Lue keskustelun säännöt.
Asia, jota ei saa sanoa ääneen: en jaksa enää olla äiti
09.02.2023 |
Olen elämästäni käyttänyt 15 vuotta lapsiin ja perheeseen. Olen hoivannut ja lohduttanut. Olen aina laittanut lapset ja perheen etusijalle. Nyt tuntuu, etten enää jaksa. Haluan elää itseäni varten. Tehdä kivoja asioita, matkustella, toteuttaa unelmia, olla vain. Vielä olisi matkaa lähemmäs 10 vuotta, että nuorimmainen on täysi-ikäinen. Miten ihmeessä jaksan?
Kommentit (76)
Jos se iskäpappa uhrais ittensä seuraavat 10 vuotta ja sä voisit humputella mielesi mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt Ap, mutta sanon suoraa: Tuon tietää normaali ihminen etukäteen!
No ei tiedä eikä siinä ole mitään hävettävää. Meille on myyty äitimyytti mutta on unohdettu kertoa, että olet myös sen äitiyden vuoksi lähes 30 vuotta perheesi orjana eikä sinulla ole omaa aikaa eikä elämää, vain miehellä ja lapsilla on elämä mutta äiti on rangaistusvankiin verrattava henkilö joka suorittaa yhdyskuntapalveluna rikosta mikä on siis syntyminen naiseksi.
Ainoastaan itseäsi voit syyttää siitä minkälaisen kumppanin itsellesi ja lastesi isäksi olet valinnut.
Suurin osa miehistä on täysin kelvottomia toimimaan isänä. Valittavana ei ole kuin huonoja ja todella huonoja vaihtoehtoja, joten lopetetaanko naisten syylistäminen, että eivät ole löytäneet jostain kiven alta sitä yhtä yksilöä tuhannen kilometrin säteellä joka pystyy hoitamaan vanhemmuuden.
Joillain on vammaisia lapsia. Kehtaatkin valittaa.
Miksi niitä lapsia tehdään liuta? Ei kenenkään ole pakko tehdä yhtäkään lasta jos niitä ei jaksa hoitaa. Turhaa valitusta.
Kyllähän lapset uuvuttavat ja oma aika on kortilla mikäli ei ole hyviä tukiverkkoja. Meillä yksi alle vuoden ikäinen vauva ja olematon tukiverkosto asuinpaikkakunnallamme. Yhtään lisää lapsia ei tule kun juuri ja juuri pärjäämme yhden kanssa kahdestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Muuta en osaa sanoa, kuin sen, että noi ajat on silmänräpäyksessä ohi. Tulet vielä kaipaamaan noita ruuhkavuosia, ja sitä, että olit jollekin merkityksellinen. Jaksaa, jaksaa.. loppuelämäsi on sun 👍🏻
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi voi, on kyllä äärimmäisen rankkaa! Voisitko muuttaa ajatteluasi vaikka siten, että olet onnellisessa asemassa kun olet saanut terveet? lapset. On varmaankin myös katto pään päällä ja tarvittava määrä ruokaa ja muuta pakollista. Täällä ei ole sotaa eikä maanjäristyksiä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä useampi? Eikö ensimmäisestä lapsesta jo käsitä, että lapsi vie aikaa ja rahaa. Silti pitää tehtailla niitä useampi ja valittaa.
Täysin idio otti kommentti. Ap on elänyt lapsiperhearkea 15 vuotta ennen kuin alkoi uuvuttaa, ei kukaan voi ennakoida miten jaksaa 15 vuoden kuluttua ja elämä tilannekin ehtii muuttua. Mutta ap:lla on sikäli hyvä tilanne ettei noin isot tarvitse enää kovinkaan paljon hoivaa ja passaamista, vanhemmuus siis muuttuu sen puoleen vähemmän sitovaksi koko ajan. Pystyy jo lähtemään vaikka lomamatkalle ihan yksin saadakseen hengähdystauon, ainakin jos on se lasten isä kuvioissa tai tukiverkostoja muuten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä useampi? Eikö ensimmäisestä lapsesta jo käsitä, että lapsi vie aikaa ja rahaa. Silti pitää tehtailla niitä useampi ja valittaa.
Täysin idio otti kommentti. Ap on elänyt lapsiperhearkea 15 vuotta ennen kuin alkoi uuvuttaa, ei kukaan voi ennakoida miten jaksaa 15 vuoden kuluttua ja elämä tilannekin ehtii muuttua. Mutta ap:lla on sikäli hyvä tilanne ettei noin isot tarvitse enää kovinkaan paljon hoivaa ja passaamista, vanhemmuus siis muuttuu sen puoleen vähemmän sitovaksi koko ajan. Pystyy jo lähtemään vaikka lomamatkalle ihan yksin saadakseen hengähdystauon, ainakin jos on se lasten isä kuvioissa tai tukiverkostoja muuten.
Montako lasta on tullut tehtailtua siinä viidessätoista vuodessa? Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että työtä riittää jokaisessa lapsessa kymmeniä vuosia. En käsitä miten jollain tulee tuo yllätyksenä :D
Tässäkin ketjussa huomaa että äitimyytti elää ja voi hyvin. Heti tuomitaan huonoksi vanhemmaksi jonka ei olisi koskaan pitänyt tehdä lapsia, jos joskus väsyttää. Tsemppiä ap, sun lapset on jo isoja. Kyllä se siitä helpottaa. Eikä tarvitse itseään uhrata, voit olla hyvä äiti vaikka olisi myös sitä omaa elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä useampi? Eikö ensimmäisestä lapsesta jo käsitä, että lapsi vie aikaa ja rahaa. Silti pitää tehtailla niitä useampi ja valittaa.
Täysin idio otti kommentti. Ap on elänyt lapsiperhearkea 15 vuotta ennen kuin alkoi uuvuttaa, ei kukaan voi ennakoida miten jaksaa 15 vuoden kuluttua ja elämä tilannekin ehtii muuttua. Mutta ap:lla on sikäli hyvä tilanne ettei noin isot tarvitse enää kovinkaan paljon hoivaa ja passaamista, vanhemmuus siis muuttuu sen puoleen vähemmän sitovaksi koko ajan. Pystyy jo lähtemään vaikka lomamatkalle ihan yksin saadakseen hengähdystauon, ainakin jos on se lasten isä kuvioissa tai tukiverkostoja muuten.
Montako lasta on tullut tehtailtua siinä viidessätoista vuodessa? Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että työtä riittää jokaisessa lapsessa kymmeniä vuosia. En käsitä miten jollain tulee tuo yllätyksenä :D
No jos nuorin on 8v niin ei varmaan kovin montaa. Ja niin, hienoa että sinulla on kristallipallo ja tiedät mitä jaksat vuosikymmenten kuluttua.
En usko että ap on kovin hyvä äiti, sori vaan. Kokemusta on itsellä. Oma äiti lähti omille teilleen, kun olin 9- vuotias. Kunpa olisi valinnut toisin. Toivottavasti kaduttaa edes.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siitä, että haluaa tehdä myös itselleen mieluisia asioita, on aika pitkä matka siihen, ettei jaksa olla ollenkaan äiti. Yritä löytää tasapaino.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä useampi? Eikö ensimmäisestä lapsesta jo käsitä, että lapsi vie aikaa ja rahaa. Silti pitää tehtailla niitä useampi ja valittaa.
Täysin idio otti kommentti. Ap on elänyt lapsiperhearkea 15 vuotta ennen kuin alkoi uuvuttaa, ei kukaan voi ennakoida miten jaksaa 15 vuoden kuluttua ja elämä tilannekin ehtii muuttua. Mutta ap:lla on sikäli hyvä tilanne ettei noin isot tarvitse enää kovinkaan paljon hoivaa ja passaamista, vanhemmuus siis muuttuu sen puoleen vähemmän sitovaksi koko ajan. Pystyy jo lähtemään vaikka lomamatkalle ihan yksin saadakseen hengähdystauon, ainakin jos on se lasten isä kuvioissa tai tukiverkostoja muuten.
Montako lasta on tullut tehtailtua siinä viidessätoista vuodessa? Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että työtä riittää jokaisessa lapsessa kymmeniä vuosia. En käsitä miten jollain tulee tuo yllätyksenä :D
No jos nuorin on 8v niin ei varmaan kovin montaa. Ja niin, hienoa että sinulla on kristallipallo ja tiedät mitä jaksat vuosikymmenten kuluttua.
On ihan järkevää pohtia etukäteen tulevaa. Aina voi tulla eteen työttömyyttä, sairastumisia, eroja yms. Kannattaa miettiä pärjääkö monen lapsen kanssa mikäli puoliso esim menehtyy tai tulee muuta ongelmaa. Itse en jaksaisi hoitaa yksin useampaa lasta. Tämän vuoksi saimme kaksi lasta. Heidän kanssaan vielä pärjään jos jäisin yksin.
Vaikuttaa siltä että olet uupunut. Ota omaa aikaa, odota että ilo palaa. Lapset on parasta maailmassa ja silloin kun alkaa (hetkellisesti) tuntua siltä että ovat pilanneet sun elämän/pelkkä taakka, silloin on vanhemman omat voimat jo aika vähissä.
Ei ole häpeällistä pyytää apua. Etsi niitä asioita joista saat voimaa. Valoa on tulossa!
No onhan nämä tasan tarkkaan omia valintoja. Meillä yksi lapsi eikä myöskään erityisiä tukiverkkoja. Yhden lapsen kanssa on helpompaa. Voimme matkustella yhdessä perheenä ja vanhemmat erikseen. On harrastuksia yms. Yhdelle lapselle on helpompi löytää hoitopaikka jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi niitä lapsia täytyy tehdä useampi? Eikö ensimmäisestä lapsesta jo käsitä, että lapsi vie aikaa ja rahaa. Silti pitää tehtailla niitä useampi ja valittaa.
Täysin idio otti kommentti. Ap on elänyt lapsiperhearkea 15 vuotta ennen kuin alkoi uuvuttaa, ei kukaan voi ennakoida miten jaksaa 15 vuoden kuluttua ja elämä tilannekin ehtii muuttua. Mutta ap:lla on sikäli hyvä tilanne ettei noin isot tarvitse enää kovinkaan paljon hoivaa ja passaamista, vanhemmuus siis muuttuu sen puoleen vähemmän sitovaksi koko ajan. Pystyy jo lähtemään vaikka lomamatkalle ihan yksin saadakseen hengähdystauon, ainakin jos on se lasten isä kuvioissa tai tukiverkostoja muuten.
Montako lasta on tullut tehtailtua siinä viidessätoista vuodessa? Kyllähän sen nyt järkikin sanoo, että työtä riittää jokaisessa lapsessa kymmeniä vuosia. En käsitä miten jollain tulee tuo yllätyksenä :D
No jos nuorin on 8v niin ei varmaan kovin montaa. Ja niin, hienoa että sinulla on kristallipallo ja tiedät mitä jaksat vuosikymmenten kuluttua.
On ihan järkevää pohtia etukäteen tulevaa. Aina voi tulla eteen työttömyyttä, sairastumisia, eroja yms. Kannattaa miettiä pärjääkö monen lapsen kanssa mikäli puoliso esim menehtyy tai tulee muuta ongelmaa. Itse en jaksaisi hoitaa yksin useampaa lasta. Tämän vuoksi saimme kaksi lasta. Heidän kanssaan vielä pärjään jos jäisin yksin.
No mä oon toista mieltä, anteeksi. Koko elämäähän ei voi ennakoida, kaikkeen ei pysty varautumaan ja vaikka etukäteen kuinka suunnittelisi, elämässä tapahtuu aina sellaista, mihin ei voi varautua. Ainoa asia, mikä on absoluuttisesti varmaa, on se, että jokainen tänne syntynyt, myös kuolee. Aamen 🙏
Tutustu rajoihin ja käsitteeseen enmeshment, en tiedä mikä sille olisi asianmukainen suomennos, kai sulautuminen tms. Jotkut äidit sulautuvat huomaamattaan tai vaatimusten paineessa sulauttavat itsensä perheeseensä, lapsiinsa. Joillakin tämä tapahtuu parisuhteissa tai muissakin ihmissuhteissa. Silloin yksilön rajat ovat väärälle etäisyydelle asetetut, olemattomat, vuotavat tms. Ihminen kadottaa itsensä ja väsyy ja alkaa toivoa vetäytymistä ja eristäytymistä, että saisi löydettyä ja ladattua itsensä uudelleen.
Ap, ala tehdä töitä sen suhteen, että määrität itsesi perheessäsi uudelleen. Sinä olet äiti, mutta olet myös ihmisyksilö, jolla on oma elämä ja omat rajat etkä voi olla "sairaalla" tavalla muita varten unohtaen itsesi. Lapsillekin on terveellisempää nähdä, että äiti on myös ihminen eikä heitä varten oleva "kone". Näin he oppivat kunnioittamaan muita ihmisiä ja heidän rajojaan eivätkä oleta sitten vaikkapa tulevaisuuden parisuhteessa, että kumppanin tehtävä on olla vain heitä varten palvelemassa.
Ihan älytöntä syyllistämistä osa tästä ketjusta. Totta kai se erillinenkin äitiys väsyttää ja puuduttaa ja tympäsee jossain määrin, mutta rajojen asettamisella pääsee jo pitkälle ja oppii pois haitallisista malleista.
Tämä kirja ei keskity mitenkään vanhemmuuteen, mutta sinulla voi olla vaikeuksia muissakin ihmissuhteissa? Kaikki kamppailevat näiden asioiden kanssa, jotkut enemmän kuin toiset.
Vedä rajat: Ja ota oma elämä haltuusi, Nedra Glover Tawwab
Jos sitten on tosi paha tapaus niin voi löytää itsensä vaikka tästä kirjasta:
Irti överiempatiasta, Marika Vepsäläinen
Ainoastaan itseäsi voit syyttää siitä minkälaisen kumppanin itsellesi ja lastesi isäksi olet valinnut.