Voiko yksinhuoltajalla olla rikasta sosiaalista elämää?

Se riippuu paljon siitä millainen tukiverkosto. Omalla kohdallani sosiaalinen elämä ja kaverisuhteet jäävät valitettavasti todella taka-alalle.

Itsellä ainakin oli juuri yh:na paljon kavereita, deittejä, matkustamista, opiskelua, harrastuksia ja parisuhteessa ole enää mitään. Yh elämä on juhlaa ja rahaakin enempi.

Niin, kuten aikaisemmin sanoin yh arki ja sosiaalinen elämä vaihtelee sen mukaan kuinka paljon lapsi näkee toista vanhempaansa ja minkälainen tukiverkosto on. Toisilla on joka toinen viikko vapaata ja omaa-aikaa. Toisilla sitä ei ole kuin muutama tunti kuukaudessa jolloin ei hirveesti matkustella ja pidetä kaverisuhteita niin paljoa yllä.

Paljon enemmän aikaa ja intoa nähdä ihmisiä kuin monilla perheillä. Ei tarvitse hyysätä sitä kumppania eikä viettää parisuhdeaikaa. Toisaalta lapset pitää aina ottaa mukaan, mikä voi olla rasittavaa ystäville ja sukulaisille, vaikka toiset siitä pitävätkin.

Itse hengasin koko ajan kavereiden kanssa silloin kun lapsi oli pieni, ja koko ajan oltiin jossain menossa tai meillä oli porukkaa.

Nykyäänkin on välillä sellaisia viikonloppuja, että minulla pari kaveria yötä ja lapsella myös pari kaveria yökylässä, mutta harvemmin. Oma sosiaalinen elämäni on köyhtynyt ihan vaan sen vuoksi, kun niin moni muuttanut muualle ja perustanut perheen, alkanut tylsemmäksi jne. 

Mulla ainakin riittää seuraa joka illalle ja muutenkin taloudellisesti menee hyvin.

t. neljän lapsen yh.

Yh kirjoitti:

Niin, kuten aikaisemmin sanoin yh arki ja sosiaalinen elämä vaihtelee sen mukaan kuinka paljon lapsi näkee toista vanhempaansa ja minkälainen tukiverkosto on. Toisilla on joka toinen viikko vapaata ja omaa-aikaa. Toisilla sitä ei ole kuin muutama tunti kuukaudessa jolloin ei hirveesti matkustella ja pidetä kaverisuhteita niin paljoa yllä.

"kuinka paljon lapsi näkee toista vanhempaansa". Eikös yksinhuoltaja tarkoita sitä että yksi aikuinen on lapsen huoltaja? Yhteishuoltajuus on sitten erikseen.

Tätä keskustelua sekoittaa se että yhteishuoltajat nimittävät itseään yksinhuoltajiksi. Yksinhuoltajan mahdollisuus sosiaaliseen elämään riippuu tukiverkostosta. Toki jos yksinhuoltaja ei ole työelämässä, lienee hänellä vapaa-aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden vuoksi.

Suurimmalla osalla yksinhuoltajista on yhteishuoltajuus lapsesta. Totaali yhllä tarkoitetaan sitten oikeasti että olet huoltaja yksin. Mutta siis kyllä ainakin itseni lasken yksinhuoltajaksi vaikka yhteishuoltajuus onkin lasten isän kanssa, koska hoidan lapset ja lasten asiat täysin yksin. Lapset tapaavat isäänsä 4h kuukaudessa.

Vierailija kirjoitti:

Tätä keskustelua sekoittaa se että yhteishuoltajat nimittävät itseään yksinhuoltajiksi. Yksinhuoltajan mahdollisuus sosiaaliseen elämään riippuu tukiverkostosta. Toki jos yksinhuoltaja ei ole työelämässä, lienee hänellä vapaa-aikaa subjektiivisen päivähoito-oikeuden vuoksi.

Kyllä keulakin nimeää lähivanhemman yksinhuoltajaksi. Mutta sinun mielestäsi vanhempi joka hoitaa 100% lapsen asiat ja kantaa vastuun ei ole yh, ihan vaan koska papereissa isäkin on huoltaja koska ei suostu tästä tittelistä luopumaan?

Yh kirjoitti:

Niin, kuten aikaisemmin sanoin yh arki ja sosiaalinen elämä vaihtelee sen mukaan kuinka paljon lapsi näkee toista vanhempaansa ja minkälainen tukiverkosto on. Toisilla on joka toinen viikko vapaata ja omaa-aikaa. Toisilla sitä ei ole kuin muutama tunti kuukaudessa jolloin ei hirveesti matkustella ja pidetä kaverisuhteita niin paljoa yllä.

Eihän tuossa tilanteessa ole yh!

Tää kuka on yh -keskustelu on jotenkin todella ärsyttävää. Totaaliyksinhuoltajia on oikeasti todella paljon vähemmän kuin yhteishuoltajia. Lisäksi totaaliyh voi saada varmasti tukiperheen yms. apuja. Hänellä voi olla ihan yhtä paljon vapaa-aikaa kuin sillä yhteishuoltajalla, jonka lapsen toinen vanhempi pitää lasta esim. max 4 pvä/kk. Ne totaaliyksinhuoltajat, joilla ei ole tukiverkkoja, eikä palveluita (kuten tukiperhe) on vielä harvinaisempia.

Esim. tiedän yhden totaali-yh:n, jonka sisarus hoitaa lasta joka viikko yhtenä arki-iltana ja isovanhemmat ottaa lapsen aina pyydettäessä. Hän pääsee paljon paremmin harrastamaan ja osallistumaan kaveriporukan illanviettoihin jne. kuin minä yhteishuoltaja, jonka lasten isä ottaa lapset joka toinen viikonloppu, eikä mitään muuta perhettä asu lähellä.

Hyvin moni yhteishuoltaja pyörittää arjen täysin yksin, vaikka paperilla on kaksi huoltajaa. Toinen ääripää on tietysti 50-50 -malli, jossa aikaa sosiaaliselle elämälle on rutkasti.

Sitten on vielä sekin, että myös lasten kanssa voi olla aktiivinen sosiaalinen elämä. Jos monilla kavereillakin on lapsia ja niitäkään, joilla ei ole, ei haittaa mukaan otettavat lapset.

Vierailija kirjoitti:

Yh kirjoitti:

Niin, kuten aikaisemmin sanoin yh arki ja sosiaalinen elämä vaihtelee sen mukaan kuinka paljon lapsi näkee toista vanhempaansa ja minkälainen tukiverkosto on. Toisilla on joka toinen viikko vapaata ja omaa-aikaa. Toisilla sitä ei ole kuin muutama tunti kuukaudessa jolloin ei hirveesti matkustella ja pidetä kaverisuhteita niin paljoa yllä.

"kuinka paljon lapsi näkee toista vanhempaansa". Eikös yksinhuoltaja tarkoita sitä että yksi aikuinen on lapsen huoltaja? Yhteishuoltajuus on sitten erikseen.

Todella moni käsittää yksinhuoltajasi sellaisen, jonka luona lapsi asuu.

Vierailija kirjoitti:

Tää kuka on yh -keskustelu on jotenkin todella ärsyttävää. Totaaliyksinhuoltajia on oikeasti todella paljon vähemmän kuin yhteishuoltajia. Lisäksi totaaliyh voi saada varmasti tukiperheen yms. apuja. Hänellä voi olla ihan yhtä paljon vapaa-aikaa kuin sillä yhteishuoltajalla, jonka lapsen toinen vanhempi pitää lasta esim. max 4 pvä/kk. Ne totaaliyksinhuoltajat, joilla ei ole tukiverkkoja, eikä palveluita (kuten tukiperhe) on vielä harvinaisempia.

Esim. tiedän yhden totaali-yh:n, jonka sisarus hoitaa lasta joka viikko yhtenä arki-iltana ja isovanhemmat ottaa lapsen aina pyydettäessä. Hän pääsee paljon paremmin harrastamaan ja osallistumaan kaveriporukan illanviettoihin jne. kuin minä yhteishuoltaja, jonka lasten isä ottaa lapset joka toinen viikonloppu, eikä mitään muuta perhettä asu lähellä.

Hyvin moni yhteishuoltaja pyörittää arjen täysin yksin, vaikka paperilla on kaksi huoltajaa. Toinen ääripää on tietysti 50-50 -malli, jossa aikaa sosiaaliselle elämälle on rutkasti.

Sitten on vielä sekin, että myös lasten kanssa voi olla aktiivinen sosiaalinen elämä. Jos monilla kavereillakin on lapsia ja niitäkään, joilla ei ole, ei haittaa mukaan otettavat lapset.

Se, että jonkun sisarus tai isovanhemmat hoitavat lasta ei mitenkään liity siihen, montako huoltajaa lapsella on. Se liittyy vain siihen, että on lähipiirissä henkilöitä, joilla on mahdollisuus ja halua hoitaa lapsia.

Itse olin ydinperheen lapsi, jota sukulaiset hoitivat todella paljon. (Toki silloin ei kunnalliseen päivähoitoon päässyt kovin helposti, vaan sukulaisapu korvasi päivähoitoa. Niin etteivät minun vanhempani nyt paljonkaan lapsivapaata aikaa viettäneet. Kääntöpuolena lapsia ei siihen aikaan vahditu kovin tarkasti ylipäätään.)

Olet kateellinen muiden sukulaisavusta, mutta kateutesi kohdistaminen totaaliyksinhuoltajiin on naurettavaa. Tuokin, että omat lapsesi ovat joka toinen viikonloppu isällä, ja silti sinä kadehdit sitä että joku muu saa lapsensa hoitoon yhdeksi illaksi viikossa ja joskus isovanhemmille. Tai jollain on joku tukiperhe vaikka kerran kuussa vajaan viikonlopun. Sinulla on paljon enemmän vapaita viikonloppuja. Nämä tukiperheen saajat ovat vielä usein vaikeahoitoisten lasten perheitä, tyyliin valvovat kaikki yöt.

Ja tukiperheitä tai muuta sosiaaliapua annetaan tarpeen mukaan, ei perhemuodon mukaisena automaattina. Tietysti jos on kaksi huoltajaa, niin ajatuksena nämä voivat lomittaa toisiaan verrattuna että on vain yksi huoltaja.  Vapaaehtoisista tukiperheistä on huutava pula, eivätkä välttämättä kaikki tukiperheetkään ole sopivia lapsille.  Mutta voithan muuttaa jonnekin hornakuuseen etteivät lapsesi pysty käymään isällä joka viikonloppu ja sitten tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen ja hakea tukiperhettä ja kokeilla miten siinä käy. Niin saat sen aseman jota nyt kadehdit.

Minä onneksi ehdin harrastaa ja kulkea kaveriporukoissa ennen lapsensaantia, niin ei sellaista enää kaipaakaan. Omaa aikaa kaipaa tietysti aina.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tää kuka on yh -keskustelu on jotenkin todella ärsyttävää. Totaaliyksinhuoltajia on oikeasti todella paljon vähemmän kuin yhteishuoltajia. Lisäksi totaaliyh voi saada varmasti tukiperheen yms. apuja. Hänellä voi olla ihan yhtä paljon vapaa-aikaa kuin sillä yhteishuoltajalla, jonka lapsen toinen vanhempi pitää lasta esim. max 4 pvä/kk. Ne totaaliyksinhuoltajat, joilla ei ole tukiverkkoja, eikä palveluita (kuten tukiperhe) on vielä harvinaisempia.

Esim. tiedän yhden totaali-yh:n, jonka sisarus hoitaa lasta joka viikko yhtenä arki-iltana ja isovanhemmat ottaa lapsen aina pyydettäessä. Hän pääsee paljon paremmin harrastamaan ja osallistumaan kaveriporukan illanviettoihin jne. kuin minä yhteishuoltaja, jonka lasten isä ottaa lapset joka toinen viikonloppu, eikä mitään muuta perhettä asu lähellä.

Hyvin moni yhteishuoltaja pyörittää arjen täysin yksin, vaikka paperilla on kaksi huoltajaa. Toinen ääripää on tietysti 50-50 -malli, jossa aikaa sosiaaliselle elämälle on rutkasti.

Sitten on vielä sekin, että myös lasten kanssa voi olla aktiivinen sosiaalinen elämä. Jos monilla kavereillakin on lapsia ja niitäkään, joilla ei ole, ei haittaa mukaan otettavat lapset.

Se, että jonkun sisarus tai isovanhemmat hoitavat lasta ei mitenkään liity siihen, montako huoltajaa lapsella on. Se liittyy vain siihen, että on lähipiirissä henkilöitä, joilla on mahdollisuus ja halua hoitaa lapsia.

Itse olin ydinperheen lapsi, jota sukulaiset hoitivat todella paljon. (Toki silloin ei kunnalliseen päivähoitoon päässyt kovin helposti, vaan sukulaisapu korvasi päivähoitoa. Niin etteivät minun vanhempani nyt paljonkaan lapsivapaata aikaa viettäneet. Kääntöpuolena lapsia ei siihen aikaan vahditu kovin tarkasti ylipäätään.)

Olet kateellinen muiden sukulaisavusta, mutta kateutesi kohdistaminen totaaliyksinhuoltajiin on naurettavaa. Tuokin, että omat lapsesi ovat joka toinen viikonloppu isällä, ja silti sinä kadehdit sitä että joku muu saa lapsensa hoitoon yhdeksi illaksi viikossa ja joskus isovanhemmille. Tai jollain on joku tukiperhe vaikka kerran kuussa vajaan viikonlopun. Sinulla on paljon enemmän vapaita viikonloppuja. Nämä tukiperheen saajat ovat vielä usein vaikeahoitoisten lasten perheitä, tyyliin valvovat kaikki yöt.

Ja tukiperheitä tai muuta sosiaaliapua annetaan tarpeen mukaan, ei perhemuodon mukaisena automaattina. Tietysti jos on kaksi huoltajaa, niin ajatuksena nämä voivat lomittaa toisiaan verrattuna että on vain yksi huoltaja.  Vapaaehtoisista tukiperheistä on huutava pula, eivätkä välttämättä kaikki tukiperheetkään ole sopivia lapsille.  Mutta voithan muuttaa jonnekin hornakuuseen etteivät lapsesi pysty käymään isällä joka viikonloppu ja sitten tehdä itsestäsi lastensuojeluilmoituksen ja hakea tukiperhettä ja kokeilla miten siinä käy. Niin saat sen aseman jota nyt kadehdit.

Minä onneksi ehdin harrastaa ja kulkea kaveriporukoissa ennen lapsensaantia, niin ei sellaista enää kaipaakaan. Omaa aikaa kaipaa tietysti aina.

En todellakaan ole totaali-yh:lle kateellinen. Minua vain ärsyttää, että väitetään, että minulla on niin paljon helpompaa, koska paperilla lapsilla on isäkin. Ei se välttämättä niin mene, kuten itsekin sanot, vaan riippuu muista tekijöistä, kuten tukiverkoista ja lasten iästä ja omatoimisuudesta/luotettavuudesta.