Elämäni on täydellisesti epäonnistunut

Elämä on verojen maksamista jotta hallituksemme voi lahjoittaa rahanne ulkomaille. Suomessa ei ole sen takia tehty vuosikymmeniin mitään investointeja. Työttömyys lisääntyy suomalaisten osalta koska tänne tulee halpatyöläisiä yhä enemmän. Elämälää on tuskin jatkossakaan kovin paljon arvoa koska töitä ei saa. Itse vaan makoilen kotona päivät pitkät tekemättä mitään järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Ja kriteerit hyväksi ihmiseksi tänään ovat?

Epäonnistunut luuseri kirjoitti:

Elämäni ei ole muuta kuin hengittämistä. En onnistunut edes koronaa saamaan vaikka en ole käyttänyt maskeja enkä ole ottanut rokotteita. Mitä sitä muka tekee elämällä ilman rahaa. Jos ei voi ansaita rahaa niin ei voi tehdä mitään muutakaan.

Kyllähän sen koronan voi vielä saada.

Vierailija kirjoitti:

Epäonnistunut luuseri kirjoitti:

Elämäni ei ole muuta kuin hengittämistä. En onnistunut edes koronaa saamaan vaikka en ole käyttänyt maskeja enkä ole ottanut rokotteita. Mitä sitä muka tekee elämällä ilman rahaa. Jos ei voi ansaita rahaa niin ei voi tehdä mitään muutakaan.

Kyllähän sen koronan voi vielä saada.

No ei siihenkään saatana kuole! Mulla on ollut nyt se jo kolmesti, enkä päässyt edes sairaalaan!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Ja kriteerit hyväksi ihmiseksi tänään ovat?

Olet hyvä ihminen kun autat toisia tai kohtelet muita eläviä olentoja hyvin. Ja ajattelet hyvää muista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Ja kriteerit hyväksi ihmiseksi tänään ovat?

Olet hyvä ihminen kun autat toisia tai kohtelet muita eläviä olentoja hyvin. Ja ajattelet hyvää muista.

Mihin tällä päästään? Tai siis mitä tällä lopunperin tavoitellaan, kun sanot että vain tällä on _merkitystä_. Merkitystä _mihin_?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Ja kriteerit hyväksi ihmiseksi tänään ovat?

Olet hyvä ihminen kun autat toisia tai kohtelet muita eläviä olentoja hyvin. Ja ajattelet hyvää muista.

Mihin tällä päästään? Tai siis mitä tällä lopunperin tavoitellaan, kun sanot että vain tällä on _merkitystä_. Merkitystä _mihin_?

Seuraavan elämän karmaan :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Ja kriteerit hyväksi ihmiseksi tänään ovat?

Olet hyvä ihminen kun autat toisia tai kohtelet muita eläviä olentoja hyvin. Ja ajattelet hyvää muista.

Mihin tällä päästään? Tai siis mitä tällä lopunperin tavoitellaan, kun sanot että vain tällä on _merkitystä_. Merkitystä _mihin_?

Seuraavan elämän karmaan :D

Tämä selvä 😅

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Ja kriteerit hyväksi ihmiseksi tänään ovat?

Olet hyvä ihminen kun autat toisia tai kohtelet muita eläviä olentoja hyvin. Ja ajattelet hyvää muista.

Mihin tällä päästään? Tai siis mitä tällä lopunperin tavoitellaan, kun sanot että vain tällä on _merkitystä_. Merkitystä _mihin_?

Osittain samaa mieltä - ei se "taivaspaikka" sillä kyllä aukee, ei ainakaan mulle.

Parempaan mun pää ei vaan pysty.

Itse olen tehnyt kokopäiväisesti töitä 16 vuotiaasta asti ja nyt ikää mittarissa 50 v. Päivääkään en ole ollut työtön, mutta palkka aika pieni. Asunto saatu velattomaksi ja tyttäret muuttivat juuri kotoolta pois. Mies läksi 30 yhteisen vuoden jälkeen. Nyt todella mietin, mitä tässä elämässä on järkeä. Itselle onni on aina tullut pienistä asioista, sienimetsästä ja mökkeilystä yms. No, nekin on mennyttä ajokortittomalta ihmiseltä. Elämä on yhtä vuoristorataa, minulta selkeästi päättyi nyt se hyvä ja onnellinen vaihe.

Voisiko olla niin, että Sinulla on kaikki hyvä vielä edessäpäin ? Toivon sitä, osaisit varmasti arvostaa. Niin moni pitää kaikkea hyvää ja onnellista itsestäänselvänä. Kaiken voi myös menettää.

Ikävää kuulla. Ei niinkään se millaista elämäsi on vaan miten itse koet elämäsi ja itsesi. 

On varmasti totta, että yhteiskuntamme yleisillä standardeilla ja odotuksilla monet luokittelisivat sinut juuri sinne luuserikategoriaan ja objektiivisesti ajatellen se voi olla jopa totta. Mutta ikävintä on, että muiden odotuksilla on niin suuri vaikutus, että alamme kyseenalaistamaan arvomme ihmisenä. Tästä ajattelutavasta on kaikkien ns. epäonnistujien pakko päästä pois, koska muuten elämä muuttuu lopulta mahdottomaksi.

Itsekin olen jo kauan pitänyt itseäni luuserina ja pidän vieläkin ajoittain. Ei ole ollut töitä, ei ole koulutusta, koko elämäni olen ollut yksin eikä ole oikeastaan mitään mitä näin keski-ikäisenä ihmisenä "pitäisi" olla. Tämä on ajoittain aiheuttanut valtavia henkisiä tuskia, kun olen syyttänyt itseäni epäonnistumisestani ja häpeillyt itseäni niin paljon, että olen eristäytynyt lähes täydellisesti muulta maailmalta. Noin ei vain voi elää elämäänsä. 

Olen siis vieläkin "luuseri" ja tulen sitä varmaan loppuelämäni olemaan. Enää en kuitenkaan anna luuseriuden olla minua eniten määrittävä piirre vaan pyrin olemaan ihminen riippumatta siitä mitä muut minusta ajattelevat. Minä en varmaan tule koskaan saavuttavan asioita, joita yleisesti ajatellaan hyvään ja onnistuneeseen elämään kuuluvan, mutta tämä on minun kohtaloni ja se on vain hyväksyttävä, jos aikoo pitää mielenterveydestään kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Missä ja kenelle tuokaan merkitsee yhtään mitään vaikka olisi pohjimmiltaan kuinka hyvä ihminen? Kun ei elämässä ole niitä läheisiä ihmisiä joita kohtaan voisi olla minkäänlainen niin ei kukaan tule koskaan muistamaan millään tavalla. Ja vaikka tulisikin niin mitä sitten? Itse ei siitä osalliseksi pääse silloinkaan, koska silloin kasvaa jo horsmaa.

Yhteiskunnan (ja vieraiden ihmisten) silmissä sitä taasen on työttömänä paha ja turha ihminen, koska lisäksi vielä lapsettomanakin ei tuota edes uusia veronmaksajia vaan kuin isännästään elämän imevä loinen josta mieluiten pitäisi päästä vain eroon.

/sivusta

Vierailija kirjoitti:

Ikävää kuulla. Ei niinkään se millaista elämäsi on vaan miten itse koet elämäsi ja itsesi. 

On varmasti totta, että yhteiskuntamme yleisillä standardeilla ja odotuksilla monet luokittelisivat sinut juuri sinne luuserikategoriaan ja objektiivisesti ajatellen se voi olla jopa totta. Mutta ikävintä on, että muiden odotuksilla on niin suuri vaikutus, että alamme kyseenalaistamaan arvomme ihmisenä. Tästä ajattelutavasta on kaikkien ns. epäonnistujien pakko päästä pois, koska muuten elämä muuttuu lopulta mahdottomaksi.

Itsekin olen jo kauan pitänyt itseäni luuserina ja pidän vieläkin ajoittain. Ei ole ollut töitä, ei ole koulutusta, koko elämäni olen ollut yksin eikä ole oikeastaan mitään mitä näin keski-ikäisenä ihmisenä "pitäisi" olla. Tämä on ajoittain aiheuttanut valtavia henkisiä tuskia, kun olen syyttänyt itseäni epäonnistumisestani ja häpeillyt itseäni niin paljon, että olen eristäytynyt lähes täydellisesti muulta maailmalta. Noin ei vain voi elää elämäänsä. 

Olen siis vieläkin "luuseri" ja tulen sitä varmaan loppuelämäni olemaan. Enää en kuitenkaan anna luuseriuden olla minua eniten määrittävä piirre vaan pyrin olemaan ihminen riippumatta siitä mitä muut minusta ajattelevat. Minä en varmaan tule koskaan saavuttavan asioita, joita yleisesti ajatellaan hyvään ja onnistuneeseen elämään kuuluvan, mutta tämä on minun kohtaloni ja se on vain hyväksyttävä, jos aikoo pitää mielenterveydestään kiinni.

Hyvin kirjoitit ja itsekin voin samaistua ihan ikää myöten kertomaasi. Itselläni tuo hyväksyminen/erakoituminen ym menee sykleissä eli välillä olen aivan sinut tämän tilanteen kanssa, mutta sitten taas sen alle meinaa musertua, ettei omassa elämässä ole mitään niistä elementeistä joita siinä itse haluaisi olevan. Silloinkaan en siis niinkään ota paineita muiden mielipiteistä vaan se vie alamaihin oikein kunnolla, ettei elämä ole omannäköistä eikä tule sitä myöskään ikinä olemaan.

Nuorempana oli helpompaa, koska sitä luotti ettei tämä ole ikuista ja pysyvää vaan tilanteen on mahdollista muuttua. Nyt keski-iässä moni ovi on suljettu pysyvästi eikä niiden itselle tärkeimpien asioiden saavuttaminen ole enää mahdollista mitenkään.

Tämä selvä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa muistaa, ettei se töissäkäynti ja ihmissuhteetkaan niin ihmeellisiä ole. Karuimmillaan ihmisiä kuolee ihmissuhteen kautta, on persoonallisuushäiriötä, kateutta kaikkea. Turhaan mittaat elämääsi minkään kautta. Nauti pienistä asioista, seuraa uutisia, ulkoile, käy rannoilla, metsissä, käytä kirjastoja, museoita ym.

Jos miehellä on ihmissuhteita tai kumppani niin kyllä se elämä on aivan erilaista kuin jos ei olisi kumppania. Ihmiset kiinnostuu sellaisesta joka on sosiaalinen. Ei yksikään nainen halua miestä jolla ei ole kavereita ja sosiaalista elämää.

No ei se vastaavanlainen nainenkaan mikään haluttu kumppani ole. Toki sitä leelian lepotuoliksi, kynnysmatoksi ja paapojaksi varmasti kelpaisi jollekin alkolisoituneelle sosiopaatille tai linnavenkulalle mutta normaalista parisuhteesta saa vain haaveilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tuollaisilla pinnallisilla asioilla ole lopulta mitään väliä. Ainoa mikä merkitsee sitten on olitko hyvä ihminen vai et.

Ja kriteerit hyväksi ihmiseksi tänään ovat?

Olet hyvä ihminen kun autat toisia tai kohtelet muita eläviä olentoja hyvin. Ja ajattelet hyvää muista.

Mihin tällä päästään? Tai siis mitä tällä lopunperin tavoitellaan, kun sanot että vain tällä on _merkitystä_. Merkitystä _mihin_?

Osittain samaa mieltä - ei se "taivaspaikka" sillä kyllä aukee, ei ainakaan mulle.

Parempaan mun pää ei vaan pysty.

Mitään takeita mistään taivaspaikasta ei edes ole. Kenenkään kohdalla. Sellainen voi toki olla odottamassa, mutta ei sen varaan ainakaan kyllä kannata kenenkään laskea.

Ja jos se oikeasti olisi olemassa ja koko elämän päämäärä, niin miksi sitä sitten pitää elää vuosikymmeniä päästäkseen tuonne paratiisiin? Miksi sitä ei sitten synnytä ja kuolla samoin tein pois jos kerran tällä elämällä ei ole muuta väliä kuin olla odotushuone tuota "ikuista ihanaa elämää" varten?

Jospa vielä opiskelisit jotain? On monia kursseja ja amiksia joihin on aika helppo päästä. Tai oppisopimus. Se voisi antaa jotain sisältöä, joku tavoite jonka onnistumisessa tuntisit olevasi ylpeä itsestäsi.

Ihmissuhteet ovat tärkeitä. Joku harrastus tai vaikka seurakunnan piirit olisivat edes joku väylä että voisi löytää ihmisiä. Jos antaisi sen seurustelukumppanin jäädä toissijaiseksi tavoitteeksi alussa, voisi keskittyä rennommin ihan muihin ihmissuhteisiin.

Parisuhdetta ajatellen, en tiedä mikä on tilanteesi, mutta voisihan sitä kokeilla ottaa sen vähän kevyemmin, ja kelpuuttaa edes juttukaveriksi sellaisiakin naisia jotka eivät täysin vastaa ihannetta. Voi saada seuraa ja sattumalta löytää helmen.

Entä muutto? Eri paikkakunta, tai vaikka ulkomaat. EU alueella on mahdollisuus tehdä töitäkin.

Muista että olet vapaa. Monet elävät elämänsä kahlittuina muiden odotuksien ja sosiaalisten paineiden alla koko elämänsä. Ole kiitollinen terveydestäsi, ja mieti mitkä asiat ovat oikeasti tärkeitä sinulle. Kuolinvuoteella harva miettii mitä ne muut minusta ajattelee tai ajatteli. Elämä on lahja itsessään.