Lue keskustelun säännöt.
Asia, jota ei saa sanoa ääneen: en jaksa enää olla äiti
09.02.2023 |
Olen elämästäni käyttänyt 15 vuotta lapsiin ja perheeseen. Olen hoivannut ja lohduttanut. Olen aina laittanut lapset ja perheen etusijalle. Nyt tuntuu, etten enää jaksa. Haluan elää itseäni varten. Tehdä kivoja asioita, matkustella, toteuttaa unelmia, olla vain. Vielä olisi matkaa lähemmäs 10 vuotta, että nuorimmainen on täysi-ikäinen. Miten ihmeessä jaksan?
Kommentit (76)
Miten te edes kehtaatte valittaa jostain väsymyksestä, kun aivan itse ja omaa itsekkyyttänne, itsekkäistä syistä olette ensin tuoneet lapsen tällaiseen maailmaan?
Hän ei ole pyytänyt joutua syntymään.
Hän joutuu kokemaan surua ja murhetta, sairautta, läheisten kuolemaa ja omankin kuolemanpelkonsa, ja kaikki on sinun syytä.
Miten edes pystyy säälimään itseään, kun kantaa noin järkyttävää syyllisyyttä viattoman kärsimään tuomisesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten te edes kehtaatte valittaa jostain väsymyksestä, kun aivan itse ja omaa itsekkyyttänne, itsekkäistä syistä olette ensin tuoneet lapsen tällaiseen maailmaan?
Hän ei ole pyytänyt joutua syntymään.
Hän joutuu kokemaan surua ja murhetta, sairautta, läheisten kuolemaa ja omankin kuolemanpelkonsa, ja kaikki on sinun syytä.
Miten edes pystyy säälimään itseään, kun kantaa noin järkyttävää syyllisyyttä viattoman kärsimään tuomisesta?
Ei pidä purkaa omia traumojaan vieraaseen ihmiseen. Kenenkään äidin ei tarvitse olla vain ja ainoastaan lapsiaan varten, mutta olla terveellä tavalla äiti sen osan elämästään, jonka hän käyttää äitinä oloon. Äitikin on ihminen ominen tarpeineen. On ihan luonnollista syntyä tähän maailmaan ja turha syyttää siitä vanhempiaan. Siitä voi syyttää, jos vanhempi on henkisesti tai fyysisesti väkivaltainen.
Ap,oletko unohtanut harrastaa jotain sinusta mieluisaa asiaa. Sellaisesta ihminen saa energiaa ja pysyy elämänilo. Et voi olla pelkästään muita varten, sinun täytyy olla myös itseäsi varten. Muuten ihmisestä sammuu valo eli ilo, eikä hänestä ole kenellekään enää mitään "hyötyä". Mitä onnellisempi olet, sitä parempi äitikin olet. Pidä siis onnestasi hyvää huolta.
Oma valintasi. Itse sinkku ja lapseton kuten haluankin. Saan elää omanlaista elämää ja panostaa itseeni.
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt Ap, mutta sanon suoraa: Tuon tietää normaali ihminen etukäteen!
Ei tiedä:D
vaikka kuinka mitä kuvittelee, niin ei se koskaan vastaa todellisuutta. Et vaan voi oikeasti tietää mitä sellainen asia tuo tullessaan, jotka et ole koskaan kokenut. Siinä ei toisten kokemukset auta mitää, eikä aiheesta kaikki luetut kirjat.
Lapsi antaa enmmän, kuin koskaan voisi kuvitella, sitä rakkautta mikä lapseen tuntee, ei voi mitenkään tietää eikä arvata mitä se sitten todellisuudessa on.
Myöskään ei voi varautua, ei vaan osaa kuvitella, mitä elämä oman lapsen kanssa on. Että se on ainaista univajetta, kun lapsi on vauva ja syö yötäpäivää jne.
Ap:n tapauksessa kuitenkin kaikki on jo voiton puolekka jos kuopuskin on jo 8v ja ap pystyy ottamaan jo omaakin aikaa.
Ei mene kuin muutamna vuosi ja lapsella on jo omia menoja ja omat kaverit vie aikaa.
Totta kai vanhemmuus kyllästyttää joskus, varmaan aika monet ihmiset riippumatta siitä ovatko yksin tai perheessä, kyllästyvät välillä elämäänsä.
Ja olisko ap lähestymässä vaihdevuosia? Itsellä ainakin silloin alkoi tulla mielialanvaihteluja ja olo oli kuin teini-ikäisellä. Välillä kaikki otti pattiin. Olikin sitten niin kamalat vaihdevuodet, että oksat pois. Koko elämä meni sekaisin, mutta onneksi nyt jo voiton uolella.
Kaikkea hyvää ap:lle ja jaksamista, kyllä se siitä taas helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoja fiiliksiä, tosin minulla tähän vaikuttaa raskaasti se, että muut perheessä ovat neuropoikkeavia. Olisin halunnut tehdä ja elää ihan tavallista arkea tavallisine kokemuksineen (ja nyt ei puhuta lomareissuista), mutta ei. Vuosi toisensa perään tätä touhua, tuntuu että pää hajoaa.
Mikä sitten auttaa: repäise itsesi irti arkiympyröistä. Minä vuokrasin läheltä ihan oman asunnon, jonne menen säännöllisesti lataamaan akkujani. Asunto on sisustettu ja laitettu vain MINUA varten, eikä muilla perheenjäsenillä ole sinne asiaa. Kutsun sitä "huoneekseni".
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä useampi? Eikö ensimmäisestä lapsesta jo käsitä, että lapsi vie aikaa ja rahaa. Silti pitää tehtailla niitä useampi ja valittaa.
Viisas oppii muiden virheistä, tyhmä ei opi omistakaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minen ymmärrä miten tämä "oma syy, mitäs läksit"-asenne istuu niin tiukassa. Kukaan ei halua voimiensa rajoilla kuulla jonninjoutavaa länkytystä syyllisyyksistä. Oli se syy työ, lapset, raha tai mikä ikinä.
Kukaan ei halua kuunnella ihmisten valitusta heidän vapaaehtoisesti itse valitsemistaan ongelmista elämässään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No onhan nämä tasan tarkkaan omia valintoja. Meillä yksi lapsi eikä myöskään erityisiä tukiverkkoja. Yhden lapsen kanssa on helpompaa. Voimme matkustella yhdessä perheenä ja vanhemmat erikseen. On harrastuksia yms. Yhdelle lapselle on helpompi löytää hoitopaikka jne.
1 lapsi ei välttämättä uskalla jäädä yksin kotiin, valittaa kun ei ole mitään tekemistä, vaatii viihdyttäjää jne. 2 tai useampi lapsi pienillä ikäerolla on parempi.
Okei. Meillä yksi kouluikäinen lapsi ja on aina viihtynyt itsekseen. Vauva-aika oli todella helppo, kun vauva viihtyi lelujen parissa leikkimatolla, samalla pystyin täyttämään pyykkikonetta tai tekemään ruokaa. Nykyään Lapsella on useita kavereita koulusta, naapurista ja serkuistaan. Toki kaikilla ei näin hyvä tilanne ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
No sitten eletään sen mukaan mihin on varaa. Vai pitäisikö tuntea myötätuntoa jos on hommannut useita lapsia eikä ole sen vuoksi varaa reissata?
No ei siitä myötätunnosta kyllä mitään haittaa ole, jos nyt ei sinänsä hyötyäkään. Ihme asenne sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
No sitten eletään sen mukaan mihin on varaa. Vai pitäisikö tuntea myötätuntoa jos on hommannut useita lapsia eikä ole sen vuoksi varaa reissata?
No ei siitä myötätunnosta kyllä mitään haittaa ole, jos nyt ei sinänsä hyötyäkään. Ihme asenne sinulla.
Pitäisikö sääliä niitä jotka eivät osaa hoitaa raha asioitaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minen ymmärrä miten tämä "oma syy, mitäs läksit"-asenne istuu niin tiukassa. Kukaan ei halua voimiensa rajoilla kuulla jonninjoutavaa länkytystä syyllisyyksistä. Oli se syy työ, lapset, raha tai mikä ikinä.
Kukaan ei halua kuunnella ihmisten valitusta heidän vapaaehtoisesti itse valitsemistaan ongelmista elämässään.
Mä voin kuunnella. Etenkin, jos ihminen etsii ratkaisua muuttaa tilannetta paremmaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä useampi? Eikö ensimmäisestä lapsesta jo käsitä, että lapsi vie aikaa ja rahaa. Silti pitää tehtailla niitä useampi ja valittaa.
Viisas oppii muiden virheistä, tyhmä ei opi omistakaan.
Yksinkertaisinkin näkee toisten virheet. Harva pystyy näkemään omansa ja ottamaan opikseen niistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä ei ole noin pienestä kiinni.
Vierailija kirjoitti:
Mene terapeutille puhumaan. En ole äiti, mutta voin kuvitella, että helposti unohtaisin itseni ja vain palvelisin muita. Terapeutti auttaa sinua hahmottamaan omat rajasi ja kuka olet ja antaa sinulle luvan olla itsesi perheessäkin. Ehkä aiheesta löytyy myös kirjallisuutta ja YouTube helppiä.
Et tarvitse maksullista lupaa. Käytä se raha kampaajalle ja muuhun, mikä tuottaa iloa.
Kyllä se 8v pärjää sen aikaa kun kun käyt vaikka 30min kävelyllä. Aluksi vaikka kerran viikossa. Auttaa kummasti kun saa ihan omaa aikaa. Jollet ulos voi lähteä, niin sano lapsille että seuraavaan 30min ei saa häiritä ja puuhailet omia juttujasi. Ihan rentouttavaa vaikka viikkailla pyykkejä tai muuta niin että joku on koko aika pälpättämässä vieressä. Tsmppii, tulet vielä kaipaamaan aikaa kun lapset pyöri jaloissa.