Mies on hyvä ihminen ja minä muuttunut hirviöksi

Olemme seurustelleet noin vuoden. Olen muuttunut sellaiseksi ihmiseksi, jota olen aina pitänyt outona ja käytöksen puolesta sellaisena, että jos sen tekee niin suhde on ohi. Olen lyönyt miestä kerran avokämmenellä poskelle (hän tosin sanoo, että ei edes tuntenut sitä kunnolla koska olin niin humalassa), olen huutanut miehelle, joka ikisessä humalariidassa pakkaan tavarani ja lähden. En olisi ikinä ajatellut lyöväni ketään, vaikka ei edes tuntuisi miltään lyöntini, tai jos pakkaan tavarani niin olisin lähtenyt oikeasti ja lopullisesti. En tykkää korottaa ääntäni ja siksi olen joka kerta yhtä kauhuissani kun olen menettänyt hermoni niin totaalisesti.

Jännä kyllä, rakastan miestä ihan valtavasti. En vain ymmärrä sitä, että miksi käyttäydyn näin rakastamaani ihmistä kohtaan. Olen muuttunut ihan hirviöksi. Olen ollut tästä lyömisestä ja viimeisimmästä riidasta pari viikkoa hyvin maassa ja en tiedä, miten jatkaa tästä. Mies sanoo, että hän on asian kanssa sinut ja ei millään tavalla vihainen. Minä en pysty antamaan itselleni anteeksi. Inhoan sitä kun alan joko henkisesti väkivaltaiseksi tai näköjään myös fyysisesti väkivaltaiseksi. Minä en ole tuollainen ihminen ja minä en haluaisi olla tuollainen ihminen.

Käyn terapiassa (adhd) ja huomenna on istunto taas ja aion tästä myös kertoa. Haluaisin silti myös normaalien ihmisten ripistystä asiasta ja keskustelua, että millä mahdollisesti pääsette näistä asioista yli? Parisuhde todellakin kärsii näistä ja jos olisin mies niin olisin lähtenyt jo aikoja sitten kävelemään. En olisi katsonut kuin ensimmäisen laukkujen pakkaamisen ja lyönnistä olisin lähtenyt ihan varmasti kävelemään.