Exä sanoi suhteemme alkuvaiheessa, että hän ei koskaan haluaisi hankkia lapsia - luovutin suhteen osalta oikeastaan siihen hetkeen vaikka seurusteltiinkin "loppuun asti"
Sain kuulla, että nykyään liikkuu lastenvaunujen kanssa.
Eikö naisten sanomisilla ole mitään takuuta? Kaikki oikeus onneen hänelle, mutta mietin kuinka toisenlainen tilanne osaltamme olisi voinut olla jos hän olisi puhunut totta. Surullinen olo, mutta eiköhän se muutamassa päivässä mene ohi.
Kommentit (42)
Useammalle naistuttavalleni on kyllä käynyt samoin kuin sinulle, tai no sillä erotuksella, että heillä olisi ollut enemmän "kiire" kuin sinulla.
Siis tarkoitan naisia, jotka sijoittivat siinä kolmekymppisinä aikansa ja energiansa parisuhteisiin, joiden uskoivat johtavan avioliittoon ja perhe-elämään. Sitten mies ilmoitti, ettei haluakaan naimisiin eikä lapsia. Paitsi että eron jälkeen mies tapasikin sitten naisen, jonka kanssa mentiin salamana naimisiin ja hankittiin lapsia.
Näitä samanlaisia tapauksia tiedän siis ihan henkilökohtaisesti ainakin neljä. Varmaankin jokainen tuntee jonkun vastaavan.
30+ ikäisenä naisena voi olla, ettei sitä sopivaa miestä perheen perustamiseen löydykään enää tarpeeksi nopealla aikataululla. Yksi ystäväni on nyt 45 ja jäi ilman haluamaansa perhettä; toinen sitten taas 35-vuotiaana otti ohjat omiin käsiinsä ja pariutui sellaisen miehen kanssa, johon ei ollut yhtään rakastunut, vain siksi että kumpikin halusi perustaa perheen. Ovat kylläkin olleet jo 10 vuotta yhdessä, eli ei kai se mikään huono suhde ole.
Jos aloittaja olisi nainen ja tulisi valittamaan, että roikkuin pari vuotta miehen kanssa vaikka tiesi, että mies ei halua lapsia ja nyt on nähnyt miehen työntelevän jälkikasvuaan rattaissa, niin ihan samalla tavalla sanoisin sille naiselle että mitä ihmettä hän teki siinä suhteessa, kun tiesi haluavansa lapsia ja mies ei halunnut. Naiselle se lasten hankita tosin olisi ollut helpompaa, sen kun vaan hankkii vaikka itsekseen muksun jos haluaa. Aloittajan moka oli sukupuolesta riippumatta se, että hän ylipäätään jäi suhteeseen johon ei halunnut panostaa, vaikka jo alussa sai tietää ettei toinen ainakaan siinä hetkessä halua samoja asioita kuin hän itse.