Exä sanoi suhteemme alkuvaiheessa, että hän ei koskaan haluaisi hankkia lapsia - luovutin suhteen osalta oikeastaan siihen hetkeen vaikka seurusteltiinkin "loppuun asti"

Jos hän olisi sanonut totuuden, joka olisi voinut kuulua vaikka näin:  "Haluan lapsia mutten ehkä sinun kanssasi", millä tavalla teidän tilanteenne olisi nyt toisenlainen?

Tsemppiä, ja itse surisin kyllä pidempään kuin pari päivää!

Tirsk 🤣

Vierailija kirjoitti:

Jos hän olisi sanonut totuuden, joka olisi voinut kuulua vaikka näin:  "Haluan lapsia mutten ehkä sinun kanssasi", millä tavalla teidän tilanteenne olisi nyt toisenlainen?

Tsemppiä, ja itse surisin kyllä pidempään kuin pari päivää!

En usko, sillä olimme molemmat toisiimme rakastuneita ja kiintyneitä kun tuli puheeksi, että mitä olemme tulevaisuudessa. Tuo oli minulle se käännekohta, jolloin laitoin vain kytkimen pohjaan ja annoin mennä alamäkeen 2 vuotta, toivoen muutosta mutta oikeasti jaksamatta enää välittää.

Nämä on vaikeita asioita.

Toisinaan mieli muuttuu. Toisinaan taas on yhdessä sellaisen ihmisen kanssa, jonka kanssa syystä tai toisesta ei halua lasta.

Älä syyllistä itseäsi. Syy ei ollut sinun.

Rasittavia ja ärsyttäviä ovat tosiaan ihmiset, jotka suhteen alussa sanovat etteivät halua lapsia ja parin vuoden päästä alkavatkin sitten yhtäkkiä haluamaan ja kärttämään asialla. Menee hirveästi aikaa hukkaan tuommoisten tuuliviirien kanssa, kun erohan se tuossa on ainoa vaihtoehto.

Tullut huomattua, ettei ihmisten mielet ja mielipiteet todellakaan ole mitään kiveen hakattuja. Seksuaalisuudet, kiinnostuksenkohteet sun muut voivat vaihtua täysin ihan tosta vaan, eikä mihinkään voi luottaa että pysyisi.

Sulle tuli yllätyksenä, että ihmisen mieli voi muuttua kun ikää tulee lisää? En tiedä miten vanhoja olitte, kun olitte yhdessä, mutta nuorena asiat on musta-valkoisempia ja mielipiteet ehdottomampia. Ei lapsettomuuspäätös ole lupaus, mistä pitää kynsin hampain roikkua kiinni vaikka olisi kypsynyt ajatukseen vanhemmuudesta.

Ja mistä sinä tiedät, oliko tuo lapsi oikeasti yritetty alulle, vai tullut vahingossa ja päätetty sitten pitää? Voihan olla, että naiselle oli tuossa vaiheessa ihan sama onko lasta vai ei ja jollei hän olisi tullut raskaaksi, hän olisi voinut elää lapsettomanakin kuten aiemmin ajatteli.

Jos aikuinen ihminen ei tajua, että lisääntymisvietti on äärimmäisen vahva etenkin naisilla ja että mieli muuttuu monista asioista elämän varrella, myös niistä lapsista, niin... No, näinhän siinä sitten käy: tulee pettymyksiä, yllätyksiä, pahaa mieltä. Varmaan 95 % naisista, jotka sanovat parikymppisinä, etteivät tod. halua lapsia, muuttaa mielensä, kun ikää tulee lisää.

Kannattaa "opiskella" ihmismieltä, psykologiaa, hormoneja, viettejä, sitä, miten luonto on aina toiminut eikä vain uskoa sokeasti ihmisten sanoihin.

Samoin naisten on hyvä tiedostaa, että jos mies ei halua naimisiin tai lapsia, kyse 95 % tapauksissa siitä, ettei mies halua niitä SINUN kanssasi. Miesten kohdalla periaatteellinen, ehdoton lapsettomuus tai avioliittovastaisuus on hyvin, hyvin harvinaista.

Minulla oli sana tilanne, mutta olen nainen siis. En vaan exän kanssa nähnyt lapsia tulevaisuudessa. Nykyinen kanssa kyllä. Sori et vaan oo se jonka kanssa se halusi lapsen eli asia ei olisi voinutkaan mennä toisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos hän olisi sanonut totuuden, joka olisi voinut kuulua vaikka näin:  "Haluan lapsia mutten ehkä sinun kanssasi", millä tavalla teidän tilanteenne olisi nyt toisenlainen?

Tsemppiä, ja itse surisin kyllä pidempään kuin pari päivää!

En usko, sillä olimme molemmat toisiimme rakastuneita ja kiintyneitä kun tuli puheeksi, että mitä olemme tulevaisuudessa. Tuo oli minulle se käännekohta, jolloin laitoin vain kytkimen pohjaan ja annoin mennä alamäkeen 2 vuotta, toivoen muutosta mutta oikeasti jaksamatta enää välittää.

Toivoit muutosta eli siis toivoit eroa ja uutta kumppania vai toivoit että kumppani muuttaa mielensä? Koskaan ei pidä olettaa toisen muuttavan mielensä, vaikka tämä eksä niin lopulta teki. Osa vapaaehtoisesti lapsettomista tietää asian jo hyvin varmana jo hyvin nuoresta eikä siihen elämäntilanteet vaikuta.

Toivottavasti jatkossa et jää kärvistelemään noin pitkäksi aikaa suhteeseen, jossa et halua olla, elät vain kerran, nauti siitä!

Tuo kahden vuoden alamäki seurustellen mutta suhteen osalta luovuttaneena (mitä se sitten käytännössä mahtaakaan tarkoittaa) saattaa vaikuttaa asiaan.

Vierailija kirjoitti:

Sulle tuli yllätyksenä, että ihmisen mieli voi muuttua kun ikää tulee lisää? En tiedä miten vanhoja olitte, kun olitte yhdessä, mutta nuorena asiat on musta-valkoisempia ja mielipiteet ehdottomampia. Ei lapsettomuuspäätös ole lupaus, mistä pitää kynsin hampain roikkua kiinni vaikka olisi kypsynyt ajatukseen vanhemmuudesta.

Ja mistä sinä tiedät, oliko tuo lapsi oikeasti yritetty alulle, vai tullut vahingossa ja päätetty sitten pitää? Voihan olla, että naiselle oli tuossa vaiheessa ihan sama onko lasta vai ei ja jollei hän olisi tullut raskaaksi, hän olisi voinut elää lapsettomanakin kuten aiemmin ajatteli.

Hän oli 30 vuotias, eli juuri siinä ajassa jolloin olisi ollut otollista aloittaa hyvä perhe-elämä.

Vierailija kirjoitti:

Tuo kahden vuoden alamäki seurustellen mutta suhteen osalta luovuttaneena (mitä se sitten käytännössä mahtaakaan tarkoittaa) saattaa vaikuttaa asiaan.

Syy vai seuraus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulle tuli yllätyksenä, että ihmisen mieli voi muuttua kun ikää tulee lisää? En tiedä miten vanhoja olitte, kun olitte yhdessä, mutta nuorena asiat on musta-valkoisempia ja mielipiteet ehdottomampia. Ei lapsettomuuspäätös ole lupaus, mistä pitää kynsin hampain roikkua kiinni vaikka olisi kypsynyt ajatukseen vanhemmuudesta.

Ja mistä sinä tiedät, oliko tuo lapsi oikeasti yritetty alulle, vai tullut vahingossa ja päätetty sitten pitää? Voihan olla, että naiselle oli tuossa vaiheessa ihan sama onko lasta vai ei ja jollei hän olisi tullut raskaaksi, hän olisi voinut elää lapsettomanakin kuten aiemmin ajatteli.

Hän oli 30 vuotias, eli juuri siinä ajassa jolloin olisi ollut otollista aloittaa hyvä perhe-elämä.

Voi olla ettei biologinen kello vielä tikittänyt tarpeeksi kovaa, moni jättää lasten hankkimisen lähemmäs 35 ikävuotta. Toisaalta, kun sanot että heitit lusikan nurkkaan suhteen kanssa heti alussa ja annoit vaan mennä alamäkeen, niin ehkä nainen ei vaan missään vaiheessa nähnyt sinun panostavan siinä määrin suhteeseen, että olisi pitänyt sinua hyvänä isänä jos lapsia tulisi. Nainen saattoi siis olla avoin perheen perustamiselle, mutta ei sun kanssasi koska suhde ei tuntunut kestävältä.

Minä olin pitkään epävarma, haluanko koskaan lapsia, ja päädyin myönteiselle kannalle mietittyäni asiaa perin pohjin aviomieheni kanssa. Lapsi syntyi, kun olimme olleet kolmisen vuotta naimisissa, ja ratkaisu oli hyvä. Exieni aikoina en siis ollut asiasta vielä varma, mutta jälkikäteen olen helpottunut, etten perustanut perhettä varsinkaan joidenkin heistä kanssa. Mieheni kanssa olemme pystyneet tarjoamaan lapselle vakaan ja turvallisen kodin, mistä lapsemme on oma-aloitteisesti meitä kiittänyt kuunneltuaan kavereittensa tuskastuneita juttuja heidän vanhempiensa erilaisista kriiseistä.

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sana tilanne, mutta olen nainen siis. En vaan exän kanssa nähnyt lapsia tulevaisuudessa. Nykyinen kanssa kyllä. Sori et vaan oo se jonka kanssa se halusi lapsen eli asia ei olisi voinutkaan mennä toisin.

Eli pitääkö siis olettaa, että jokainen nainen haluaa lapsen kunhan vaan se oikea mies sattuu kohdalle. Ellei halua niin se on sitten sama kun heittäisi rätin lavalle saman tien.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sulle tuli yllätyksenä, että ihmisen mieli voi muuttua kun ikää tulee lisää? En tiedä miten vanhoja olitte, kun olitte yhdessä, mutta nuorena asiat on musta-valkoisempia ja mielipiteet ehdottomampia. Ei lapsettomuuspäätös ole lupaus, mistä pitää kynsin hampain roikkua kiinni vaikka olisi kypsynyt ajatukseen vanhemmuudesta.

Ja mistä sinä tiedät, oliko tuo lapsi oikeasti yritetty alulle, vai tullut vahingossa ja päätetty sitten pitää? Voihan olla, että naiselle oli tuossa vaiheessa ihan sama onko lasta vai ei ja jollei hän olisi tullut raskaaksi, hän olisi voinut elää lapsettomanakin kuten aiemmin ajatteli.

Hän oli 30 vuotias, eli juuri siinä ajassa jolloin olisi ollut otollista aloittaa hyvä perhe-elämä.

Ei se ikä ole ainoa kriteeri sille, milloin aloitetaan perhe-elämä. Muidenkin kuvioiden (työ, opiskelu, rahatilanne, asunto, tukiverkot) pitää olla otolliset lapsen hankkimiselle. Ehkä tällä naisella ei silloin ollut sellainen elämäntilanne, että olisi halunnut siihen lasta.

Oli varmaan hyvä ettei halunnut. Ei herätä luottamusta sellainen ihminen, joka ei ole tosissaan suhteessa ja jää siihen roikkumaan puolivaloilla. Et tainnut arvostaa tuota exää ihmisenä, vaan näit hänet vain lasten mahdollistajana, kun kiinnostus noin lopahti ja jäit suhteeseen odottelemaan vaikka lapsiasia oli sinulle tärkeä. Nyt sitten harmittaa, kun et aikanasi saanut tahtoasi läpi sinun aikataulusi mukaisesti.

Mä olen sanonut miehelle jo ennen kuin olemme seurustelleet, että haluan lapsen. Haluan lapsen parin vuoden päästä. Mies ei silloin vielä halunnut, tai siis samaan aikaan sanonut, että haluaa. Sanoi kuitenkin muutama kuukausi siitä, että voi haluta lapsen, mutta ei halua mitään sitoomuksia lapseen. Nykyään sanoo, että haluaa kanssani naimisiin ja lapsen, mutta tehdään eron varalta erillinen paperi lasta koskien. Kaikki tämä on vuodessa tapahtunut. Olen sinut tuon paperin kanssa ja aion sellaisen allekirjoittaa samalla kun avioehto allekirjoitetaan. Äärettömän hyvä paperi meidän molempien ja varsinkin mahdollisen lapsen kannalta. Nyt on ongelmana vain se, että tulen raskaaksi, mutta keskenmenoja on tullut vähän yli puolen vuoden sisään neljä. Se vähän harmittaa ja ei päästä vielä tutkimuksiin, koska ei ole yli vuotta yritystä takana. Ehkäisyä ei olla käytetty missään vaiheessa.

Eksän kanssa meinasin saada lapsen, mutta päädyin aborttiin, koska mies ei todellakaan ollut hyvä isäksi. Tai en todellakaan tuntenut oloani, että haluan hänen kanssaan lapsen. Mies sai sitten toisen kanssa yhden lapsen ja oli jonkin aikaa tämän nykyisen ex-naisensa edellisen suhteen lapsen isäpuoli. Ilmeisesti hän olisi halunnut lapsia. Emme ihan hirveästi siitä asiasta puhuneet. Mutta silloin sanoin, että en lapsia ikinä halua. Mieli muuttuu ja paljon kun kohtaa sen oikean itselleen. 

Voi, että.

Eihän naisen sanaan voi luottaa nehän toimii täysin hormoneilla!

No ainakin opit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli sana tilanne, mutta olen nainen siis. En vaan exän kanssa nähnyt lapsia tulevaisuudessa. Nykyinen kanssa kyllä. Sori et vaan oo se jonka kanssa se halusi lapsen eli asia ei olisi voinutkaan mennä toisin.

Eli pitääkö siis olettaa, että jokainen nainen haluaa lapsen kunhan vaan se oikea mies sattuu kohdalle. Ellei halua niin se on sitten sama kun heittäisi rätin lavalle saman tien.

Kaikki naiset eivät halua lapsia vaikka miten ihana ja oikea kumppani sattuisi kohdalle.