Lue keskustelun säännöt.
Tuntuu että kaverini ovat kasvaneet henkisesti ja minä jäänyt johonkin "alemmas"
05.02.2023 |
Tuntuuko muista koskaan tältä. Et ei meinaa sitä yhteistä juttua enää löytyä, huumori ei ole yhtä ronskia ja mustaa kuin ennen, ei kiinnosta "spekuloida" milloin mitäkin asioita huvin vuoksi ja välillä ottaa sellainen kunnon "kaikki on *skaa" -päivä ja jopa ironisesti naureskella sille. Tai siis minä tekisin kaikkea tuota edelleen, tuntuu vaan että ystäväni ovat jotenkin nousseet ns ylemmälle tasolle ja puhetyylikin on jotenkin sivistyneempi mitä ennen noin 25v paikkeilla, nyt ollaan siis kolmekymppisiä. Minulla jopa musiikkimaku pysynyt suht samana lattarirenkutusbiiseineen ja he siirtyneet hmm ei klassisempaan suuntaan vaan siinäkin jotenkin "aikuisempaan" suuntaan.. Mietin vaan itseäni että olenko oikeasti jässähtänyt johonkin. Enkä ole mikään sivistymätön, pian saan korkeakoulututkintoni valmiiksi ja työelämässä olen ollut jo monta vuotta, fiksuksikin kehuttu jopa. Enkä minä heitä paheksu, hyvä vaan jos ovat löytäneet itsensä tai mitä tuo on, ehkä se käy minullekin vielä joskus.
Kommentit (7)
Joillain on tuollainen vaihe 25v-30 kun ollaan niin aikuista ja otetaan kaikenlajinen tylsyys ja hienostelu osaksi elämää, ettei vaikuttaisi teiniltä. Mielestäni heillä on kriisi, ei sinulla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on ihan normaalia että ihminen käy eri vaiheita läpi elämässään ja ulkoiset mieltymykset muuttuu sen myötä, eikä se kaikki tapahdu samassa tahdissa ollenkaan. Mulla tipahti osa kavereista joskus parikymppisenä, kun mua ei enää kiinnostanut sekoilla vaan hain jotain suurempaa merkitystä elämälle.
Onko ystäväsi pariutuneet ja onko lapset tulleet kuvioihin? Se saattaa muuttaa ihmisen kiinnostuksen kohteita paljonkin.
Tai jos he ovat alkaneet kiinnostua henkisistä asioista, sekin on normaalia kypsymistä. Siinä voi jopa muuttaa puhetyyliä, kun etsii itseään.
Mulla on pariinkin otteeseen elämässä käynyt niin, että osa hyvistäkin ystävistä vaan jää pois, koska itse kulkee johonkin eri suuntaan, joka kiinnostaa itseä sillä hetkellä enemmän. Osa ystävyyksistä on tullut takaisin ja osa ei koskaan palannut. Ajattelen, että se on ihan okei. Ne parhaat ystävät on nyt kultaakin kalliimpia ja ollaan löydetty toisemme uudella tavalla.
Jos jotain pitäisi etsiä itsestäni niin olen minäkin siinä mielessä muuttunut että minkäännäköinen biletys ja rellestys ei jaksa kiinnostaa enää (vuosiin) tai olishan se kivaa jos ei koskaan tulis huonoa oloa, väsymystä eikä morkkista eli mukavuudenhaluiseksi olen tullut kyllä. Ei ole lapsia heillä vielä, ovat pariutuneet kuten minäkin, kumppanit ovat myös vaihtuneet muutamaan otteeseen mutta siinä mielessä kaikki ollaan samanlaisia että halutaan elää parisuhteessa. Ap
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla lapsia? Itsellä ainakin vaikutti se kun sain lapsia.. ei esim tule kiroiltua enää niin hirveästi tai puhuttua härskejä..
En minäkään kiroile, jutut on välillä muuten vaan olleet hieman epäsoveliaita, joille yhdessä naurettiin, mitä en tietenkään lasten kuullen puhuisi. Ap
Mun mielestä ihmisen kuuluu kasvaa ja kypsyä elämän mittaan ja sen myötä tyyli vaihtuu ja jutut paranee. Joku muu on varmaan eri mieltä tästä. Itse ajattelisin, että kaverisi ovat "aikuistuneet" ja sinä et vielä ole. Toki esim. puolisot ja muu ympäristö vaikuttaa myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Osa myös "aikuistuu" eli tietoisesti muuttaa itseään ja kiinnostuksen kohteitaan jne. koska "pitää", kun ollaan jo "tämän ikäisiä". Ryhdytään siis suorittamaan aikuisen ihmisen roolia sellaisena kuin sitä jotenkin mystisesti kuuluu suorittaa riippumatta siitä, onko se sitä, mitä aidosti haluaa.
Onko sulla lapsia? Itsellä ainakin vaikutti se kun sain lapsia.. ei esim tule kiroiltua enää niin hirveästi tai puhuttua härskejä..