Lue keskustelun säännöt.
Lapsi tuli itkuisena isän luota takaisin kotiin
05.02.2023 |
Näin silmistä että hän oli itkenyt ennen kotiin tulemista ja kuulin että hän jatkoi itkemistä omassa huoneessaan, mutta hän ei halunnut puhua. Pari viikkoa sitten hän tuli myös itkuisena kotiin eikä meinannut millään rauhoittua. Siitäkään ei suostunut heti puhumaan, mutta sittemmin sanoi että oli kipeä olo. Eksän mukaan poika ei ole itkenyt siellä ollenkaan. Kumma kun kuitenkin tulee itkuisena kotiin. Tyttökin oli isällä mutta hän tuli iloisena kotiin.
Kommentit (62)
Jos se oikeasti on tulossa sairaaksi? Meilläkin lapset oli itkuisia kun olivat sairaita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka se tuntuu joillekin naisille olevan yllätys,niin kyllä lapset myös ikävöivät isää. Tuo kuullostaa juuri siltä, että lapsi itkee ikävää, kun isäviikonloppu on ohi ja ei näe isäänsä taas vähään aikaan.
Tuossa iässä pojat ovat kovin herkkiä. Itkettää se, kun isän luota taas pois, seuraavalla viikolla äidin luota, sitten taas viikon päästä isän luota pois, sitten viikko äidillä ja isän luokse paluu, viikon päästä sieltä lähtö äidille, sitten viikko siellä ja taas vaihto isän luo, ei jaksaisi enää, on henkisesti poikki ja haluaisi vaan olla rauhassa, tehdä omia juttuja eikä jatkuvassa valppaustilassa. Mitäs nyt pakkaan reppuun? Ei saa tulla isälle hakemaan, kun on äidin viikko.
Minulla on 4 avioeron läpikäynyttä ystävää, joilla kaikilla ollut tuon ikäinen poika. Jokaiselle niistä tulee 11-15 vuotiaana todella vahva halu olla juuri siellä isän luona pysyvästi. Osa ei uskalla sanoa sitä äidille, koska ei halua pahoittaa äidin mieltä. Joka ainoa näistä ystävistäni (äidit) ovat minulle rakkaita, läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, mutta voi luoja sitä kieltämisen määrää. Kaikki heistä ovat korkeasti koulutettuja, hyvissä työpaikoissa, on ystäviä ja harrastuksia ja oma elämä, mutta juuri siihen nuoreen poikaan takerrutaan kuin hukkuva pelastajansa kaulaan. Nämä äidit eivät sitten millään usko, että asia todellakin on niin, että poika on mieluummin isällään. Äidit kuullostavat välillä tosi harhaisilta keksiessään kummallisia selityksiä, kuinka joku nenän asento, kiukkukohtaus, tekemättömät läksyt, itku, vetäytyminen omaan huoneeseen tai aivan mikä vain on ehdottoman varma merkki, että juuri siellä isän luona ei nyt kaikki ole hyvin. Kuulemma tuntevat poikansa niin hyvin, että ovat varmoja asiasta.
Itselleni on päivänselvää sitä isäänsä ikävöivää ja surkeaa nuorta poikaa katsoessa, että hän puhuu totta: haluaa olla enemmän isällään, mutta ei halua loukata äitiä.
Voi olla ikävä mutta isän luona voi olla myös paha olla. Ei sitäkään sovi unohtaa.
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ikävä mutta isän luona voi olla myös paha olla. Ei sitäkään sovi unohtaa.
Silloin se itkisi sinne isälle mennessään. Nyt itkee, kun joutuu sieltä pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikävää, voi surra eroa kun taas pitää lähteä poissa!
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä pojat ovat kovin herkkiä. Itkettää se, kun isän luota taas pois, seuraavalla viikolla äidin luota, sitten taas viikon päästä isän luota pois, sitten viikko äidillä ja isän luokse paluu, viikon päästä sieltä lähtö äidille, sitten viikko siellä ja taas vaihto isän luo, ei jaksaisi enää, on henkisesti poikki ja haluaisi vaan olla rauhassa, tehdä omia juttuja eikä jatkuvassa valppaustilassa. Mitäs nyt pakkaan reppuun? Ei saa tulla isälle hakemaan, kun on äidin viikko.
Minulla on 4 avioeron läpikäynyttä ystävää, joilla kaikilla ollut tuon ikäinen poika. Jokaiselle niistä tulee 11-15 vuotiaana todella vahva halu olla juuri siellä isän luona pysyvästi. Osa ei uskalla sanoa sitä äidille, koska ei halua pahoittaa äidin mieltä. Joka ainoa näistä ystävistäni (äidit) ovat minulle rakkaita, läheisiä ja tärkeitä ihmisiä, mutta voi luoja sitä kieltämisen määrää. Kaikki heistä ovat korkeasti koulutettuja, hyvissä työpaikoissa, on ystäviä ja harrastuksia ja oma elämä, mutta juuri siihen nuoreen poikaan takerrutaan kuin hukkuva pelastajansa kaulaan. Nämä äidit eivät sitten millään usko, että asia todellakin on niin, että poika on mieluummin isällään. Äidit kuullostavat välillä tosi harhaisilta keksiessään kummallisia selityksiä, kuinka joku nenän asento, kiukkukohtaus, tekemättömät läksyt, itku, vetäytyminen omaan huoneeseen tai aivan mikä vain on ehdottoman varma merkki, että juuri siellä isän luona ei nyt kaikki ole hyvin. Kuulemma tuntevat poikansa niin hyvin, että ovat varmoja asiasta.
Itselleni on päivänselvää sitä isäänsä ikävöivää ja surkeaa nuorta poikaa katsoessa, että hän puhuu totta: haluaa olla enemmän isällään, mutta ei halua loukata äitiä.
No, ainakin itse olin poika, joka tuossa samassa iässä alkoi puuskittaisesti, yhtäkkiä varoittamatta, kokea selittämätöntä itkuisuutta ja pahaa oloa. Joka johti mm. riitoihin/sanasotiin vanhempien kanssa ja jopa rangaistuksiin, koska sen tulkittiin aluksi virheellisesti olevan pelkkää tottelemattomuutta huvikseen.
Ja selitys ei mitenkään voinut tässä tapauksessa olla eroperhekokemus, koska vanhemmat olivat yhdessä, kuten olivat siinä vaiheessa olleet jo melkein 30 vuotta. Ja en muista että he olisivat koskaan edes riidelleet, vaan olivat niin kerta kaikkiaan toisilleen sopivia ihmisiä, että toinen melkein pystyi jatkamaan toisen aloittamaa lausetta kuin Aku Ankan veljenpojat.
Omassa tapauksessa kyseessä oli ihan sataprosenttisen puhtaasti ennakkovaroitus siitä, että murrosikä alkaa kohta. Minkä sekä minä että vanhemmat tajusimme sitten jälkikäteen, kun se oli alkanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No älä nyt ainakaan rupea ahdistelemaan sitä lasta hölmöillä kysymyksillä. Jopa tästä kommentointityylistäsi tällä palstalla huokuu läpi perimmäinen hallinnanhalusi. Et vain kestä sitä, että pojalla on isää ikävä. Niin syvä ikävä, että mahaan sattuu ja itkee suruaan yksin huoneessan. Jos hän luottaisi sinuun äitinä, joka hyväksyy hänen kaipuunsa ja vilpittömän rakkauden isäänsä kohtaan, ei hänen tarvitsisi salata ja peitellä itkuaan sinulta. Nyt lapsi selvästi tietää, ettet sinä ap hyväksy pojan ikävää isäänsä kohtaan.
Näitä on koulut pullollaan. Näkyy poikien ainekirjoituksissa ja kuulee jutuissa. Liikuntaharrastusten miespuoliset valmentajat kertovat samasta asiasta.
Suomalaisten isien pitäisi ottaa asia tosissaan ja näyttää pojille, että on ok rakastaa ja itkeä, kun tuntuu surulliselta. Sekä koittaaa olla poikien elämässä mukana niin paljon kuin mahdollista. Rakastaa takaisin. (niinkuin kyllä tekevätkin)
Meillä se isä on ankarampi pojalle kuin tytölle. Tai ainakin oli, nyt ehkä vähän parempi tilanne. Mutta ei poika silti aina kovin ilolla sinne lähde. Huomasin tuon jo ennen eroa ja tottakai koitin eksälle asiasta puhua jo silloin. Ja kyllä heillä välillä se tilanne purkautuu vasta täällä, kun isän luona ei uskalla itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näkyykö siinä pojassa murrosiän merkkejä?
Entäpäs jos halusi jäädä isän luo eikä tulla äidin luokse?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näkyykö siinä pojassa murrosiän merkkejä?
Ei näy. On vielä ihan lapsukaisen näköinen. AP
Murrosikä, hormonit tekevät tuon. Estrogeni ja testosteroni tasot vaihtelee, aiheuttaa tuollaista. Googlaa "aivomyrsky murrosikä" ja löytyy lisätietoa, miksi murrosikäisen aivotoiminnot muuttuvat ja käytös on hallitsematonta. Menneinä vuosina ilmestyi kaksi hyvää murrosikäisille itselleen suunnattua kirjaa, jotka kannattaa ostaa ja jättää vaivihkaa sinne huoneeseen murkulle luettavaksi tai katseltavaksi, omassa tahdissaan ja kiinnostuksen mukaan. Sanoo vaikka, että tällaisia on suositeltu, katsele, jos itse pidät niistä, jutella voidaan aina kun haluat.
Toinen on "Kalun käyttöopas" ja toinen "Hei beibi, mä oon tulta"
Niiden jälkeen on tullut monia muitakin, mutta noi ovat ainakin asiallisia ja hauskoja. Netissä, youtubessa, instassa ja tiktokissa liikkuu mitä vain törkyä, en kyllä sieltä etsisi ensimmäistä kertaa tietoa murrosiästä ja seksuaalisuuden heräämisestä. Voi löytyä sellaista kuvaa, että itkettää loppu elämän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raukka. Toivottavasti saatte asian selvitettyä. Millä tavalla eksäsi oli epäreilu sinua kohtaan?
Hän osallistui kotitöihin vain silloin kun halusi ja väsyneenä vain makoili sohvalla mutta jos minä menin lasten yöheräilyistä tai töistä väsyneenä sohvalle makoilemaan niin mies tuli minulle valittamaan kun ruoka ei valmistu. Ja oli muitakin juttuja mutta niistä en halua täällä puhua. AP
Nyt kun eksäsi pitää yksin pyörittää sitä lapsitouhua sen viikonlopun verran, eikä saakaan maata sohvalla, kun huvittaa, niin varmaan on ihan persiille ammuttuna karhuna siellä ja räyhää lapsille. Tai ainakin sille pojalle. Perus vätys, joka ei osaa huolehtia kenenkään toisen tarpeista.
Vierailija kirjoitti:
No älä nyt ainakaan rupea ahdistelemaan sitä lasta hölmöillä kysymyksillä. Jopa tästä kommentointityylistäsi tällä palstalla huokuu läpi perimmäinen hallinnanhalusi. Et vain kestä sitä, että pojalla on isää ikävä. Niin syvä ikävä, että mahaan sattuu ja itkee suruaan yksin huoneessan. Jos hän luottaisi sinuun äitinä, joka hyväksyy hänen kaipuunsa ja vilpittömän rakkauden isäänsä kohtaan, ei hänen tarvitsisi salata ja peitellä itkuaan sinulta. Nyt lapsi selvästi tietää, ettet sinä ap hyväksy pojan ikävää isäänsä kohtaan.
Näitä on koulut pullollaan. Näkyy poikien ainekirjoituksissa ja kuulee jutuissa. Liikuntaharrastusten miespuoliset valmentajat kertovat samasta asiasta.
Suomalaisten isien pitäisi ottaa asia tosissaan ja näyttää pojille, että on ok rakastaa ja itkeä, kun tuntuu surulliselta. Sekä koittaaa olla poikien elämässä mukana niin paljon kuin mahdollista. Rakastaa takaisin. (niinkuin kyllä tekevätkin)
Kyllä nää yleensä menee niin, että jos jotain isän kaipuuta onkin, niin nimen omaan äidille sitä uskalletaan sanoa ja isä taas on tunnekylmä ja ignorantti, ketä ei huvita nähdä lastaan kuin max joka toinen viikonloppu ja silloinkin lähinnä pelataan pleikkaria koko viikonloppu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi olla ikävä mutta isän luona voi olla myös paha olla. Ei sitäkään sovi unohtaa.
Silloin se itkisi sinne isälle mennessään. Nyt itkee, kun joutuu sieltä pois.
Aika huono yleistys. Paha olo voi purkautua juurikin pois tullessa, siis se, että on riidelty isän luona tai olo on tuntunut siellä pahalta. Ehkä on kokenut tulleensa kohdelluksi epäreilusti, eri lailla kuin sisko tai jotain muuta. Ei tätä välttämättä muista enää seuraavan kerran kun on isän luo menossa.
Puhun kokemuksesta. En olisi halunnut eron jälkeen mennä äitini luo koska välit olivat huonot, mutta mentävä oli. Paha olo purkautui juurikin sieltä palatessa. Tuo teidän tilanne täytyy selvittää. Ei kukaan ilman syytä itke, olipa syy mikä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No älä nyt ainakaan rupea ahdistelemaan sitä lasta hölmöillä kysymyksillä. Jopa tästä kommentointityylistäsi tällä palstalla huokuu läpi perimmäinen hallinnanhalusi. Et vain kestä sitä, että pojalla on isää ikävä. Niin syvä ikävä, että mahaan sattuu ja itkee suruaan yksin huoneessan. Jos hän luottaisi sinuun äitinä, joka hyväksyy hänen kaipuunsa ja vilpittömän rakkauden isäänsä kohtaan, ei hänen tarvitsisi salata ja peitellä itkuaan sinulta. Nyt lapsi selvästi tietää, ettet sinä ap hyväksy pojan ikävää isäänsä kohtaan.
Näitä on koulut pullollaan. Näkyy poikien ainekirjoituksissa ja kuulee jutuissa. Liikuntaharrastusten miespuoliset valmentajat kertovat samasta asiasta.
Suomalaisten isien pitäisi ottaa asia tosissaan ja näyttää pojille, että on ok rakastaa ja itkeä, kun tuntuu surulliselta. Sekä koittaaa olla poikien elämässä mukana niin paljon kuin mahdollista. Rakastaa takaisin. (niinkuin kyllä tekevätkin)
Kyllä nää yleensä menee niin, että jos jotain isän kaipuuta onkin, niin nimen omaan äidille sitä uskalletaan sanoa ja isä taas on tunnekylmä ja ignorantti, ketä ei huvita nähdä lastaan kuin max joka toinen viikonloppu ja silloinkin lähinnä pelataan pleikkaria koko viikonloppu.
Suurin osa yh-äideistä nimen omaan toivoisi, että lasten isä ottaisi lapset enemmän asiakseen ja olisi oikeasti isä lapsilleen. Isät eivät sitä vaan tee.
Hoitavat pakollisen joka toisen viikonlopun, kun se sopimuksessa lukee. Että aika paksua nyt alkaa maalailemaan, ettei äiti anna ikävöidä isää jne. Yleensä äidit ovat hyvinkin suruissaan lastensa puolesta siitä, että isä on niin etäinen lapselle.
Ap:nkin tapauksessa äiti huomaa heti, että lapsi on itkenyt isän luona, mutta isä ei ole huomannut mitään. Joko isä siis valehtelee tai ei kiinnitä lapsiin riittävästi huomiota, kun lapset on isällä.
Vierailija kirjoitti:
Poika itkee ja sillä on paha olo kun joutuu tulemaan takaisin kaiken myrkyttävät sairaan narsistiäitinsä luo.
Pojan isukkiko sieltä tuli ketjuun kommentoimaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Raukka. Toivottavasti saatte asian selvitettyä. Millä tavalla eksäsi oli epäreilu sinua kohtaan?
Hän osallistui kotitöihin vain silloin kun halusi ja väsyneenä vain makoili sohvalla mutta jos minä menin lasten yöheräilyistä tai töistä väsyneenä sohvalle makoilemaan niin mies tuli minulle valittamaan kun ruoka ei valmistu. Ja oli muitakin juttuja mutta niistä en halua täällä puhua. AP
Nyt kun eksäsi pitää yksin pyörittää sitä lapsitouhua sen viikonlopun verran, eikä saakaan maata sohvalla, kun huvittaa, niin varmaan on ihan persiille ammuttuna karhuna siellä ja räyhää lapsille. Tai ainakin sille pojalle. Perus vätys, joka ei osaa huolehtia kenenkään toisen tarpeista.
Ikävä sanoa mutta olen samaa mieltä. Näin on käynyt omankin ex-mieheni kohdalla. Eipä poika haluaisi oikein isän luokse lähteä, eikä ole aina lähtenytkään. En ole pakottanut. Olen yrittänyt houkutella, välillä on onnistunut ja välillä ei. Olen myös sanonut isälle, että on oikeastaan hänen tehtävänsä saada poika lähtemään luokseen. Mutta ei, vaan vika on minussa kun ei lapsi halua lähteä - kuulemma.
Hän osallistui kotitöihin vain silloin kun halusi ja väsyneenä vain makoili sohvalla mutta jos minä menin lasten yöheräilyistä tai töistä väsyneenä sohvalle makoilemaan niin mies tuli minulle valittamaan kun ruoka ei valmistu. Ja oli muitakin juttuja mutta niistä en halua täällä puhua. AP