Nyt puhuvat ei-binääriset nuoret

Onneks nää nuoret tunnistaa jo ulkonäöltä - varoitusvärit hiuksissa, huomiota hakevia meikkauksia, silmiin pistäviä koristuksia niin kuin tuon Sasun kaulapanta, vaateyhdistelmät joissa ei ole mitään järkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen esimerkiksi käyttäytymistä työpaikallani, niin aika harvoin siellä puhutaan mitenkään erityisen sukupuolettuneesti. Onkohan näillä nuorilla ihan oikea käsitys maailmasta, ovat kuitenkin tosi nuoria?

Teen nuorten aikuisten kanssa töitä ja olen kiinnittänyt siihen huomiota, että oma identiteetti tuntuu olevan monella tosi hukassa. Tavallaan etsitään sitä omaa persoonaa erilaisten ilmiöiden kautta ja tuodaan esille tilanteessa, missä sillä ei ole minkäännäköistä merkitystä että on vaikka polyamorisessa suhteessa. Eli tavallaan se polyamoria tuntuu määrittävän oman persoonan niitä muita piirteitä enemmän (luonne, kiinnostukset, tulevaisuudensuunnitelmat, opiskelu). Todella hämmentävä ilmiö mutta selvästi lisääntynyt.

Tuo ei rajoitu pelkästään seksuaalisuus- ja sukupuoli-identiteettiasioihin. Nuoret ihmiset (ja paljon somessa aikaa viettävät vähemmänkin nuoret) tuntuvat identifioituvan vahvasti myöskin esim. mt-diagnooseihinsa ja kiinnostuksenkohteisiinsa. Monille tuntuu olevan todella tärkeää ilmoittaa olevansa they/them, ADHD ja fanittavansa jotain tiettyä TV-sarjaa, ikäänkuin tästä esittelystä pitäisi päätellä ihmisen koko persoonallisuus.

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä häiritsee teitä niin paljon? Hyvä jos voivat olla mitä ovat. Minua ei haittaa yhtään.

Koska se on valetta, sukupuolia on tasan kaksi. Ihmisillä nyt voi olla kaikenlaisia kokemuksia, mutta ei niitä saa alkaa totena kertomaan ja faktojen sanominen ei saa olla vihapuhetta taijotain fobiaa. Jos minun kokemukseni on että maapallo on litteä, niin tehdäänkö siitä laki, että asia on näin?

Ja ennen tätä woke ja cancel buumia ja tätä lumihiukkasten turvallisia tiloja, edustin liberaalia vihervasemmistoa, ja tunnen kyllä itseni todella konservatiiviseksi nyt.

Nykynuorisolta puuttuu sukupuolineutraalit alakulttuurit, kuten ennen oli punkkarit sun muut. Nyt "erilainen" nuori identifioituu sukupuoleen, joko vastakkaiseen mitä itse on tai sanoo olevansa muunsukupuolinen.

Kyseessä on vaan valitettava takapakki sukupuolten tasa-arvolle. Sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin sukupuolistereotypiat, nyt ne allekirjoitetaankin täysin ja julistetaan kilpaa, kuinka itse on ei-binääri, kun ei vastaa niitä stereotypioita.

Isoäiti-ikäiset vanhan liiton feministit saa pökertyä kauhusta.

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorisolta puuttuu sukupuolineutraalit alakulttuurit, kuten ennen oli punkkarit sun muut. Nyt "erilainen" nuori identifioituu sukupuoleen, joko vastakkaiseen mitä itse on tai sanoo olevansa muunsukupuolinen.

Kyseessä on vaan valitettava takapakki sukupuolten tasa-arvolle. Sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin sukupuolistereotypiat, nyt ne allekirjoitetaankin täysin ja julistetaan kilpaa, kuinka itse on ei-binääri, kun ei vastaa niitä stereotypioita.

Isoäiti-ikäiset vanhan liiton feministit saa pökertyä kauhusta.

Suomen radikaali feministit nauraa pilkkaavasti vanhan liiton feninisteille, koska he ovat löytäneet ulkomailta totuuden. Heitä ei ole monta mutta he kaikki palstailevat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nämä ei tosiaan ole mitään nuorten keksimiä asioita vaan transaktivistien propagandaa, jolle on löytynyt kaikupohjaa lapsista ja nuorista. Eilisessä trans-lapset dokumentissa ihmettelin vanhempien intoa lähteä mukaan lasten transiutumiseen. 

Totta kai vanhemmat lähtevät mielellään mukaan, kun heillä on uskoteltu, että tästä olisi apua lapsen vaikeisiin mielenterveysongelmiin. Jos pelkäät lapsesi tekevän itsemurhan, niin tietenkin haluat mitä tahansa apua vain on saatavilla. Ajattele millaista on olla hoitamattoman skitsofreenikon vanhempi? Olet aika valmis kokeilemaan mitä vaan.

Eli se on vanhemmille liian kova paikka, että lapsessa on paljon vastakkaiseen sukupuoleen enemmän liitettyjä piirteitä ja ennemmin tämä halutaan selittää vääränä sukupuolena kuin epäsovinnaisena makumieltymyksenä? Se yksikin äiti vaikutti siltä, että olisi halunnut tytön ja tutustutti lastaan kaikenlaisiin röyhelöihin ja hypernaiselliseen kulttuuriin. Kuka lapsi ei tykkäisi kimalteesta ja huomiosta? Harvalla tavallisella tytöllä on niin tyttömäinen lapsuus, kuin tälle yhdelle pojalle oli rakennettu. Nämähän ovat vanhempien päättämiä asioita noin pienillä.

Alan kohta harkita, että sukupuolineutraali kasvatus saattoi sittenkin olla hyvä ajatussuuntaus aikoinaan. Lapsi sai ainakin kasvaa rauhassa murrosikään ilman suuria sukupuolirooliodotuksia.

No nää sekopäävanhemmat on asia erikseen, varsinkin kun lasta painostetaan jo ihan pienestä. Näissä on kyse vanhempien mielenterveyden ongelmista.

Suurin osa on kuitenkin tavallisten vanhempien lapsia, joilla puhjennut erilaisia mielisairauksia. Suomessa nuorisopsykiatrialta on todella todella vaikea saada apua ja asianmukaista hoitoa, osa sitten keksii hakea apua sukupuolenvaihtamisesta tai muusuilusta. Taustalla skitsofreniaa, bipoa, traumoja, persoonallisuushäiröitä jne.

Tässä oli kyse siitä eilisestä dokumentista.

Vierailija kirjoitti:

Nykynuorisolta puuttuu sukupuolineutraalit alakulttuurit, kuten ennen oli punkkarit sun muut. Nyt "erilainen" nuori identifioituu sukupuoleen, joko vastakkaiseen mitä itse on tai sanoo olevansa muunsukupuolinen.

Kyseessä on vaan valitettava takapakki sukupuolten tasa-arvolle. Sen sijaan, että kyseenalaistettaisiin sukupuolistereotypiat, nyt ne allekirjoitetaankin täysin ja julistetaan kilpaa, kuinka itse on ei-binääri, kun ei vastaa niitä stereotypioita.

Isoäiti-ikäiset vanhan liiton feministit saa pökertyä kauhusta.

Tämä on hyvä huomio, eilen poistettiin ketju liittyn translapsista tehtyyn dokkariin. Olin kirjoittamassa siihen kommenttia, että dokumentin perusteella ongelma on mielestäni ahtaat sukupuoliroolit. Olisi antanut pojan pukeutua mekkoon, eikä tehdä asiasta numeroa.

En edes ymmärrä miten noin pieni lapsi edes oikeasti ymmärtäisi tällaisia mitään sukupuoli-identiteettiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen esimerkiksi käyttäytymistä työpaikallani, niin aika harvoin siellä puhutaan mitenkään erityisen sukupuolettuneesti. Onkohan näillä nuorilla ihan oikea käsitys maailmasta, ovat kuitenkin tosi nuoria?

Teen nuorten aikuisten kanssa töitä ja olen kiinnittänyt siihen huomiota, että oma identiteetti tuntuu olevan monella tosi hukassa. Tavallaan etsitään sitä omaa persoonaa erilaisten ilmiöiden kautta ja tuodaan esille tilanteessa, missä sillä ei ole minkäännäköistä merkitystä että on vaikka polyamorisessa suhteessa. Eli tavallaan se polyamoria tuntuu määrittävän oman persoonan niitä muita piirteitä enemmän (luonne, kiinnostukset, tulevaisuudensuunnitelmat, opiskelu). Todella hämmentävä ilmiö mutta selvästi lisääntynyt.

Tuo ei rajoitu pelkästään seksuaalisuus- ja sukupuoli-identiteettiasioihin. Nuoret ihmiset (ja paljon somessa aikaa viettävät vähemmänkin nuoret) tuntuvat identifioituvan vahvasti myöskin esim. mt-diagnooseihinsa ja kiinnostuksenkohteisiinsa. Monille tuntuu olevan todella tärkeää ilmoittaa olevansa they/them, ADHD ja fanittavansa jotain tiettyä TV-sarjaa, ikäänkuin tästä esittelystä pitäisi päätellä ihmisen koko persoonallisuus.

Musta on hauskaa, miten aikuiset täällä puhuu nuorista ihan kuin he itse olisivat jotenkin ihan ulkopuolisia siinä, mitä nuorille tapahtuu ja miten heillä menee. Mehän heidät olemme kasvattaneet ja tämän yhteiskunnan heille luoneet. Meniköhän jossain päin prinkkalaa ja olisiko syytä katsoa peiliin? Mihin nuoret samaistuvat, mistä hakevat seuraa, mistä hyväksyntää, mihin ja miksi. Korvat ja mieli auki.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorison typeriä oikkuja, kyllä varmaan muutaman vuoden kuluttua hävettää että on mennyt tällaisia päättömyyksiä julkisesti sanomaan. Sukupuoli on fakta eikä mikään mielipidekysymys. On vain naisia tai miehiä, eikä mitään muita, se on biologinen fakta joka ei muutu millään paskapuheilla yhtään miksikään!!

On esim henkilöitä joilla on xy-kromosomiston asemesta xyy. Vuosittain syntyy paljon lapsia joiden genitaalit eivät vastaa kromosomiston sukupuolta tai sitten niistä ei voi päätellä sitä lainkaan. Nämä lapset usein kasvatetaan tyttöinä ja arventenkin juuri tästä segmentistä useat sukupuolenvaihtajat sitten löytyvät. Eli se vaan ole kuitenkaan niin yksinkertaista, vaikka nyrkkiä löisit pöytään ja antaisit mahtimääräyksen. Hybridisukupuolet eivät ole edes historian mittaan poikkeus. Olletikin Intian uskonnoissa jumalat ovat usein hermafrodiitteja. Samoin antiikin Kreikassa. Oraakkelit olivat usein hybridisukupuolisia. Kanadan intiaaneilla ( ei tietenkään kaikilla heimoilla) oli myös oma kolmas sukupuoli, joka oli feminiininen mies. Hoiti naisten askareita ja jopa avioitui miehen kanssa. Thaimaassa

Ihan olennainen osa kulttuuria samoin aikuisviihteen tykkäysturkimukset osoittavat genren suosituksi.

On siis niin että edes biologisesti asia ei ole niin yksioikoinen puhumattakaan sosiaalisesta sukupuolen konstruktiosta.

Eli kulttuurista omimista ja vedotaan joidenkin uskontoon... Luulin, ettei se ollut sallittua?

Tää woketus on kyllä uskomattomia aukkoja täynnä😂😂😂.. joku Chisu piti lettejä telkkarissa ja alettiin vaatia canseloitavaksi kulttuurisesta omimisesta =pyysi anteeksi

Perustellaan monia sukupuolia intiaaneilta etc = ihan fine ja suvaitsevaisuutta.

Make IT Make sense!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorison typeriä oikkuja, kyllä varmaan muutaman vuoden kuluttua hävettää että on mennyt tällaisia päättömyyksiä julkisesti sanomaan. Sukupuoli on fakta eikä mikään mielipidekysymys. On vain naisia tai miehiä, eikä mitään muita, se on biologinen fakta joka ei muutu millään paskapuheilla yhtään miksikään!!

Nukuitko biologian tunneilla? Ei ole vaan naisia ja miehiä. Aika moni syntyy niin, että on sekä että. Ajaa koska niin iso tabu, siitä ei uskalleta puhua.

Aitoja Interseksuaaleja on oikeasti vähän.

Mutta niitä on ja sit ei tarttee rummuttaa, että mies ja nainen. Jos niin hirveästi ahdistaa, että maailma muuttuu ja vähemmistötkin saavat oikeuksia, kannattaa ehkä ainakin yrittää sivistyä ja vaikka lukea aiheesta. Se, että transnuoret suorittavat itsemurhia, ei kiinnosta etuoikeutettuja, mutta auta armias jos trans mene naisten pukuhuoneeseen. Koko suomi ramppaa julkisissa suihkutiloissa ja pukuhuoneissa kommenttien mukaan.

"Toteutuneiden itsemurhien osalta ei ole olemassa tilastotietoja sen osalta, kuinka monta prosenttia uhreista kuuluu sukupuolivähemmistöön, eikä ole mahdollista arvioida tarkkaan sitä, kuinka suuri osa transnuorten kuolemista johtuu juuri itsemurhista."

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/wp-content/uploads/2021/06/Transnuor…

Jopa yksi itsemurha kehodysforiasta kärsimisen ja syrjinnän takia on liikaa. Ikävä, että et ymmärrä, kuinka pahalta tuntuu elää vieraassa kehossa.

Mutta miten teitä voi yhtä äkkiä olla niin älyttömästi?

Joka toinen nuori on joku Moi, Siki, Era, Kiks, Kui, Sipu, ja tukka on vihreä potta ja pyöreät lasit. Ja ollaan muunsukupuolisia. Anteeks mutta en usko.

Kolkytä vuotta sitten homojakaan ei tuntenut juuri kukaan. Nyt se on ihan tavallista, normaalia elämää, ja onneksi on. Näin se vain menee kun vapaus lisääntyy. Ihminen onkin paljon monimutkaisempi ja värikkäämpi olento kuin osasimme edes ajatella.

Vierailija kirjoitti:

Parin vuosikymmenen päästä naureskellaan tälle 2020-luvulla muodissa olleelle ei-binäärisuudelle. Näyttäytyy yhtä hassulta 80-luvun olkatoppaukset.

Paitsi että on tämän ajan nuoria joiden kehot on tuhottu tässä trendissä. Esim. rinnat ja kohtu poistettu ja ääni matala. Heille se on tragedia, joka ei muutu ikinä hyväksi.

Veikkaan, ettei ketjun kommentoijia kiinnosta kuulla transihmisen mielipidettä, mutta tässäpä se kuitenkin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on, että transihmisten hoitoprosessissa on mahdotonta olla avoimena omasta itsestään ja ongelmistaan.

Tällä hetkellä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on äärimmäisen ylityöllistetty ja alimiehitetty. Tämän takia potilaat saavat vain vaaditut minimitutkimukset tasan kuuden kuukauden käyntivälillä (ei pidempään, muuten oikeusasiamies älähtää jälleen vaikkei sillä taida vaikutusta mihinkään olla). Prosessille ennen ensimmäistäkään mahdollisuutta hoitoon kertyy mittaa noin 3 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Esimerkiksi miesystäväni on saanut transpolilta hoitoa tasan yhden kerran: Kymmenen käynnin maksusitoumuksen yksityiselle, koska hormonihoidon odottaminen viidettä vuotta alkaa syödä vointia. Kyseessä siis ihan miehenä elävä, työssäkäyvä, enimmäkseen perusterve henkilö.

Tutkimusjakson pituuden takia potilaat karttavat kaikkea, mikä voi hidastaa jaksoa tai pysäyttää sen. Psykiatrisen avun tarve on yksi näistä vältettävistä asioista, koska se pistää prosessin helposti paussille tai jopa lennättää ulos polilta (ns. "jäähy"), jolloin tutkimusjakso aloitetaan alusta psykiatrisen tilanteen parannuttua. Tietysti liian pahoinvoivalle potilaalle ei hoitoja kannatakaan antaa, mutta mahdollinen vuosien lisäodotus ei kannusta potilasta olemaan avoimena tilanteestaan, etenkin kun LGBT-yhteisössä on kokemuksia siitä, kuinka esim. autismi tai työkyvyttömyys ovat estäneet tutkimusjakson jatkumisen. Myöskään muunsukupuolisuuden kokemuksesta ei voi puhua, koska se on yksi mahdollinen hidastava tekijä ja vain binääriset transihmiset saavat sen diagnoosin, jonka pohjalta tehdään genitaalileikkauksia. Tunnen useita polin potilaita, jotka haluavat lisää apua mielenterveytensä parantamiseksi, mutta eivät uskalla sitä pyytää.

Tämän takia sukupuoltaan kyseenalaistavat ihmiset eivät koe virallisia tahoja luotettavaksi tiedon ja avun lähteeksi, etenkään jos he ovat muuta kuin terveitä binäärisiä transihmisiä. Siksi monet hakevat vertaistukea ystävistä, LGBT-yhteisöstä ja internetistä. Kokemukseni mukaan suuri osa yhteisöstä jakaa suht laadukasta tietoa aiheesta, mutta olen myös nähnyt monenlaista valhetta ja roskaa sekä pieniä piirejä, joissa kärjistyneet ideologiset mielipiteet leviävät nopeasti. Etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä osaa tulkita lukemaansa kriittisesti tai hakea tietoa laajalti, ovat alttiita oman porukan seuraamiselle ja kuplassa elämiselle.

Tehokkain keino tämän estämiseksi on mielestäni se, että sukupuoltaan pohtiville olisi saatavilla tukea sukupuoli-identiteetin käsittelyyn sekä psykiatrista apua, joka ei ole sidottu transpolin hoitoprosessiin ja jonka käyttämisestä ei siten rangaistaisi. Myös transpolin toiminnan tehostaminen on tarpeen, koska sen miehitys ei vastaa enää ollenkaan hoidon tarvetta. Prosessin vaikeuttaminen ja transihmisten oikeuksien rappeuttaminen ei tilanteeseen auta, koska se ajaa transihmisiä yhä kauemmaksi virallisista, luotettavista avun lähteistä.

Ai että mä vihaan sanoja binääri ja fluid. Näiden spesiöölien toitottamia muotisanoja kun pakko olla erilainen. Normaalihetero on ka-ma-laa näiden sinitukkien keskuudessa. Nämä on niitä jotka haluaisivat hypätä transjunaan mutta eivät uskalla joten ovat epämääräisiä fluideja;) 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos ajattelen esimerkiksi käyttäytymistä työpaikallani, niin aika harvoin siellä puhutaan mitenkään erityisen sukupuolettuneesti. Onkohan näillä nuorilla ihan oikea käsitys maailmasta, ovat kuitenkin tosi nuoria?

Teen nuorten aikuisten kanssa töitä ja olen kiinnittänyt siihen huomiota, että oma identiteetti tuntuu olevan monella tosi hukassa. Tavallaan etsitään sitä omaa persoonaa erilaisten ilmiöiden kautta ja tuodaan esille tilanteessa, missä sillä ei ole minkäännäköistä merkitystä että on vaikka polyamorisessa suhteessa. Eli tavallaan se polyamoria tuntuu määrittävän oman persoonan niitä muita piirteitä enemmän (luonne, kiinnostukset, tulevaisuudensuunnitelmat, opiskelu). Todella hämmentävä ilmiö mutta selvästi lisääntynyt.

Tuo ei rajoitu pelkästään seksuaalisuus- ja sukupuoli-identiteettiasioihin. Nuoret ihmiset (ja paljon somessa aikaa viettävät vähemmänkin nuoret) tuntuvat identifioituvan vahvasti myöskin esim. mt-diagnooseihinsa ja kiinnostuksenkohteisiinsa. Monille tuntuu olevan todella tärkeää ilmoittaa olevansa they/them, ADHD ja fanittavansa jotain tiettyä TV-sarjaa, ikäänkuin tästä esittelystä pitäisi päätellä ihmisen koko persoonallisuus.

Musta on hauskaa, miten aikuiset täällä puhuu nuorista ihan kuin he itse olisivat jotenkin ihan ulkopuolisia siinä, mitä nuorille tapahtuu ja miten heillä menee. Mehän heidät olemme kasvattaneet ja tämän yhteiskunnan heille luoneet. Meniköhän jossain päin prinkkalaa ja olisiko syytä katsoa peiliin? Mihin nuoret samaistuvat, mistä hakevat seuraa, mistä hyväksyntää, mihin ja miksi. Korvat ja mieli auki.

No aikuiset nämä lain täällä määrittävät, vaikka sen translain. Ja aikuisten vika se on, että on keksittu joku ihmeellinen sukupuolten moninaisuus, jota kerrotaan totuutena ilman minkäänlaisia todisteita.

Aikuiset myös päästävät miehet kilpailemaan naisten urheiluun ja naisten pukkareihin.

Ehkä itsekin olen muunsukupuolinen tai mikä lie, kun mulla ei ole sukupuoli-identiteettiä, en edes ymmärrä mitä se tarkoittaa. Enkä löydä määritelmää naiselle ja miehelle, jos biologista määritelmää ei saa käyttää. Olen nainen, eikä se fiilispohjalta muuksi muutu.

Vierailija kirjoitti:

Eräs sitaatti tuosta haastattelusta:

"Pienestä pitäen mul on ollu silleen että mun porukoissa on ollu enimmäkseen ei-binäärisiä. Ihan oon tottunu siihen ja se on ollu mulle enemmän normaalii ku se että kaikki ois tosi paljon johonki tiettyyn sukupuoleen ja se ois niille tosi iso juttu, niinku tuntuu joilleki jostain syystä olevan, en tiiä miks"

Hauska kun nuo eivät huomaa sitä kuinka ison numeron itse samaan aikaan tekevät siitä "sukupuolettomuudesta". 

Oikeasti surullista miten ihmeellisen konservatiivisia nuorista on tullut sukupuoliroolien suhteen. Kyllä poika voi laittaa pompulat päähän ihan poikanakin, ei siihen mitään mielikuvitussukupuolia tarvita

Uskon, että tämä koko trendi on kohta ohi. Kaatuu omaan typeryyteensä ja tylsyyteensä. Joku vastareaktio nousee nuorten parissa ja korvaa tämän.

Transpolin lähete hylätty :) kirjoitti:

Veikkaan, ettei ketjun kommentoijia kiinnosta kuulla transihmisen mielipidettä, mutta tässäpä se kuitenkin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on, että transihmisten hoitoprosessissa on mahdotonta olla avoimena omasta itsestään ja ongelmistaan.

Tällä hetkellä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on äärimmäisen ylityöllistetty ja alimiehitetty. Tämän takia potilaat saavat vain vaaditut minimitutkimukset tasan kuuden kuukauden käyntivälillä (ei pidempään, muuten oikeusasiamies älähtää jälleen vaikkei sillä taida vaikutusta mihinkään olla). Prosessille ennen ensimmäistäkään mahdollisuutta hoitoon kertyy mittaa noin 3 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Esimerkiksi miesystäväni on saanut transpolilta hoitoa tasan yhden kerran: Kymmenen käynnin maksusitoumuksen yksityiselle, koska hormonihoidon odottaminen viidettä vuotta alkaa syödä vointia. Kyseessä siis ihan miehenä elävä, työssäkäyvä, enimmäkseen perusterve henkilö.

Tutkimusjakson pituuden takia potilaat karttavat kaikkea, mikä voi hidastaa jaksoa tai pysäyttää sen. Psykiatrisen avun tarve on yksi näistä vältettävistä asioista, koska se pistää prosessin helposti paussille tai jopa lennättää ulos polilta (ns. "jäähy"), jolloin tutkimusjakso aloitetaan alusta psykiatrisen tilanteen parannuttua. Tietysti liian pahoinvoivalle potilaalle ei hoitoja kannatakaan antaa, mutta mahdollinen vuosien lisäodotus ei kannusta potilasta olemaan avoimena tilanteestaan, etenkin kun LGBT-yhteisössä on kokemuksia siitä, kuinka esim. autismi tai työkyvyttömyys ovat estäneet tutkimusjakson jatkumisen. Myöskään muunsukupuolisuuden kokemuksesta ei voi puhua, koska se on yksi mahdollinen hidastava tekijä ja vain binääriset transihmiset saavat sen diagnoosin, jonka pohjalta tehdään genitaalileikkauksia. Tunnen useita polin potilaita, jotka haluavat lisää apua mielenterveytensä parantamiseksi, mutta eivät uskalla sitä pyytää.

Tämän takia sukupuoltaan kyseenalaistavat ihmiset eivät koe virallisia tahoja luotettavaksi tiedon ja avun lähteeksi, etenkään jos he ovat muuta kuin terveitä binäärisiä transihmisiä. Siksi monet hakevat vertaistukea ystävistä, LGBT-yhteisöstä ja internetistä. Kokemukseni mukaan suuri osa yhteisöstä jakaa suht laadukasta tietoa aiheesta, mutta olen myös nähnyt monenlaista valhetta ja roskaa sekä pieniä piirejä, joissa kärjistyneet ideologiset mielipiteet leviävät nopeasti. Etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä osaa tulkita lukemaansa kriittisesti tai hakea tietoa laajalti, ovat alttiita oman porukan seuraamiselle ja kuplassa elämiselle.

Tehokkain keino tämän estämiseksi on mielestäni se, että sukupuoltaan pohtiville olisi saatavilla tukea sukupuoli-identiteetin käsittelyyn sekä psykiatrista apua, joka ei ole sidottu transpolin hoitoprosessiin ja jonka käyttämisestä ei siten rangaistaisi. Myös transpolin toiminnan tehostaminen on tarpeen, koska sen miehitys ei vastaa enää ollenkaan hoidon tarvetta. Prosessin vaikeuttaminen ja transihmisten oikeuksien rappeuttaminen ei tilanteeseen auta, koska se ajaa transihmisiä yhä kauemmaksi virallisista, luotettavista avun lähteistä.

No, millä sieltä polilta saadaan pois massateinit tai mt-ongelmaiset kuormittamasta systeemiä?

Itse ehdottaisin hoitoihin alaikärajaksi 30 vuotta ja pakollista terapiajaksoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorison typeriä oikkuja, kyllä varmaan muutaman vuoden kuluttua hävettää että on mennyt tällaisia päättömyyksiä julkisesti sanomaan. Sukupuoli on fakta eikä mikään mielipidekysymys. On vain naisia tai miehiä, eikä mitään muita, se on biologinen fakta joka ei muutu millään paskapuheilla yhtään miksikään!!

Nukuitko biologian tunneilla? Ei ole vaan naisia ja miehiä. Aika moni syntyy niin, että on sekä että. Ajaa koska niin iso tabu, siitä ei uskalleta puhua.

Aitoja Interseksuaaleja on oikeasti vähän.

Mutta niitä on ja sit ei tarttee rummuttaa, että mies ja nainen. Jos niin hirveästi ahdistaa, että maailma muuttuu ja vähemmistötkin saavat oikeuksia, kannattaa ehkä ainakin yrittää sivistyä ja vaikka lukea aiheesta. Se, että transnuoret suorittavat itsemurhia, ei kiinnosta etuoikeutettuja, mutta auta armias jos trans mene naisten pukuhuoneeseen. Koko suomi ramppaa julkisissa suihkutiloissa ja pukuhuoneissa kommenttien mukaan.

"Toteutuneiden itsemurhien osalta ei ole olemassa tilastotietoja sen osalta, kuinka monta prosenttia uhreista kuuluu sukupuolivähemmistöön, eikä ole mahdollista arvioida tarkkaan sitä, kuinka suuri osa transnuorten kuolemista johtuu juuri itsemurhista."

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/wp-content/uploads/2021/06/Transnuor…

Jopa yksi itsemurha kehodysforiasta kärsimisen ja syrjinnän takia on liikaa. Ikävä, että et ymmärrä, kuinka pahalta tuntuu elää vieraassa kehossa.

Mutta miten teitä voi yhtä äkkiä olla niin älyttömästi?

Joka toinen nuori on joku Moi, Siki, Era, Kiks, Kui, Sipu, ja tukka on vihreä potta ja pyöreät lasit. Ja ollaan muunsukupuolisia. Anteeks mutta en usko.

Kolkytä vuotta sitten homojakaan ei tuntenut juuri kukaan. Nyt se on ihan tavallista, normaalia elämää, ja onneksi on. Näin se vain menee kun vapaus lisääntyy. Ihminen onkin paljon monimutkaisempi ja värikkäämpi olento kuin osasimme edes ajatella.

Homoja on olut aina ja ainakin itse tunsin homoja 30 vuotta sitten. Ero oli vain se että elivät ja näyttivät normaaleille ilman tätä nykyajan friikkisirkusta.

Nainen voi pitää miesten vaatteita ja tyyliä ILMAN että pitää keksiä naurettavia uusionimityksiä ja sukupuolia. Kyseessä on vain vaatteet ffs. 

Transpolin lähete hylätty :) kirjoitti:

Veikkaan, ettei ketjun kommentoijia kiinnosta kuulla transihmisen mielipidettä, mutta tässäpä se kuitenkin. Mielestäni yksi suurimmista ongelmista on, että transihmisten hoitoprosessissa on mahdotonta olla avoimena omasta itsestään ja ongelmistaan.

Tällä hetkellä sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikka on äärimmäisen ylityöllistetty ja alimiehitetty. Tämän takia potilaat saavat vain vaaditut minimitutkimukset tasan kuuden kuukauden käyntivälillä (ei pidempään, muuten oikeusasiamies älähtää jälleen vaikkei sillä taida vaikutusta mihinkään olla). Prosessille ennen ensimmäistäkään mahdollisuutta hoitoon kertyy mittaa noin 3 vuotta, jos kaikki sujuu hyvin. Esimerkiksi miesystäväni on saanut transpolilta hoitoa tasan yhden kerran: Kymmenen käynnin maksusitoumuksen yksityiselle, koska hormonihoidon odottaminen viidettä vuotta alkaa syödä vointia. Kyseessä siis ihan miehenä elävä, työssäkäyvä, enimmäkseen perusterve henkilö.

Tutkimusjakson pituuden takia potilaat karttavat kaikkea, mikä voi hidastaa jaksoa tai pysäyttää sen. Psykiatrisen avun tarve on yksi näistä vältettävistä asioista, koska se pistää prosessin helposti paussille tai jopa lennättää ulos polilta (ns. "jäähy"), jolloin tutkimusjakso aloitetaan alusta psykiatrisen tilanteen parannuttua. Tietysti liian pahoinvoivalle potilaalle ei hoitoja kannatakaan antaa, mutta mahdollinen vuosien lisäodotus ei kannusta potilasta olemaan avoimena tilanteestaan, etenkin kun LGBT-yhteisössä on kokemuksia siitä, kuinka esim. autismi tai työkyvyttömyys ovat estäneet tutkimusjakson jatkumisen. Myöskään muunsukupuolisuuden kokemuksesta ei voi puhua, koska se on yksi mahdollinen hidastava tekijä ja vain binääriset transihmiset saavat sen diagnoosin, jonka pohjalta tehdään genitaalileikkauksia. Tunnen useita polin potilaita, jotka haluavat lisää apua mielenterveytensä parantamiseksi, mutta eivät uskalla sitä pyytää.

Tämän takia sukupuoltaan kyseenalaistavat ihmiset eivät koe virallisia tahoja luotettavaksi tiedon ja avun lähteeksi, etenkään jos he ovat muuta kuin terveitä binäärisiä transihmisiä. Siksi monet hakevat vertaistukea ystävistä, LGBT-yhteisöstä ja internetistä. Kokemukseni mukaan suuri osa yhteisöstä jakaa suht laadukasta tietoa aiheesta, mutta olen myös nähnyt monenlaista valhetta ja roskaa sekä pieniä piirejä, joissa kärjistyneet ideologiset mielipiteet leviävät nopeasti. Etenkin nuoret, jotka eivät välttämättä osaa tulkita lukemaansa kriittisesti tai hakea tietoa laajalti, ovat alttiita oman porukan seuraamiselle ja kuplassa elämiselle.

Tehokkain keino tämän estämiseksi on mielestäni se, että sukupuoltaan pohtiville olisi saatavilla tukea sukupuoli-identiteetin käsittelyyn sekä psykiatrista apua, joka ei ole sidottu transpolin hoitoprosessiin ja jonka käyttämisestä ei siten rangaistaisi. Myös transpolin toiminnan tehostaminen on tarpeen, koska sen miehitys ei vastaa enää ollenkaan hoidon tarvetta. Prosessin vaikeuttaminen ja transihmisten oikeuksien rappeuttaminen ei tilanteeseen auta, koska se ajaa transihmisiä yhä kauemmaksi virallisista, luotettavista avun lähteistä.

Kiitos mielenkiintoisesta viestistä. Tilanne kuulostaa todella raskaalta ja prosessi kohtuuttomalta ja sekavalta. Vaatii aikamoista strategista ajattelua ja pelaamista, millaista sen ei tietystinpitäisi terveydenhuollossa olla.

Saanko kysyä, mikä sinun näkemyksesi tästä uudesta lainsäädännöstä? Miten siihen yleisesti tietämässäsi transyhteisössä suhtaudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Onneks nää nuoret tunnistaa jo ulkonäöltä - varoitusvärit hiuksissa, huomiota hakevia meikkauksia, silmiin pistäviä koristuksia niin kuin tuon Sasun kaulapanta, vaateyhdistelmät joissa ei ole mitään järkeä.

Niinpä. Huomionhakuista narsismia, jossa hierotaan kaikin tavoin sitä omaa erityisyyttä muiden silmille. Sitten pahastutaan, jos joku ei ymmärrä tai jos joku haluaa ottaa etäisyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nuorison typeriä oikkuja, kyllä varmaan muutaman vuoden kuluttua hävettää että on mennyt tällaisia päättömyyksiä julkisesti sanomaan. Sukupuoli on fakta eikä mikään mielipidekysymys. On vain naisia tai miehiä, eikä mitään muita, se on biologinen fakta joka ei muutu millään paskapuheilla yhtään miksikään!!

Nukuitko biologian tunneilla? Ei ole vaan naisia ja miehiä. Aika moni syntyy niin, että on sekä että. Ajaa koska niin iso tabu, siitä ei uskalleta puhua.

Aitoja Interseksuaaleja on oikeasti vähän.

Mutta niitä on ja sit ei tarttee rummuttaa, että mies ja nainen. Jos niin hirveästi ahdistaa, että maailma muuttuu ja vähemmistötkin saavat oikeuksia, kannattaa ehkä ainakin yrittää sivistyä ja vaikka lukea aiheesta. Se, että transnuoret suorittavat itsemurhia, ei kiinnosta etuoikeutettuja, mutta auta armias jos trans mene naisten pukuhuoneeseen. Koko suomi ramppaa julkisissa suihkutiloissa ja pukuhuoneissa kommenttien mukaan.

"Toteutuneiden itsemurhien osalta ei ole olemassa tilastotietoja sen osalta, kuinka monta prosenttia uhreista kuuluu sukupuolivähemmistöön, eikä ole mahdollista arvioida tarkkaan sitä, kuinka suuri osa transnuorten kuolemista johtuu juuri itsemurhista."

https://sukupuolenosaamiskeskus.fi/wp-content/uploads/2021/06/Transnuor…

Jopa yksi itsemurha kehodysforiasta kärsimisen ja syrjinnän takia on liikaa. Ikävä, että et ymmärrä, kuinka pahalta tuntuu elää vieraassa kehossa.

Mutta miten teitä voi yhtä äkkiä olla niin älyttömästi?

Joka toinen nuori on joku Moi, Siki, Era, Kiks, Kui, Sipu, ja tukka on vihreä potta ja pyöreät lasit. Ja ollaan muunsukupuolisia. Anteeks mutta en usko.

Kolkytä vuotta sitten homojakaan ei tuntenut juuri kukaan. Nyt se on ihan tavallista, normaalia elämää, ja onneksi on. Näin se vain menee kun vapaus lisääntyy. Ihminen onkin paljon monimutkaisempi ja värikkäämpi olento kuin osasimme edes ajatella.

Tää on vähän eri asia, homous tunnettiin seksuaalisena suuntautumisena, koska se myös kiellettiin. Joissakin paikoissa maailmaa se on sallittua nykyään, joten homot voivat elää elämäänsä homona, vaikka ei se helppoa varmastikaan ole.