hyötyä diilistä, tuossa skenaariossa poikasi kämppään muuttava nainen maksaa markkinavuokraa ja menettää oman tilan, rauhan ja päätösvallan. Ja poika maksattaa lainaansa toisella. Älä mamma tuollaisia neuvoja pojalle anna, jos lapsenlapsia haluat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen omistamaan asuntoon asumaan ja yhtiövastike oli 300 euroa, mutta mies halusi, että olisin maksanut asumisesta enemmän kuin puolet vastikkeesta, eli 150 euroa kuukaudessa. Hän itse maksoi vastikkeen puolikkaan ja 600€ lainanlyhennystä. Olisi halunnut, että maksaisin asumisesta vaikka 250 euroa, eli satasen puolikkaan vastikkeen päälle. On todellakaan suostunut, sillä en omistanut asunnosta yhtään.
Onko tämä provo? Vaikea uskoa, että joku kieltäytyy noin hyvästä asumisdiilistä.
Hänelle ei tullut mieleen, että miehellä oli kiinni asunnossa esim. 100 000€ omaa rahaa ja vielä velkaa siihen päälle.
Poikani omistaa ison kerrostalohuoneiston ison kaupungin keskustasta. Hän on todennut, että jos tyttökaverinsa haluaa muuttaa yhteen hänen asuntoonsa, tulee tytön maksaa hänelle asumiskuina saman verran, kuin samalla alueella maksaisi yksiön vuokra eli noin 600€. Jos tämä ei käy, niin tehdään sitten toiste päin: tyttö ostakoon itse 250ke:n asunnon, minne poikani myös muuttaa ja maksaa jotain hassua paria sataa euroa asumisestaan. Poikani laittaa asuntonsa vuokralle ja saa näin ollen vuokratuloja.
Kyllä jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon niin kulu- kuin kotityöosastoilla.
Toiste päinhän se menisi niin, että tyttö ostaa 250ke:n asunnon, ja poika muuttaa sinne maksaen 600€. Eikö käy?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen omistamaan asuntoon asumaan ja yhtiövastike oli 300 euroa, mutta mies halusi, että olisin maksanut asumisesta enemmän kuin puolet vastikkeesta, eli 150 euroa kuukaudessa. Hän itse maksoi vastikkeen puolikkaan ja 600€ lainanlyhennystä. Olisi halunnut, että maksaisin asumisesta vaikka 250 euroa, eli satasen puolikkaan vastikkeen päälle. On todellakaan suostunut, sillä en omistanut asunnosta yhtään.
Onko tämä provo? Vaikea uskoa, että joku kieltäytyy noin hyvästä asumisdiilistä.
Hänelle ei tullut mieleen, että miehellä oli kiinni asunnossa esim. 100 000€ omaa rahaa ja vielä velkaa siihen päälle.
Poikani omistaa ison kerrostalohuoneiston ison kaupungin keskustasta. Hän on todennut, että jos tyttökaverinsa haluaa muuttaa yhteen hänen asuntoonsa, tulee tytön maksaa hänelle asumiskuina saman verran, kuin samalla alueella maksaisi yksiön vuokra eli noin 600€. Jos tämä ei käy, niin tehdään sitten toiste päin: tyttö ostakoon itse 250ke:n asunnon, minne poikani myös muuttaa ja maksaa jotain hassua paria sataa euroa asumisestaan. Poikani laittaa asuntonsa vuokralle ja saa näin ollen vuokratuloja.
Kyllä jokaisen tulee kantaa kortensa kekoon niin kulu- kuin kotityöosastoilla.
No eihän tuossakaan ole mitään järkeä. Kyllä molempien pitää hyötyä diilistä, tuossa skenaariossa poikasi kämppään muuttava nainen maksaa markkinavuokraa ja menettää oman tilan, rauhan ja päätösvallan. Ja poika maksattaa lainaansa toisella. Älä mamma tuollaisia neuvoja pojalle anna, jos lapsenlapsia haluat!
Tämä kerrostalohuoneisto on ilmeisestikin isompi asunto, jonka vuokra olisi enemmän kuin ylsiön vuokra. Ymmärsin, että pojan ajatus on tässä se, ettei tyttö pystyisi vuokraamaan asunto halvemmalla kuin tuo 600 euroa, mitä pyydetään yksiöistä.
Ei ollut ainut syy, mutta totesin meillä olevan eri tavoitteet elämässä siinä vaiheessa kun miehellä ei "ollut varaa" ruveta säästämään yhteisesti esim. asuntoa / taloa varten, mutta laittoi kyllä joka kuukausi rahaa vapaaehtoiseen eläkesäästötiliin. Tulin siihen tulokseen, että tavoittelemme eri asioita. Toinen turvaa vain omaa tulevaisuuttaan ja suunnittelee eläkettä, itse olisin ajatellut elää elämää ennen sitäkin ja kuvittelin että rakennetaan yhteistä elämää. En toki varsinaisesti vastusta eläkesäästämistä ajatuksena, mutta jos se tarkoittaa sitä että ei ole varaa mihinkään muuhun, niin eihän siinä ole silloin mitään järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Ei ollut ainut syy, mutta totesin meillä olevan eri tavoitteet elämässä siinä vaiheessa kun miehellä ei "ollut varaa" ruveta säästämään yhteisesti esim. asuntoa / taloa varten, mutta laittoi kyllä joka kuukausi rahaa vapaaehtoiseen eläkesäästötiliin. Tulin siihen tulokseen, että tavoittelemme eri asioita. Toinen turvaa vain omaa tulevaisuuttaan ja suunnittelee eläkettä, itse olisin ajatellut elää elämää ennen sitäkin ja kuvittelin että rakennetaan yhteistä elämää. En toki varsinaisesti vastusta eläkesäästämistä ajatuksena, mutta jos se tarkoittaa sitä että ei ole varaa mihinkään muuhun, niin eihän siinä ole silloin mitään järkeä.
Tuollaisten eläkevakuutusten ehdot ovat sellaisia että niitä on hyvin epäedullista lopettaa tai laittaa tauolle. Tämä on syy sille etten itse ole ottanut sellaista vaan säästän mieluummin suoraan osakkeisiin ja ostelen niitä kun on varaa.
Perheen vuositulot 96000. Tienatan saman verran. Mies maksaa 1/3 lainalyhennyksiä, minä 2/3. Mies maksaa sähkön ja vesi maksettiin puoliksi viime vuonna. Maksan auton rahoitusta myös, Mies lupasi osallistua, mutta vielä ei ole maksanut lyhennyseriä. Oman autonsa Mies sai vanhemmilta. Maksan vakuutukset, mutta en suostu maksamaan miehen auton vakuutusta ja tästä on näreissään, koska minulle on kertynyt bonukset. Mun autolla kyllä ajelee mielellään ja mun bensoilla. Maksan ruoat, lasten harrastukset ja omat ja lasten vaatteet. Maksan myös huvit ja reissut. Nuoremman päiväkoti maksetaan puoliksi. Ruoassa ärsyttää, kun mies syö yhtä paljon kuin minä ja lapset yhteensä. Mies ei koskaan ajattele, että ruokaa voisi jäädä seuraavalle päivälle. Ja, jos jotain jää niin hän ottaa evääksi, minun eväillä ei ole väliä ilmeisesti. Koen tilanteen epäreiluksi, jos yritä keskustella hän suuttuu.
Epätasa-arvoisissa suhteissa on usein myös taloudellista väkivaltaa, eli kyllä varmaan aika monen eron takana on myös raha yhtenä osa-alueena.
Äidilläni oli aikanaan työkaveri joka oli erittäin kateellinen muille ihmisille siitä jos näillä oli omistusasunto tai rahaa. Tuo työkaveri yritti puhua kaikille että ei kannata asua omistusasunnossa vaan sellainen kannattaa myydä, nauttia rahoista ja siirtyä vuokralle asumaan. Suurin osa ihmisistä osasi sivuuttaa moiset höpinät mutta yksi onneton sortui.
Ja miten tämä liittyy käynnissä olevaan keskusteluun? No siten että tuo miehen omistusasuntoon ilmaisesti asumaanpyrkinyt henkilö muistuttaa kovasti tötä nyt jo edesmennyttä työkaveria.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutin miehen omistamaan asuntoon asumaan ja yhtiövastike oli 300 euroa, mutta mies halusi, että olisin maksanut asumisesta enemmän kuin puolet vastikkeesta, eli 150 euroa kuukaudessa. Hän itse maksoi vastikkeen puolikkaan ja 600€ lainanlyhennystä. Olisi halunnut, että maksaisin asumisesta vaikka 250 euroa, eli satasen puolikkaan vastikkeen päälle. On todellakaan suostunut, sillä en omistanut asunnosta yhtään.
Meillä mies muutti minun asuntooni ja maksoi yhtiövastikkeen kokonaan. Vuokra-asuminen olisi tullut maksamaan samaan, vaikka olisi maksanut vain puolet vuokrasta.
Minä maksoin yhtiövastikkeen kokonaan ja puolet muista kuluista. Sain kuitenkin tosi paljon säästöön verrattuna aikaisempaan vuokrakuluihin. Pian sain säästettyä pääomasumman ja ostin sijoitusasunnon, jonka laitoin vuokralle. Asuttiin 10 vuotta yhdessä, mutta sitten erottiin ja muutin tähän sijoitusasuntooni.
Tässä asiassa on monta oikeaa ja yhtämonta väärää. Reilu asetelma on paljon kiinni siitä, mikä on tulojen ero parilla ja minkälaista elintasoa on tarkoitus ylläpitää. Jos sinulla oli hyvä palkka ja olisit asunut samanhintaisessa asunnossa joka tapauksessa, tuo on kohtuullinen diili. Mutta hyvä olisi muistaa, että ei eksäsi siinä vahinkoa itsekään kärsinyt, että joku rahoitti hänen joko asuntoaan tai muuta elämäänsä 10 vuotta. Katsotaan sitä kokonaisuutta.
Tuo yhtiövastikkeen 50% +100€ olisi ollut erittäin kohtuullinen sopimus. Aiheuttajan toinen asukas sen että kaikkea käytetään kahden ihmisen edestä. Vai eikö sinun mielestäsi kuulunut maksaa mitään kodinkoneiden käytöstä vaikka kaikki vaatii uusimisen / remontin vastaavasti nopeammin??