Välilevyn pullistuma

Elähän hättäile. Pirullinen vaiva, kokemus kahdesta . Älä tee kiertoliikkeitä, eikä mitään ihme jumppavenytyksiä. Anna rauhoittua.  Liiku sen verran kun kivulta pystyt. Aika parantaa, ja kolmen kuukauden päästä on jo uusi ääni kellossa. Tämä on tyypillinen aika parantumiselle. Leikkaukseen turvautdutaan nykyisin hyvin harvoin. 

Fysioterapia auttaa oikeasti, leikkausta kannattaa välttää. Mulla oli kookas pullistuma, erittäin kipeä aamuisin eli joutui makaamaan lattialla siellä mihin sattui tipahtamaan. Terveyskeskuksesta sain jo morfiinia, mutta terapeutti sai selän kuntoon. Vaatii sitkeyttä, eli pitää jumpata parin tunnin välein. Mulla oli saikkua pari kuukautta ja selän kuntoutus vei puolisen vuotta, nyt monta vuotta ollut täysin kivuton ja toimiva.

Ei kai noista "pullistumista" voida sanoa mitään yleispätevää. Kunnon särkylääkitys voi auttaa lihasharjoittelun alkuun. Etenkin jos särky ei ole ympärivuorokautista niin ei ehkä pidä kiirehtiä leikkaukseen. Jos on joku asento suhteellisen kivuton niin akuuttia leikkaustarvetta ei ole. Sen kivuttomamman asennon lähellä voi ehkä liikkua.

Hermojuuripuudutus voi selvittää leikkauksen hyötyä: jos hermon puudutus antaa selvän avun niin leikkaus voi tuoda saman avun. Toisaalta jos puudutus helpottaa, niin silläkin voi tulla toimeen hetken ja välilevy voi ehkä hiukan palautua.

Vierailija kirjoitti:

Fysioterapia auttaa oikeasti, leikkausta kannattaa välttää. Mulla oli kookas pullistuma, erittäin kipeä aamuisin eli joutui makaamaan lattialla siellä mihin sattui tipahtamaan. Terveyskeskuksesta sain jo morfiinia, mutta terapeutti sai selän kuntoon. Vaatii sitkeyttä, eli pitää jumpata parin tunnin välein. Mulla oli saikkua pari kuukautta ja selän kuntoutus vei puolisen vuotta, nyt monta vuotta ollut täysin kivuton ja toimiva.

Ei auta aina, mutta kyllä kuntoutuksella kannattaa aloittaa, jollei ole hermot niin puristuksissa ettei peräakko pysy kiinni tms.

Yleensä kivun sallimissa rajoissa tehty liikunta auttaa ja ongelma katoaa 3-4 kuukaudessa. Mutta jos se ei auta, kipu pahenee ja pahimmassa tapauksessa ulosteet tulee läpi ja virtsaaminen ei onnistu, leikataan ja viimeisessä tapauksessa kiireesti.

Minulla leikattu kaksi pullistumaa, kun muu ei auttanut. Leikkausjonoon pääsin kun oireet oli kestäneet 6-7 kk. Ensin leikattiin toinen ja siitä toipumisen jälkeen toinen koska oireilu yhä merkittävää.

Mulla oli todella pitkään, en voinut olla saikulla ja menin todella vahvojen lääkkeiden voimin, kunnes tuli töiden kannalta aika, että pystyin rauhoittamaan elämää, uusia magneettikuvia otettiin ja todettiin että paranee nopeammin kun leikataan, mutta pullistumaa ei leikattu koska se olikin on ehtinyt mennä paljon pienemmäksi, mutta sille tehtiin vähän enemmän tilaa, jotta hermot ei jää puristukseen niin helposti kun tämä uusiutuu joskus.

Leikattiin yksityisellä oli huippu kirurgi.

mullapa on kolme  ja olen sl kun ei oikein mitään pysty tekeen ja fysioterapiassa käyn availemassa jumissa olevaa piriformista ja pakaroita  kun ne vetää kramppiin ja selkää puukottaa tämän tästä ja jalka puutuu  etenkin maatessa.

että näillä eväillä eteenpäin ja hei se leikkaus

sitä ei kande ihan vähäll''ä tehdä koska 5 v seurnnssa leikkaamattomat olivat paremmassa kondiksessa kuin leikatut

Minulla meni pari vuotta kuntoutumiseen. Selkä on vieläkin välillä kipeä eikä kestä kumartelua tai painavien nostelua, mutta hermokipu on loppunut ja pärjään ilman kipulääkkeitä. Fysioterapeutin ohjeilla venyttelen edelleen aina kun alkaa kipeytyä. Melkein jouduin leikkaukseen, mutta onneksi jäätiin vielä odottelemaan, parempi näin.

Pääsin leikkaukseen kun en enää päässyt mihinkään. Ambulanssi kyydillä suoraan leikkauspöydälle.

Sitten sanottiin että olisi pitänyt jo aikaa sitten leikata, ihmetteli vaan kun en ollut halvaantunut.

Mutta kun ei leikattu vaikka tutkimuksissa monesti.

Lihavuus tuo vaivoja aina.

Välilevyn pullistumista kärsineenä voi sanoa, että fysioterapia auttaa sillä liike on lääke niin kuin sanotaan. Leikkausta ei suositella eikä siihen kannata suostua koska siinä pullistunut osa jäykistetään ja selkä on sitten alttiimpi uusille pullistumille.

Minulla ei taas ollut mitään apua kuukausien fysioterapiasta. Hyvä kun pystyin kävelemään ja söin kourakaupalla lääkkeitä. Noin puolen vuoden päästä pääsin onneksi leikkaukseen ja ongelmat jäi leikkauspöydälle. Pullistuma oli jo revennyt peukalon kokoiseksi välilevytyräksi.

Ei minulla mitään jäykistetty, leikkaus onnistui hyvin ja kivut ovat poissa jo 11v. Leikattiin yksityisellä heti kun vaivat alkoi.

Tämä on hullu neuvo, mutta moni on saanmut apuja. Painonosto. Idea - lihasjännitys itse tukee seljärankaa. Salilta alkuvaiheessa löytyy todella hyviä venyttäviä laiteita. Kun kivut vaimenevat niin pikkuhiljaa painoa lisää. Tarkoitus on saada liiohastonus tukemaan selkää. Tonus on = jännitys. 

Ei leikattu vaikka jouduin aamuisin konttamaan vessaan ja minut piti pukea kun en itse pystynyt, olin 35-vuotias. Vähitellen alkoi helpottamaan, fysioterapiaa oli pitkään. Loppuikäni joudun varomaan tiettyjä liikkeitä enkä voi elää samaa elämää kuin aiemmin. 

Neanderthalensis kirjoitti:

Tämä on hullu neuvo, mutta moni on saanmut apuja. Painonosto. Idea - lihasjännitys itse tukee seljärankaa. Salilta alkuvaiheessa löytyy todella hyviä venyttäviä laiteita. Kun kivut vaimenevat niin pikkuhiljaa painoa lisää. Tarkoitus on saada liiohastonus tukemaan selkää. Tonus on = jännitys. 

Kyllä, mutta moni myös on saanut pullistuman nimenomaan painonnostosta. Omin avuin tuohon ei pidä ryhtyä jos yrittää kuntouttaa pullistumaa. 

Aloittaja jatkaa.

Kiitos kokemuksista ja kommenteista.

Vaivaa jatkunut parisen kuukautta, koko ajan pahenee oireet. Hermosärkyä ja oikea jalka tunnoton, välillä kuumottaa jalkaa niin että pahaa tekee. Särkylääkkeitä menee että pystyn käymään töissä. Työpäivän jälkeen jalat tuntuu siltä että olis juossu maratonin ja huonosta yleiskunnosta ei oo kysymys koska oon intohimoinen liikkuja. Liikkeelle lähtö ihan kamalaa, kävelen kun vanha mummo. Mitään oikein ei kärsis enää nostaakaan ja kotona on kaks alle 3v niin nosteltavaa olis...

Jalka ei enää totellut, leikattiin melko nopeasti.. Vaiva loppui leikkaukseen eikä ole uusinut.

Eikös noita leikkauksia juurikin sen takia mieluusti vältellään, että niissä on niin suuret riskit, että tilanne vain menee huonommaksi terveyden osalta?

Itselläni 2 nikamamurtumaa selässä, ja aluksi itse vähättelin vaivaa, kun aattelin vain jonkin lihaksen revähtäneen. Kun viikkojen jälkeen selvisi, että siellä onkin murtumat ja sirpaloituneet nikamat, niin tutkimuksissa selvisi, ettei leikkausta kannata tehdä, liian riskialtista. Kohdallani leikkaus oli pitänyt tehdä heti tapaturman satuttua. Yleensäkin nuo selkäleikkaukset on vissiin semmosta fifti-siksti-arvontaa, mutta oon myös kuullut niitä, että leikkauspöydälle jäivät kivut. Itse uskon kuitenkin kahta kokenutta ortopedia.

Voin kuvitella tuskasi kun vielä selässä. Itsellä uusiutuu parin vuoden välein (nyt kolmas kerta) kaularangan 6-7 tai 5-6 välinen nikama. Säteilee käteen ja sormiin saakka ja nytkin siis päällä. Ihan hitonmoiset hermosäryt hartiassa ja kädessä ja nyt en mennyt enää lääkäriin. Nukkuminen auttaa selällään ja kun nostan kättä ylös. Mut en voi koko päivää kulkea käsi pystyssäkään. Olen googlannut tähän jumppaliikkeitä jotka oikeasti auttaa ja teen heti aamusta. Fyssari antoi ohjeita myös. Kipu on paha ekat kolme viikkoa sit alkaa helpottaan. Tsemppiä sulle, mietin just yksi päivä et mitenhän pärjäisi jos olisi nämä kivut selässä.