Lue keskustelun säännöt.
Asia, jota ei saa sanoa ääneen: en jaksa enää olla äiti
09.02.2023 |
Olen elämästäni käyttänyt 15 vuotta lapsiin ja perheeseen. Olen hoivannut ja lohduttanut. Olen aina laittanut lapset ja perheen etusijalle. Nyt tuntuu, etten enää jaksa. Haluan elää itseäni varten. Tehdä kivoja asioita, matkustella, toteuttaa unelmia, olla vain. Vielä olisi matkaa lähemmäs 10 vuotta, että nuorimmainen on täysi-ikäinen. Miten ihmeessä jaksan?
Kommentit (76)
Minen ymmärrä miten tämä "oma syy, mitäs läksit"-asenne istuu niin tiukassa. Kukaan ei halua voimiensa rajoilla kuulla jonninjoutavaa länkytystä syyllisyyksistä. Oli se syy työ, lapset, raha tai mikä ikinä.
Jaksamista joko on, tai ei ole. Tuleeko siitä jotenkin itselle parempi mieli, että saa lyödä lyötyä ja lillua omassa omahyväisyydessään?
Täällä on ollut hyviä huomioita siitä, että tasapaino omien ja lasten tarpeiden välillä varmaan kaipaisi parantamista. Ei voi olla hyvä lapsilleen, jos ei ole sitä itselleen. Tiukassa paikassa lapsen tarpeet menevät edelle, mutta useinkaan kyse ei ole joko/tai-valinnasta. Voi ottaa huomioon sekä lasten että omat tarpeensa.
Lapset myös mallioppivat, ja en yhtään ihmettele että syntyvyys on laskussa, kun tytöt näkevät miten äidit sinnittelevät perheenäitinä jaksamisensa reunalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Anteeksi nyt Ap, mutta sanon suoraa: Tuon tietää normaali ihminen etukäteen!
No ei tiedä eikä siinä ole mitään hävettävää. Meille on myyty äitimyytti mutta on unohdettu kertoa, että olet myös sen äitiyden vuoksi lähes 30 vuotta perheesi orjana eikä sinulla ole omaa aikaa eikä elämää, vain miehellä ja lapsilla on elämä mutta äiti on rangaistusvankiin verrattava henkilö joka suorittaa yhdyskuntapalveluna rikosta mikä on siis syntyminen naiseksi.
Ainoastaan itseäsi voit syyttää siitä minkälaisen kumppanin itsellesi ja lastesi isäksi olet valinnut.
Suurin osa miehistä on täysin kelvottomia toimimaan isänä. Valittavana ei ole kuin huonoja ja todella huonoja vaihtoehtoja, joten lopetetaanko naisten syylistäminen, että eivät ole löytäneet jostain kiven alta sitä yhtä yksilöä tuhannen kilometrin säteellä joka pystyy hoitamaan vanhemmuuden.
Tämä. Niin paljon tämä.
Vierailija kirjoitti:
Minen ymmärrä miten tämä "oma syy, mitäs läksit"-asenne istuu niin tiukassa. Kukaan ei halua voimiensa rajoilla kuulla jonninjoutavaa länkytystä syyllisyyksistä. Oli se syy työ, lapset, raha tai mikä ikinä.
Jaksamista joko on, tai ei ole. Tuleeko siitä jotenkin itselle parempi mieli, että saa lyödä lyötyä ja lillua omassa omahyväisyydessään?
Täällä on ollut hyviä huomioita siitä, että tasapaino omien ja lasten tarpeiden välillä varmaan kaipaisi parantamista. Ei voi olla hyvä lapsilleen, jos ei ole sitä itselleen. Tiukassa paikassa lapsen tarpeet menevät edelle, mutta useinkaan kyse ei ole joko/tai-valinnasta. Voi ottaa huomioon sekä lasten että omat tarpeensa.
Lapset myös mallioppivat, ja en yhtään ihmettele että syntyvyys on laskussa, kun tytöt näkevät miten äidit sinnittelevät perheenäitinä jaksamisensa reunalla.
Itsekin päätin jo lapsena etten ikinä lisäänny koska katseli omaa ja muiden äitien rappeutumista. Ei kiitos. Tiedän yhden ainoan perheen jossa mies on hoitanut isän hommat mallikkaasti samalla kun käynyt töissä ja rakentanut talon perheelleen.
Voit opettaa perheesi siihen, että et passaa ja sinulla on muutakin elämää. Sulla on siihen oikeus, ja jaksat sitten olla parempi äiti kun olet läsnä. Tee rohkeasti niitä asioita mistä saat voimaa. Nuorin siis 8v? Pärjää mainiosti kotona muutaman tunnin isompien sisarusten ja tietenkin isänsä kanssa jos on kuvioissa. Ja eikö tuon ikäinen ole kavereillakin aika usein, yökylässäkin jo välillä? Itsellä on vielä pienet lapset, mutta eikö koululaisen kanssa voi tehdä jo vaikka mitä mukavia matkoja ja retkiä? Pääsee pois arjesta välillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen itse vela sinkku ja köyhä työtön. Kärsin itsekin monista ongelmista. Itse en jaksa toimia käytännössä jonakin vanhan ja sairaan sukulaiseni henkilökohtaisena avustajana tai omaishoitajana, käytännössä kotiorjana, jonka vastuulle kaikki kaatuu. Kaikki vain olettavat itsestäänselvyytenä tämän, eikä kukaan tee mitään asian muuttamiseksi. Monta kertaa olen sanonut, että en pysty tähän, enkä halua tätä. Edes kiitosta on turha odottaa. Sen sijaan valitus, huudot ja vastaava on arkipäivää. Tilanne on jatkunut vuosia ja voin itsekin huonosti. Itsellänikin on diagnooseja ja omat vaikeuteni ovat erilaisia kuin sukulaiseni, mutta koska sukulaiseni ei kärsi vastaavista pitää näitä lähinnä vitsinä, tekosyynä ja laiskuutena. Sinällään hyvä, että monisairas sukulaiseni ei sentään ole autismikirjolla, kärsi monista sen aiheuttamista ongelmista, ole hyvin ahdistunut, pelkää sosiaalista kanssakäymistä, kuormitu valtavasti, ole traumisoitunut ikävien tapahtumien seurauksena ja halua paeta vain hiljaiseen ja pimeään huoneeseen kaikkia ärsykkäitä niin kuin itse, mutta nämä eivät todellakaan ole keksittyjä ja tekosyy mihinkään vaan ihan todellista, joita ilman mielelläni olisin.
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vela sinkku ja köyhä työtön. Kärsin itsekin monista ongelmista. Itse en jaksa toimia käytännössä jonakin vanhan ja sairaan sukulaiseni henkilökohtaisena avustajana tai omaishoitajana, käytännössä kotiorjana, jonka vastuulle kaikki kaatuu. Kaikki vain olettavat itsestäänselvyytenä tämän, eikä kukaan tee mitään asian muuttamiseksi. Monta kertaa olen sanonut, että en pysty tähän, enkä halua tätä. Edes kiitosta on turha odottaa. Sen sijaan valitus, huudot ja vastaava on arkipäivää. Tilanne on jatkunut vuosia ja voin itsekin huonosti. Itsellänikin on diagnooseja ja omat vaikeuteni ovat erilaisia kuin sukulaiseni, mutta koska sukulaiseni ei kärsi vastaavista pitää näitä lähinnä vitsinä, tekosyynä ja laiskuutena. Sinällään hyvä, että monisairas sukulaiseni ei sentään ole autismikirjolla, kärsi monista sen aiheuttamista ongelmista, ole hyvin ahdistunut, pelkää sosiaalista kanssakäymistä, kuormitu valtavasti, ole traumisoitunut ikävien tapahtumien seurauksena ja halua paeta vain hiljaiseen ja pimeään huoneeseen kaikkia ärsykkäitä niin kuin itse, mutta nämä eivät todellakaan ole keksittyjä ja tekosyy mihinkään vaan ihan todellista, joita ilman mielelläni olisin.
En myöskään ole vastuussa maailmanpoliittisesta tilanteesta, Suomen pienistä tuista tai sote-palveluiden surkeudesta, siitä, että apua ei saa, kalliista ruoasta ja sähköstä, koronasta, kaupan alan lakosta, sukulaiseni ongelmista ja diagnooseista tai siitä, että olen sattunut syntymään. Tästä ja paljosta muustakin olen joutunut syntipukiksi. Muutenkin kaikki pistetään aina syykseni ja joudun kärsimään muiden tekojen vuoksi. Ankaruutta ja epäoikeudenmukaisuutta olen joutunut aina kokemaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
No sitten eletään sen mukaan mihin on varaa. Vai pitäisikö tuntea myötätuntoa jos on hommannut useita lapsia eikä ole sen vuoksi varaa reissata?
Vierailija kirjoitti:
Olen itse vela sinkku ja köyhä työtön. Kärsin itsekin monista ongelmista. Itse en jaksa toimia käytännössä jonakin vanhan ja sairaan sukulaiseni henkilökohtaisena avustajana tai omaishoitajana, käytännössä kotiorjana, jonka vastuulle kaikki kaatuu. Kaikki vain olettavat itsestäänselvyytenä tämän, eikä kukaan tee mitään asian muuttamiseksi. Monta kertaa olen sanonut, että en pysty tähän, enkä halua tätä. Edes kiitosta on turha odottaa. Sen sijaan valitus, huudot ja vastaava on arkipäivää. Tilanne on jatkunut vuosia ja voin itsekin huonosti. Itsellänikin on diagnooseja ja omat vaikeuteni ovat erilaisia kuin sukulaiseni, mutta koska sukulaiseni ei kärsi vastaavista pitää näitä lähinnä vitsinä, tekosyynä ja laiskuutena. Sinällään hyvä, että monisairas sukulaiseni ei sentään ole autismikirjolla, kärsi monista sen aiheuttamista ongelmista, ole hyvin ahdistunut, pelkää sosiaalista kanssakäymistä, kuormitu valtavasti, ole traumisoitunut ikävien tapahtumien seurauksena ja halua paeta vain hiljaiseen ja pimeään huoneeseen kaikkia ärsykkäitä niin kuin itse, mutta nämä eivät todellakaan ole keksittyjä ja tekosyy mihinkään vaan ihan todellista, joita ilman mielelläni olisin.
Harmi homma. Miten tämä kuitenkaan liittyy ketjun aiheeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
No sitten eletään sen mukaan mihin on varaa. Vai pitäisikö tuntea myötätuntoa jos on hommannut useita lapsia eikä ole sen vuoksi varaa reissata?
Tämä!
Ihan ymmärrettäviä tunteita ap. Happinaamari ensiksi omille kasvoille. Eli lapsista tottakai tulee huolehtia hyvin, mutta täytyy pitää huolta myös omasta hyvinvoinnista. Tee asioita joista juuri sinä pidät. Vietä aikaa myös itseksesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
No sitten eletään sen mukaan mihin on varaa. Vai pitäisikö tuntea myötätuntoa jos on hommannut useita lapsia eikä ole sen vuoksi varaa reissata?
Huomasitko että kommentti jatkui, ettei yksinkään pääse jos ei kukaan hoida lapsia? Ohis
Paitsi turha teille tätä selittää koska te elätte niin täydellisesti ettei ikinä oma valintanne ole missään asiassa aiheuttanut yhtään harmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
No sitten eletään sen mukaan mihin on varaa. Vai pitäisikö tuntea myötätuntoa jos on hommannut useita lapsia eikä ole sen vuoksi varaa reissata?
Huomasitko että kommentti jatkui, ettei yksinkään pääse jos ei kukaan hoida lapsia? Ohis
Paitsi turha teille tätä selittää koska te elätte niin täydellisesti ettei ikinä oma valintanne ole missään asiassa aiheuttanut yhtään harmia.
No sitten hommaa vaikka ulkopuolista lastenhoitoapua ellei mies hoida. Vai onko sekin ihan mahdottomuus. Aika monet suunnittelevat elämäänsä etukäteen ja varautuvat esim. säästämällä talodellisiin muutoksiin. Mutta toiset ne vaan valittavat. Varmaan muiden pitäisi kustantaa/tehdä kaikki työ heidän puolestaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ratkaisuja: Mies vaihtoon ja viikko viikko systeemillä lastenhoito. Ystävät, tuttavat, sukulaiset, naapuri tai vaikka MLL:stä lastenhoitaja kaitsemaan lapsia välillä, jotta itse pääset omiin menoihin. Viimeinen vaihtoehto: Eroa ja anna lasten huoltajuus miehelle.
Vierailija kirjoitti:
Joillain on vammaisia lapsia. Kehtaatkin valittaa.
Tämäkin on nykypäivänä aika monelle itse tehty valinta synnyttää se vammainen lapsi. On myös muita vaihtoehtoja, kuten raskaudenkeskeytys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joillain on vammaisia lapsia. Kehtaatkin valittaa.
Tämäkin on nykypäivänä aika monelle itse tehty valinta synnyttää se vammainen lapsi. On myös muita vaihtoehtoja, kuten raskaudenkeskeytys.
Olet väärässä. Suurinta osa vammoista ei tiedetä raskausaikana. Jos tiedetään, on seurauksena lähes aina raskaudenkeskeytys.
Vierailija kirjoitti:
Lapset myös mallioppivat, ja en yhtään ihmettele että syntyvyys on laskussa, kun tytöt näkevät miten äidit sinnittelevät perheenäitinä jaksamisensa reunalla.
Tämä, tuhat kertaa. Eipä ole paljoa lasten hankinta kiinnostellut. En halua uhrata omaa elämääni jälkikasvulle ja sitten masentua ja uhriutua siitä, kun en saanut elää omaa elämää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä sen matkustamisen estää? Sen kun matkustat. Mulla ainakin tää työ estää matkustamisen paljon tehokkaammin kuin nuo lapset.
Monella perheellisellä jo taloudellinen tilanne vaikuttaa. Se on helppo lähteä sinkkuna tai parisuhteessa mutta jos pitää lapset ottaa mukaan niin kustannukset kasvaa monilla liian suuriksi. Moni isä ei taas suostu pyörittämään lapsiperhearkea yksin, että äiti pääsisi Kreikkaan viikoksi tai kahdeksi yksin. Eli kyllä ne lapset monella matkustelua rajoittaa.
No sitten eletään sen mukaan mihin on varaa. Vai pitäisikö tuntea myötätuntoa jos on hommannut useita lapsia eikä ole sen vuoksi varaa reissata?
Huomasitko että kommentti jatkui, ettei yksinkään pääse jos ei kukaan hoida lapsia? Ohis
Paitsi turha teille tätä selittää koska te elätte niin täydellisesti ettei ikinä oma valintanne ole missään asiassa aiheuttanut yhtään harmia.
Monikaan ei pääse matkustelemaan, oli lapsia tai ei. Ratkaisuna on matkustella, jos siihen on mahdollisuus tai sitten opetella uudenlaiset systeemit niin mieli hellittää. Ap kuulostaa burn outiselta ja tarvitsee siihen helpotusta.
Vierailija kirjoitti:
No onhan nämä tasan tarkkaan omia valintoja. Meillä yksi lapsi eikä myöskään erityisiä tukiverkkoja. Yhden lapsen kanssa on helpompaa. Voimme matkustella yhdessä perheenä ja vanhemmat erikseen. On harrastuksia yms. Yhdelle lapselle on helpompi löytää hoitopaikka jne.
1 lapsi ei välttämättä uskalla jäädä yksin kotiin, valittaa kun ei ole mitään tekemistä, vaatii viihdyttäjää jne. 2 tai useampi lapsi pienillä ikäerolla on parempi.
Ei sun oma kokemuksesi selitä apn uupumusta eikä määritä sitä, onko hän hyvä äiti. Hoidathan oman traumasi ensin. Kuka tahansa äiti voi uupua.