G: Mitä tekisit toisin?

-Kapaloisin vauvan ensimmäiset 2kk.

-Ostaisin unipussin.

-Totuttaisin myös tuttipulloon (ja tuttiinkin ehkä).

-Antaisin D-vitamiinia vasta neljä viikkoiselle (vatsanpuruja).

-Auttaisin/opettaisin alusta saakka nukahtamaan (itse) omaan sänkyyn eikä tissille.



Tässä muutama mitä heti tuli mieleen.

-Ostaisin kallit hankinnat käytettynä, ainakin rattaat (uudenveroisina tietenkin)



-en ostaisi YHTÄÄN lelua (niitä kun kertyy muutenkin)

-totuttaisin myös tuttipulloon





-Toisen kanssa tein jo toisin:

kantoliina, unipussi

-nauttisin äitiyslomasta lapsen kanssa, eli jättäisin opiskelut ja työt koonaan pois

-ylläoleva mahdollistaisi myös (ehkä) hieman pidemmän imetyksen, jonka myös tekisin

- ostaisin vähemmän 50 senttisiä vaatteita :)

meillä kolme lasta, mutta vastaan silti eli

(kolmannen kanssa olen)

- stressannut vähemmän eli antanut vauvan nukahtaa vaikka syliin ekojen kuukausien aikana

- opettanut tutille

- harjoitellut pullostakin juomista (tosin korviketta ei suostu edes maistamaan ja edes pumpattu äm ei kelpaa silloin, kun äiti oikeasti on poissa...)

- nauttinut vauva-ajasta sillä se on loppujen lopuksi niin lyhyt aika

eli mitä TEEN toisin nyt kolmanen kanssa verrattuna aikaisempiin:



-" opetin" vauvan nukkumaan yöt pinnasängyssä perhepedin sijasta, koska vieressä nukkuttaessa oma uneni kärsii liikaa ja saan niska+hartiasärkyjä väärästä asennosta. Unenlaatu on parempaa kun emme nuku vauvan kanssa kiinni toisissamme.



-annan enemmän miehelle vastuuta vauvasta ja tilaa olla vauvan kanssa omalla tavallaan eli en " määrää" miten vauvaa hoitaa, sama se vaikka vaippa olisi joskus väärin päin tai uloslähtiessä vaatteet ei sävysävyyn :)



-nautin tästä hetkestä täysillä enkä stressaa turhia esim imetyksestä, pulloruokinnasta, kiinteistä jne eli en pyri olemaan samalla tavalla " täydellinen äiti" kuin kahden aijemman kanssa vaan asiat tehdään sen mukana mikä meidän perheelle ja tälle vauvalla parhaaksi. En myöskään koko ajan odota vauvan seuraavaa kehitysvaihetta samalla innolla ja vertaa vauvaa muihin samanikäisiin vaan nautin pienestä juuri sellaisena kuin hän kulloinkin on.



-käytännön pakosta opetin vauvan tutille ja tuttipullolle siirryimme ihan alusta saakka, mutta muussakin tapauksessa olisin ottanut kummatkin käyttöön mahdollisimman pian



-lasten hyvinvoinnin ohella panostan aikaisempaa enemmän hyvään parisuhteeseen ja omaan hyvinvointiin, koska nämä kaksi asiaa tai niiden puute vaikuttaa suoraan lasten elämään. Ei meillä aikaisemminkaan suuria kriisejä tai ongelmia vauva-aikana ollut mutta silloin ehkä jossain määrin parisuhde oli hyllyllä ekat kuukaudet ja jouduimme tekemään työtä löytääksemme toisemme uudestaan



-turhamaisena ostin vauvalle paljon kauniita vaaleansinisiä 50cm ja 56cm vaatteita, enkä kadu pätkääkään! Minusta oli ihanaa vaatetta vauva alusta saakka mieluisiin vaatteisiin sen sijaan että olisin pukenut hänet äp:n 60cm pliisuihin potkupukuihin (joista en tykkää yhtään!) Samoin ostin vauvalle talvihaalarin kokoa 56cm kun isommat on puettu liian isoihin äp toppapukuihin vauvasta saakka :)



-kantoliinan hankin jo toiselle, unipussi meillä odottaa kaapissa koska tällä hetkellä vauva nukkuu yöt parhaiten äp makuupussissa.



Tässä nyt jotain :)



Mayella ja Onni 7 vkoa

- Annan tuttipulloa säännöllisesti alusta asti!!!



Sepä on oikeastaan tärkein, ei vielä tule muuta mieleen. Olen tyytyväinen meidän hankintoihin ja kasvatukseen vielä toistaiseksi.



Tytteli-83 ja neitokainen 5kk 1vk

- Kehto / kehtojalat pinnasänkyyn

- Kaikenmaailman muita vekottimia helpottamaan nukkumista ja muuta elämää

- Selkeä päivärytmi heti alkuun

- Yrittäisin opettaa vastikkeelle / tuttipullolle imetyksen ohessa

- Heittäytyisin kotonaolemiseenja tekemättömyyteen hyvällä omalla tunnolla

- Muistaisin / viitsisin itse kuntoilla säännöllisesti

- En söisi karkkia :-)

- En stressaisi kaikenmaailman kehitysvaiheista jne.

Otsikossa tulivatkin jo jatkokysymykseni.

Kertokaas perusteluja vastauksillenne!



itselläni on 9 vrk:n ikäinen vauva. Koska sitä unirytmiä voi alkaa opettaa ja miten?



Vauvani aloitti juuri Jekovitin ja mahanpuruja tuli! Tuo vinkki oli siis tosi kiinnostava. Onko 4 viikon ikäinen sitten vähemmän herkkä d-vitamiinin aiheuttamille mahaoireille?



Miksi olisitte heti opettaneet pullon ja tutin?

Nämä tekisin samoin kuin olen tehnytkin:



- vauva nukkuu perhepedissä(myös taapero pääsee sinne halutessaan, itse siis haluaa nukkua omassa sängyssä)

- saa nukahtaa rinnalle(minun molemmat lapset oppineet tähän n 3kk ikäisinä)

- saavat tuttia, mutta hyvin vähän ja siitä vieroitettu alle 1v

- itkevää vauvaa en pakota vaunuihin, kantoliinaan pääsee halutessaan

- tissistä saa vierottua lapsentahtisesti



nämä tekisin eri tavalla:



- kestovaipat olisi pitänyt aloittaa jo esikoiselle

- en anna velliä ollenkaan

- kiinteät aloitetaan kun kuopus 6kk (jos mitään mullistavaa ei tapahdu)

- luotan enemmän itseeni lapseni äitinä enkä tee mitään siksi että ' neuvolassa sanottiin' (meidän terveydenhoitaja ei ole imetysmyönteinen)

- haen aktiivisesti apua jos esim imetyksessä ongelmia, en vain kärsi yksin kotona..

Itse uskoin fanaattisesti, että imetys menee pieleen jos vauvalle antaa pulloa. Rinnanpäät rikkinäisenä imetin ja imetin. Sitten kun olisin oikeasti halunnut lähteä johonkin, esim. jumppaan tai kaupungille, niin vauva ei huolinutkaan pullosta. Ja tämä on erittäin monella ongelma. Jos antaa vaikka kerran viikossa pullosta, niin taito ei pääse unohtumaan ja äidilläkin on mahdollisuus olla useampi tunti välillä poissa kotoa.



Tytteli-83

Niinanii:

Otsikossa tulivatkin jo jatkokysymykseni.

Kertokaas perusteluja vastauksillenne!

itselläni on 9 vrk:n ikäinen vauva. Koska sitä unirytmiä voi alkaa opettaa ja miten?

Vauvani aloitti juuri Jekovitin ja mahanpuruja tuli! Tuo vinkki oli siis tosi kiinnostava. Onko 4 viikon ikäinen sitten vähemmän herkkä d-vitamiinin aiheuttamille mahaoireille?

Miksi olisitte heti opettaneet pullon ja tutin?

Pullon ja tutin huoliminen silloin tällöin helpottaa elämää kun pääsee kauppaan, jumppaan tms. joskus yksin ja tutti voi auttaa nukahtamisessa. Kun en alusta saakka säännöllisesti antanut pulloa niin poika vieroksui sitä 2kk iästä eteenpäin.

Ei ole 100-varmaa että juuri D-vitamiinit aiheuttaa masupurut mutta joissain tapauksissa niin on. Toki 4vkon ikäinen sietää " ylimääräisiä" aineita paremmin ja mitään haittaa ei ole jos lykkää vitamiinien antoa muutamalla viikolla. Kunhan sitten myöhemmin antaa niitä.

Unirytmistä en osaa sanoa sen tarkemmin mutta on hyvä opettaa vauva alusta saakka nukahtamaan itse. Hyvä kirja on Tracy Hogg -Opi kuuntelemaan vauvaasi. Tässä linkki siihen:

http://ok.otava.fi/pagesingle.cfm?book=225

-selvittäisin miehen vastuun jo raskausaikana, samoin kuin parisuhteen kunnon....!!



tästä johtuen mulla meni pipariksi esim imetys, kun hirveässä kriisissä, yksinäisenä yyhoona, aloin polttaa jälleen tupakkaa ja totesin tuttelin olevan terveempi vaihtoehto kuin savustettu tissimaito. Toisaalta,



-en myöskään tahtoisi stressata seuraavalla kerralla niin älyttömästi siitä " täydellisen äidin" irvikuvasta ja olla niin herkkä ihmisten neuvoille ja kommenteille.



-ostaa vähän vähemmän sitä romua ja kaiiiikkea mahdollista vauvakamaa kaappeihin lojumaan (äitiyspakkauksen " ällö" potkarit sitten kuitenkin käytännössä suosikit...)



-luottaa enempi omaan vaistooni kuin yhteenkään toiseen äitiin tai edes neuvolaan. Turhaan kanniskelin vauvaa kuukauden kun huusi vaunuissa. Jos olisin uskaltanut heti nostaa puoli-istuvaan asentoon, olisi matkanteko ollut niin paljon helpompaa...

Yleensähän vauvat nukkuvat ensimmäiset pari-kolme kuukautta vähän milloin sattuu, silloin kun uni tulee. Ainakaan ennen parin kk:n ikää unirytmiin ei juuri voi vaikuttaa. Meillä unirytmi alkoi muodotua vähitellen n. kolmen kuukauden iässä lähinnä siten, että poika alkoi mennä samoihin aikoihin aina nukkumaan illalla. Vieläkin (poika nyt 5 kk)on kyllä epäsäännöllisiä nuo päiväunet, eli jaksaa valvoa yleensä pari tuntia putkeen ja taas unille, mutta ei herää joka aamu täsmälleen samaan aikaan eli mitenkään ' aikataulutettuja' päivät eivät ole.



Mutta lapset ovat niin erilaisia. Joillain päivät rytmittyvät nopeammin. Mutta siis parin viikon ikäiselle ei vielä kannata alkaa ' opettamaan mitään rytmenjä. Hyvä on tietysti se, että joka ilta tekee samat iltarutinit (esim valot hämäriksi, yökkäri päällle, puhetta hiljaisella äänellä) että vauva oppii erottamaan yön ja päivän vähitellen.

Aika paljon tämän kakkosen kanssa tein erilailla, kun esikoisen mutta muutaman jutun vielä tekisin erilailla



Kakkosen kanssa tein erilailla kuin esikoisen



-imetin yli vuoden ikäiseksi

-kannoin liinassa

-en stressanut mitä muut ajattelevat, enkä häiriintynyt, jos poika alkoi karjua kaupassa

-en yrittänytkään taipua täydellinen äiti muotiin

-elettiin vauvantahtisesti, ei alettu hirveän pienenä muokkaamaan pojan rytmiä



Nämä teksin eritavalla

-käyttäisin kestovaippoja

-vierottaisin rinnasta myöhemmin (kakkosen vieroitin/hän itse vierotti itsensä 1v3kk iässä)



Vielä Niinaniin kysymykseen pullosta, unirytmistä ja tutista. Moni haluaa totuttaa vauvan pulloon, jotta äiti pääsisi joskus käymään jumpassa tms. Me ei koskaan varsinaisesti koitettu opettaa poikaa pullolle, eikä poika sitä koskaan hyväksynytkään (ihan vauvana joi muutman kerran pumpattua maitoa pullosta) Tuttiin moni totuttaa koska on tilanteita, joissa tutilla saisi muutaman minuutin lisäaikaa (esim. meidän poika alkoi usein huutamaan kaupan kassalla, kun olin ´maksamassa/pakkaamassa ostoksia, tosin junnu oli liinassa, missä oli kätevä imettää, ja näin poika rauhoittui) Mutta kaikilla ei liinailu onnisti/kaikki eivät tykkää pitää vauvaa liinassa. Ja öisin, jos vauva isompana heräilee muuten vain, eli ei nälkään, tutilla voi rauhoittaa. Unirytmistä vielä, eihän pientä vauvaa voi opettaa, mutta päivä ja yö kannattaa erottaa toisistaan (yöllä ei jutella, tai laiteta kirkkaita valoja, vaan imetettään/vaihdetaan vaippa vähäeleisesti)

Tai no joo, pari juttua on jotka tämän kakkosen (1kk) kanssa aion tehdä toisin.



1. Unohdan (ja olen unohtanut) kellon kokonaan. Mennään täysin vauvan ehdoilla, hän saa rintaa silloin kun haluaa ja syliä silloin kun haluaa, saa nukkua silloin kun haluaa jne. Eli tämä nyt kun vauva on vielä niin kovin pieni. Yön erotan vauvalta päivästä niin, että makkariin ei tule valoja koko yönä eikä vaippaa vaihdeta, ollaan vaan ja nukutaan ja välillä syödään ja taas nukutaan.



2. Otan vauvan vastaan sellaisena kuin se on. Luulin ekan kanssa, että vauvan voi totuttaa nukahtamaan yksin, että vauvaa voi opettaa ja kouluttaa... Juu ei. Vauva on heti oma persoonansa ja vaatii mitä vaatii. Joku vauva vaatii nukuttamista, joku toinen ei. Esikoinen vaati sitä jo synnärillä, tämä toinen ei ole vielä vaatinut, vaan nukahtaa itsekseen kun väsy tylee. Katsotaan, kaukanko tätä kestää. Jos jossain vaiheessa pitää alkaa nukuttamaan, niin sitten nukutetaan! Lyhyt aika tämä kuitenkin on elämässä...



3. Jatkan täysimetystä sen 6kk, jos se vain suinkin onnistuu. Esikoisen kanssa oli liian kiire kokeilemaan uutta ja täysimetys loppui vauvan ollessa 4,5kk. Nyt mennään tässäkin vauvan, eikä äidin ehdoilla ja yritetään saada se 6kk täyteen :)



4. Otan vauvan viereen, jos huvittaa :) Esikoisen kanssa pelkäsin tuota vieressä nukkumistakin, koin siitä huonoa omaa tuntoa jos joskus nukahdin imetykseltä vauva kainalossa. Ajattelin, että vauvan kuuluu nukkua omassa pinniksessä ja olen epäonnistunut, jos otankin viereen... Juu ihan kelpo poika tuosta ekasta on kasvanut ja kasvaa tästä toisestakin, vaikka nukkuisi välillä mamman kainalossa.



Eli kaiken kaikkiaan olen ajatellut olla vauvantahtisempi ja pehmeämpi äiti. Unohtaa, miten " pitäisi" olla ja keskittyä siihen, miten juuri meidän perheessä on ja NAUTTIA tästä ajasta!

Nämä on niin lapsen temperamenttiinkin liittyviä juttuja, että vähän " väkisinkin" on tullut toimittua eri tavalla toisen lapsen kanssa. Esikoinen on kovin arka, aina alkanut itkeä (vauvana) kun hänet on laskettu sänkyyn (ellei sitten ollut puolitainnoksissa iltavellistä kun miltei nukahti pullolle), joten häntä ei ole voinut jättää yksin hakemaan unta. Nyt ikää on 2v9kk ja edelleen pitää olla samassa huoneessa kunnes nukahtaa. Ei tarttee laulaa, silitellä, ei mitään muuta kuin olla samassa huoneessa. Tästä vieroittaminen vie vielä aikaa. Toinen lapsemme taas on alusta asti hakenut itse unen päästä kiinni, ikää nyt 8½kk.



Kolmannen lapsen kohdalla yrittäisin varmasti vielä enemmän pidempää imetystä. Esikoisen kohdalla maito tyssäsi 3kk iässä, ja toista lasta imetin reilu 4kk, siitäkin pari kuukautta osittainimetyksellä. Mutta meillä on molemmat alkaneet nukkumaan täydet yöt juuri sitä ennen kun maito on loppunut, joten mulla näköjään maito loppuu heti kun yösyötötkin. Mutta herättämään en aio alkaa mahdollista kolmattakaan lasta. Yritin toisen lapsen kohdalla mm. mammateetä, herumislääkettä, mutta ei niistä ollut pitkällä tähtäimellä apua. Kun yösyöminen loppui, heruminenkin loppui. Eli tähänkään asiaan en ehkä pysty vaikuttamaan tulevaisuudessakaan vaikka haluaisinkin.



Eli mä en tiedä olenko mä tehnyt mitään eri tavalla kuin esikoisen kohdalla, tai tulenko tekemään mitään erilaista kolmannenkaan kohdalla. Okei, toinen lapsi ei ole nukahtanut pullolle, se me opittiin esikoisen ajalta. Mutta kuten sanoin, kaikki riippuu niin lapsen luonteesta, että mikä onnistuu ja mikä ei.







Joku kyseli yörytmeistä. Mä olen molempien kohdalla hoitanut yösyötöt ihan pimeässä. Eli alussa vaihdoin pissavaipankin, mutta ihan parin viikon ikäisestä vaihdoin yöllä vain kakkavaipan tai tosi täyden pissavaipan. Pepun pyyhin kosteusliinoilla. Imetin sängyssä vieressäni makuulla ja nostin siitä suoraan sänkyyn. Kaikki tapahtui pimeässä ja hiljaa. Meillä on molemmilla lapsilla ollut alusta asti selvät vuorokausirytmit -yöllä nukutaan, päivisin seurustellaan.

Näin teen toisin kuopuksen kohdalla:



-Aion täysimettää 6kk asti, mikäli maito riittää. Esikoista imetin vuoden, mutta jostain syystä kiinteät aloitin pikkuhiljaa 4kk iässä, vaikka maitoa tuli tosissaan paljon.



-Annan nukkua perhepedissä vieressämme 6kk ikään asti. En jaksa vääntää nukkumisien kanssa. Kuopus ei millään meinaa omaan sänkyynsä rauhoittua öisin syötön jälkeen. Esikoinen nukkui omassa sängyssään alusta asti ja omassa huoneessaan alle 6kk iässä. Saatoin nukutella häntä joskus jopa tunteja, jos ei meinannut sänkyynsä nukahtaa, eikä tuntunut missään. Nyt taas tuntuu että on pakko saada unta tietty määrä yössä, jotta jaksaa touhuta uhmiksen ja vauvan kanssa päivän. Vauvat ovat yksilöitä, toisen kanssa ei kaikki käy niin helposti, kuin toisen. Päivisin ei ole vauvalle niin paljoa aikaa, kuin esikoiselle hänen ollessa vauvana ainoa lapsi. Koen, että öinen läheisyys äidin kanssa ei ole huono juttu ollenkaan tämän nuorimman kanssa.



-Yritän käyttää kantoliinaa aktiivisemmin ja ottaa kantorepun myös käyttöön, kun ikää vauvalla on hieman enemmän.



-Yritän olla ressaamatta niin kaikesta ja olla tuijottamatta liikaa vauvan kehitykseen liittyviä juttuja; en siis vertaile toisten lapsiin esim. kävelemään oppimisessa. Yritän...



-Pidän tiukasti kiinni päivärytmistä, mutta helpommin sallin pienet poikkeukset. En siis kulje pakkomielteisesti kello kädessä, vaan esim. tissin syömiset hoidetaan vauvan tahtiin.



Jännä miten asenteet muuttuu.. Ennen olin mm. perhepetiä vastaan, nyt se tuntuu luontevimmalta ratkaisulta vauvan kohdalla toistaiseksi. Kuten sanoin, uskon siihen, ettei joka lapsen kohdalla asiat toimi ihan automaattisesti samalla tavalla, kuten toisilla lapsilla.

Seuraavan kanssa:



* En antaisi nukahtaa tissille niinkuin esikoisen kanssa on nyt käynyt

* Opettaisin omaan sänkyyn heti

* En antaisi ollenkaan lisämaitoa, luottaisin siihen et oma riittää (Sairaalassa antoivat vaikka multakin maitoa tuli)

* Osaisin käyttää kestovaippoja myös yöllä heti alusta





Joku kirjoitti kiinteistä että alottais ne heti 4kk iässä. Itelläni ei oo kiinteistä kokemusta, mutta eikö esim. pelkässä peruna- tai porkkanasoseessa ole aika paljonkin vähemmän rasvaa kuin äidinmaidossa, ja paino saattaa tippuakin vähän kun kiinteät aloittaa? Että auttaako kiinteät tosiaan siihen jos vauvaa itkee nälkäänsä? Ihan uteliaisuutta kysyn, meillä kun mennään vielä rintamaidolla mutta kohta pitäis alkaa maisteleen soseita, ja yöllä herätään aika usein rinnalle.



Nazuli ja tyttö 5.5kk

Minä ainakin sanoin aloittavani kiinteät heti 4 kk iässä. Olisi ehkä pitänyt ilmaista itseäni selkeämmin, sillä tarkoitin vellejä. Niillä siis aloitellaan ja tarkoituksena olisi, ettei sen jälkeen tarttisi syödä yöllä.



Ja toinen seikkahan joka puoltaa kiinteitä jo 4 kk iässä, että silloin lapsella on joku herkkyyskausi ja oppii syömään kiinteitä helpommin kuin 6 kk iässä. Esikkoa imetin sen 6 kk ja voi että oli takkuamista kiinteiden kanssa.

maxitie:

Rianna80:

" Unirytmistä en osaa sanoa sen tarkemmin mutta on hyvä opettaa vauva alusta saakka nukahtamaan itse. Hyvä kirja on Tracy Hogg -Opi kuuntelemaan vauvaasi. Tässä linkki siihen:

http://ok.otava.fi/pagesingle.cfm?book=2 25 "

Nyt muistinkin taas lisää, olin lukenut tuo yo. kirjan odotusaikana, ja miehen kanssa oltin molemmat ihan, et jee jee, näin tää homma menee. Noh, eka kuukausi tai kaksi olisivat voineet olla PALJON helpompia, jos ko. kirjaa EN olisi lukenut... Siis meidän tytsyä ei vieläkään saisi ängettyä mihinkää EASY-ohjelmaan (eat, activity, sleep, you), alusta lähtien tyttö nukkunut sen verran vähän, että tarvitsee valveillaolojaksolla useamman kerran ruokaa, mutten ehkä meneekin. Eli mitä tekisin toisin, jättäisin opukset omaan arvoonsa, ja IHAN ITTE tarkkailisin vauvaa ja muodostaisin omat systeemit, heti alusta. Tuossa kirjassa hyvää olivat kyllä ne merkit, et jos vauva tekee nöin ja näin, niin se tarkoittaa että on väsynyt, nälkä tms.

Kun luin itse tuota kirjaa niin päätin heti ettei taulukoita ja syöttövälejä kellon kanssa. Mutta kyllä sieltä monta hyvää vinkkiä sai. Juuri tuo nukutustapa, samaa käyttää HUS.