Esimerkki lapsentekoa lykänneestä lapsettomaksi jääneestä
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009325564.html Nelly Juulia Kärkkäinen on aina tiennyt haluavansa lapsen, mutta lapsettomuushoidot ovat loppuneet tuloksettomina. Keskenmenon hän on saanut 39-vuotiaana hoidoissa ollessaan.
Itse olen mieheni kanssa ollut lapsettomuushoidoissa oman perussairauteni takia ja hieman surullisena seurannut näitä tapauksia, jotka ovat aina tienneet haluavansa lapsen, mutta silti lykänneet asiaa lähelle neljääkymppiä. Kun hoitojen aikana seurasin aihetta käsitteleviä keskustelupalstoja ja blogeja tuntui, että tapauksia oli useita - vaikka puoliso löytyi ja puitteet olivat ns. kunnossa, lapsen yrittäminen aloitettiin lähempänä neljääkymppiä, eikä se sitten niin vain onnistunutkaan. Toki toisilla onnistuu, mutta kaikilla ei, eikä koskaan voi tietää etukäteen kuinka oma hedelmällisyys säilyy iän myötä. Eivätkö naiset oikeasti tiedosta tätä asiaa?
Omasta puolestani voin sanoa, että jos me oltaisiin lähdetty hoitoihin yhtä myöhäisessä vaiheessa, olisi juna ehtinyt mennä, eikä haave vanhemmuudesta olisi koskaan toteutunut. Nyt onneksi toteutui hoitojen avulla, vaikka pettymyksiäkin mahtui matkan varrelle.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapseni 42 -vuotiaana. Kyllä suurin osa lapsia saa vielä nelikymppisinä. Luvut ovat heikot lähinnä siitä syystä, että meitä ikä-äitejä ei yrittämässä enää ole niin montaa. Omani on täysin luomu. Kyllä jokainen tietää, että aika hankkia lapsia on rajallinen. Se vaan ei oma elämä aina mene niin, että sen ehtisi priorisoida nuorempana. Omalla kohdalla lapsenteko venyi, koska ensimmäinen aviomies oli sairasteleva ja sitten kuolikin.
Miksi sitten lapsettomuusklinikalla sanottiin että jokaisella naisella on perimänsä määräämänä tietty määrä hedelmöittymiskykyisiä munasoluja. Toisilla enempi, toisilla vähempi, etukäteen ei voi tietää.
Kun ne on loppu, ne on loppu. Kulutus alkaa sukukypsäksi tullessa ja joka kuukausi laskurissa tiima vähenee.
Valehtelivatko perkuleet?!
M40
Vähenemisen lisäksi myös laatu heikkenee iän myötä. Just siksi esim. down-riskiluku on korkeampi iäkkäämmillä naisilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset? Miesten kyky lisääntyä on huomattavasti laskenut kun tulee 40 täyteen ja puolet pareista niissä hoidoissa on miehen takia.
Normimiehellä on tuossa iässä hedelmällisyys laskenut korkeintaan muutamalla kymmenellä prosentilla, jos silläkään. Siittiöitä on kuitenkin miljoonia. Naisella voi olla jo mahdollisuudet menneet ainakin luomuna.
Siittiöiden määrä ei ole merkityksellinen, vaan liikkuvien ja eteenpäin pyrkivien siittiöiden määrä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minä sain lapseni 42 -vuotiaana. Kyllä suurin osa lapsia saa vielä nelikymppisinä. Luvut ovat heikot lähinnä siitä syystä, että meitä ikä-äitejä ei yrittämässä enää ole niin montaa. Omani on täysin luomu. Kyllä jokainen tietää, että aika hankkia lapsia on rajallinen. Se vaan ei oma elämä aina mene niin, että sen ehtisi priorisoida nuorempana. Omalla kohdalla lapsenteko venyi, koska ensimmäinen aviomies oli sairasteleva ja sitten kuolikin.
Miksi sitten lapsettomuusklinikalla sanottiin että jokaisella naisella on perimänsä määräämänä tietty määrä hedelmöittymiskykyisiä munasoluja. Toisilla enempi, toisilla vähempi, etukäteen ei voi tietää.
Kun ne on loppu, ne on loppu. Kulutus alkaa sukukypsäksi tullessa ja joka kuukausi laskurissa tiima vähenee.
Valehtelivatko perkuleet?!
M40
Naisella on oikeus tulla äidiksi silloin, kun haluaa, riippumatta munasolujen määrästä.
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta menneisyyden jossittelu on huonotapaista. Ei kaikilla ole edes soveltuvaa kumppania, saati kumppania ollenkaan parikymppisenä. Ja pitäisi siihen voida tutustuakin.
Mä ryhdyin itselliseksi äidiksi vähän yli kolmekymppisenä, kun ei miestä ollut ja halusin kokea äitiyden. Lapsi sai alkunsa luovutetuilla siittiöillä inseminaatiolla. Hienosti ollaan pärjätty näin.
Ukko40 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset? Miesten kyky lisääntyä on huomattavasti laskenut kun tulee 40 täyteen ja puolet pareista niissä hoidoissa on miehen takia.
Normimiehellä on tuossa iässä hedelmällisyys laskenut korkeintaan muutamalla kymmenellä prosentilla, jos silläkään. Siittiöitä on kuitenkin miljoonia. Naisella voi olla jo mahdollisuudet menneet ainakin luomuna.
Siittiöiden määrä ei ole merkityksellinen, vaan liikkuvien ja eteenpäin pyrkivien siittiöiden määrä.
Onhan se merkityksellinen, jos on paljon siittiöitä, on liikkuviakin yleensä enemmän. Kirjoitin normimiehestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoja avautuu hedelmöityshoitojen kestäneen viisi vuotta ennen keskenmenoa, eli hoitojen alussa on ollut noin 34v. Ennen hoitoihin hakeutumista ja pääsemistä raskautta on todnäk yritetty useampi vuosi. Eli noin 30-vuotiaana luultavasti yritys alkanut. Sen ikäinen usein raskautuu vielä suht helposti, yli 80% sen ikäisistä tulee raskaaksi vuoden sisällä.... Eli ei tuo kertoja mitenkään hullun myöhään ollut liikkeellä. Huono tuuri vain, ja surullistahan tuo...
Miten nuo hoidot kestää viisi vuotta? Ja onko nuo jotain miljonäärejä?
Me kun käytiin icsissä niin reilussa kuukaudessa oli satsi taputeltu, tuli tulosta tai ei niin laskua sen viis, kuus tonnia.T. Kolme lasta hoitojen avulla
Julkisella puolella meillä on jonotusta joka vaiheessa. Meillä kesti yli vuosi alkututkimuksiin hakeutumisesta ennen kuin ekaa hoitoa edes saatiin käynnistettyä. Toki joillain voi vastia hoitojen välissä myös säästämistä.
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta menneisyyden jossittelu on huonotapaista. Ei kaikilla ole edes soveltuvaa kumppania, saati kumppania ollenkaan parikymppisenä. Ja pitäisi siihen voida tutustuakin.
Jos ei halua että puolestasi jossitellaan, älä tee asiasta näytelmää äläkä kerro siitä lehdessä.
Itse en vaan pysty tekemään lasta nykyiseen elämäntilanteeseen vaikka mies onkin. Jään sitten vaikka lapsettomaksi jos ei myöhemmin onnistu. En luota siihen että elämä kantaa koska olen huomannut että se ei aina kanna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta menneisyyden jossittelu on huonotapaista. Ei kaikilla ole edes soveltuvaa kumppania, saati kumppania ollenkaan parikymppisenä. Ja pitäisi siihen voida tutustuakin.
Mä ryhdyin itselliseksi äidiksi vähän yli kolmekymppisenä, kun ei miestä ollut ja halusin kokea äitiyden. Lapsi sai alkunsa luovutetuilla siittiöillä inseminaatiolla. Hienosti ollaan pärjätty näin.
Se että sinä pärjäät ja olet valinnut yksinhuoltajuuden ei tarkoita sitä, että kaikki muutkin pärjäisivät ja haluaisivat valita yksinhuoltajuuden.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta menneisyyden jossittelu on huonotapaista. Ei kaikilla ole edes soveltuvaa kumppania, saati kumppania ollenkaan parikymppisenä. Ja pitäisi siihen voida tutustuakin.
Jos ei halua että puolestasi jossitellaan, älä tee asiasta näytelmää äläkä kerro siitä lehdessä.
No en minä ole tuo henkilö. Yleisesti ottaen toisten puolesta jossittelu menneisyyden asioista on huonotapaista.
Vierailija kirjoitti:
Ukko40 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset? Miesten kyky lisääntyä on huomattavasti laskenut kun tulee 40 täyteen ja puolet pareista niissä hoidoissa on miehen takia.
Normimiehellä on tuossa iässä hedelmällisyys laskenut korkeintaan muutamalla kymmenellä prosentilla, jos silläkään. Siittiöitä on kuitenkin miljoonia. Naisella voi olla jo mahdollisuudet menneet ainakin luomuna.
Siittiöiden määrä ei ole merkityksellinen, vaan liikkuvien ja eteenpäin pyrkivien siittiöiden määrä.
Onhan se merkityksellinen, jos on paljon siittiöitä, on liikkuviakin yleensä enemmän. Kirjoitin normimiehestä.
No tietty jos tolle linjalle lähdetään niin mitä väliä millään, kun siihen hedelmöitykseen tarvitaan se yksi siittiö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta menneisyyden jossittelu on huonotapaista. Ei kaikilla ole edes soveltuvaa kumppania, saati kumppania ollenkaan parikymppisenä. Ja pitäisi siihen voida tutustuakin.
Jos ei halua että puolestasi jossitellaan, älä tee asiasta näytelmää äläkä kerro siitä lehdessä.
No en minä ole tuo henkilö. Yleisesti ottaen toisten puolesta jossittelu menneisyyden asioista on huonotapaista.
Tämä huonotapaisuus olisi paljon helpompi välttää olemalla tekemättä asiasta näytelmää, kuin tapakouluttamalla katsojakuntaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoja avautuu hedelmöityshoitojen kestäneen viisi vuotta ennen keskenmenoa, eli hoitojen alussa on ollut noin 34v. Ennen hoitoihin hakeutumista ja pääsemistä raskautta on todnäk yritetty useampi vuosi. Eli noin 30-vuotiaana luultavasti yritys alkanut. Sen ikäinen usein raskautuu vielä suht helposti, yli 80% sen ikäisistä tulee raskaaksi vuoden sisällä.... Eli ei tuo kertoja mitenkään hullun myöhään ollut liikkeellä. Huono tuuri vain, ja surullistahan tuo...
Miten nuo hoidot kestää viisi vuotta? Ja onko nuo jotain miljonäärejä?
Me kun käytiin icsissä niin reilussa kuukaudessa oli satsi taputeltu, tuli tulosta tai ei niin laskua sen viis, kuus tonnia.T. Kolme lasta hoitojen avulla
Julkisella puolella meillä on jonotusta joka vaiheessa. Meillä kesti yli vuosi alkututkimuksiin hakeutumisesta ennen kuin ekaa hoitoa edes saatiin käynnistettyä. Toki joillain voi vastia hoitojen välissä myös säästämistä.
Alkututkimuksen jälkeen tulee yrittää vuosi ennenkuin saat mitään hoitoa, näin ainakin hussilla jokunen vuosi sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Toisten puolesta menneisyyden jossittelu on huonotapaista. Ei kaikilla ole edes soveltuvaa kumppania, saati kumppania ollenkaan parikymppisenä. Ja pitäisi siihen voida tutustuakin.
Jos ei halua että puolestasi jossitellaan, älä tee asiasta näytelmää äläkä kerro siitä lehdessä.
No en minä ole tuo henkilö. Yleisesti ottaen toisten puolesta jossittelu menneisyyden asioista on huonotapaista.
Tämä huonotapaisuus olisi paljon helpompi välttää olemalla tekemättä asiasta näytelmää, kuin tapakouluttamalla katsojakuntaa.
Huonotapaisuudella en nyt viitannut siihen, että joku on tehnyt näytelmän ja kertonut kokemuksistaan. Viittasin siihen, että yleensäkin toisten puolesta menneisyyden jossittelu on huonotapaista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo kertoja avautuu hedelmöityshoitojen kestäneen viisi vuotta ennen keskenmenoa, eli hoitojen alussa on ollut noin 34v. Ennen hoitoihin hakeutumista ja pääsemistä raskautta on todnäk yritetty useampi vuosi. Eli noin 30-vuotiaana luultavasti yritys alkanut. Sen ikäinen usein raskautuu vielä suht helposti, yli 80% sen ikäisistä tulee raskaaksi vuoden sisällä.... Eli ei tuo kertoja mitenkään hullun myöhään ollut liikkeellä. Huono tuuri vain, ja surullistahan tuo...
Miten nuo hoidot kestää viisi vuotta? Ja onko nuo jotain miljonäärejä?
Me kun käytiin icsissä niin reilussa kuukaudessa oli satsi taputeltu, tuli tulosta tai ei niin laskua sen viis, kuus tonnia.T. Kolme lasta hoitojen avulla
Julkisella puolella meillä on jonotusta joka vaiheessa. Meillä kesti yli vuosi alkututkimuksiin hakeutumisesta ennen kuin ekaa hoitoa edes saatiin käynnistettyä. Toki joillain voi vastia hoitojen välissä myös säästämistä.
Alkututkimuksen jälkeen tulee yrittää vuosi ennenkuin saat mitään hoitoa, näin ainakin hussilla jokunen vuosi sitten.
Ennen alkututkimuksia yritettiin jo vuosi. Kas kummaa, kun ei tärpännyt, kun se oli mahdotonta.
Luuletko tosissaan, että moni omasta tahdosta lykkää? Ei kaikilla mene elämä oppikirjan mukaan heti lukiosta yliopistoon, naimisiin ja perhettä perustamaan 25-vuotiaana.
Ja miehetkään ei ole turvassa, heidänkin hedelmällisyys laskee ja varsinkin yhtä lailla laatu: mm. autismin riski kasvaa suuresti mitä vanhemman miehen siittiöt!
"Viini auttoi. Se toimi kannustimena ihmisten kohtaamiseen, ja oli helppo ystävä myös yksinoloon.
Lannistavilla hoitotauoilla liiankin helppo. Viinihän sopii sekä suruun että iloon ja juustojen kanssa, Kärkkäinen sanoo ja naurahtaa."
🤦Jos mulla olis hoidot kesken niin en riskeerais mitään esim juomalla viiniä. Alkoholi muutenkin on huono naisten hedelmällisyydelle, vaikka tietyt ihmiset sikiää juuri röökiä ja alkoa käyttämällä.
Tiesin haluavani lapsia 27-vuotiaana, johon päättyi myös pitkä parisuhde, kun en sen ihmisen kanssa perhettä halunnut.
Alkoi kymmenvuotinen ajanjakso sopivaa täyspäistä miestä etsien. Suurin osa noista kakslahkeisista puheistaan huolimatta oli vain piparin perässä.
Löysin miehen lopulta arkiympyröistä 37-vuotiaana. Tutustumista reilu pari vuotta, muutto yhteen ja nyt vihdoin lapsi saa luvan tulla.
Nämä asiat harvoin on vain itsestä kiinni.
Normimiehellä on tuossa iässä hedelmällisyys laskenut korkeintaan muutamalla kymmenellä prosentilla, jos silläkään. Siittiöitä on kuitenkin miljoonia. Naisella voi olla jo mahdollisuudet menneet ainakin luomuna.