Sietämätön tilanne.

kun rupeaa seurustelemaan ukkomiehen kanssa.

Niin makaa kuin petaa ja mun mielestä sille eksälle ei ole annettu mitenkään liikaa aikaa uuden elämän järjestämiseen. Päinvastoin. Joten minusta se on sitten vain korjattava satoa.

et vain ole valmis itse maksamaan siitä?



No voi voi.



Kuulostaa siltä,e ttä ex-vaimo on kustantanut miehesi opinnot ja sinä haluat kerätä sen hyödyt.



Tehkää niin että sinä elätät itsesi ja maksat oman hyvinvointisi ja miehesi korvaa vaimolleen sen mitä on velkaa tästä eteenpäinkin. Tokihan tiesit sen leikkiin ryhtyessäsi? Tai voitte tietysti uhrata omantuntonne ja oikeudentajunne ja viedä kaiken.

että ei se mieskään vielä tiedä, kumman haluaa. On ollut niin hoppu uuteen liittoon, että nyt alkaa mietityttää, olisiko vanha sittenkin parempi.

Mielenkiintoista kuulla muiden naisten näkökulmia asiaan. Lisääkin kommentteja kuulisin mielelläni, tai vaikka kokemuksia vastaavanlaisissa tilanteissa eläneiltä. Se miksi ymmärrän (ja osallistunkin) miehen halun huolehtia exästä ei liity mitenkään rahaan, elämässä tapahtuua asioita joita ei voi hoitaa rahalla. Emme myöskään ole jättämässä häntä puille paljaille tai vaille asuntoa, päinvastoin, hän saa erossa esim. kaiken irtaimen omaisuuden, heidän tapauksessaan kyse on kymmenistä tuhansista euroista. Me tulemme asumaan hyvinkin vaatimattomasti, enkä ole ollut parempaa vaillakaan. Ehkä minä tosiaan olen itsekäs ja vaadin liikaa aikaa tai huomiota =). Tiesin minä leikkiin lähtiessä ettei tämä tule olemaan helppoa, mutta en minä arvannut että tämä henkisesti ottaisi näin lujille (ja tässä vaiheessa vasta).

MIksi pitäisikään kun annat tilanteen olla noin.

Kuinka vanha sinä olet? Vuosi on kuule lyhyt aika eroprosesseissa, myös lapsilla. Toivottavasti olette tietoisia siitä, että sitä jälkipyykkiä voi olla pitkään luvassa. Ja niissä sisaruspuolien asioissakin setvimistä.



Itse olen tuollaisen perheen lapsi. Enkä hirveästi arvosta kaikkien " aikuisten" osapuolten toimintaa silloin tai myöhemmin.

En usko että hän miettii kumman " valitsisi" , en jaksa uskoa että he menisivät takaisin yhteen vaikka minä päättäisin tämän suhteen lopettaa -sekin käy mielessä välillä. Kysymyksessä vain on hidas mies ja hidas ex-vaimo.

Vai kahdenko? Ja nyt olet lanseerannut pikaisesti lapsillesi uuden isäpuolen, josta mietit jo eroa? Uskomatonta itsekkyyttä ja lapsellisuutta.

Ja olen pikaisesti lanseerannut heille uuden isäpuolen. Elämässä tapahtuu välillä asioita joiden jälkeen yhteiselo käy sietämättömäksi, näin kävi minulle ja ex-miehelleni. Meidän välit ovat nyt asialliset, mutta yhdessä asuessa tilanne oli kamala. Lapset mm. kuuntelivat kuinka isä haluaa repiä äidin pään irti jne. ei fyysistä väkivaltaa ollut koskaan, mutta henkistä kyllä. En ole siihenkään tilanteeseen syytön, sen tiedän. Ja varmasti olen lapsellinen ja itsekäskin, mutta ihminen silti tämän ongelmani kanssa.



T:Ap

Jos lapsilla on tuollainen tausta, ei todellakaan ole asiallista hypätä saman tien uuteen liittoon, joka vuoden päästä jo arveluttaa. Tuo on kaikki sellaista, mistä saat sitten kantaa seurauksia pitkään, pitkään. Lyhytnäköistä ja tyhmää.

maksaaksesi uuden miehesi eksän kämppää. Mitä lapsesi sinulta saavat? Eivät ainakaan aikaa, eivätkä ainakaan tunnetta, että ovat jotenkin elämässäsi etusijalla. En tajua tuollaisia ihmisiä ollenkaan. Eikä se niin ole " elämässä tapahtuu" , kyllä aikuisen ihmisen pitää itse se elämänsä hallita, eikä kukaan muu kuin sinä ole tuosta vastuussa.

Heillä ei ole lapsia, ovat ihan omasta tahdostaan lapsettomia. Meillä ei todennäköisesti tule myöskään olemaan koskaan " yhteistä" lasta, minun lapseni ovat hoidoilla saaneet alkunsa enkä usko että haluamme lähteä raskaisiin hoitoihin kun kuitenkin kaksi lasta jo on.

Niin teen. Olen tosin hoitovapaalla vielä hetken, eli en ole aina töissä mutta paljon kuitenkin. Lapsilla on varmasti kaikki hyvin, heillä on raksastava äiti, isä ja isäpuoli. He eivät siis ole tarhassa vaan joku meistä aikuisista on heidän kanssaan (isänsä tai minä useimmiten, uusi mieheni lähinnä öitä jos olen yövuorossa). En ole vastuutani kai vältellytkään, elämänhallintaa kai sekin on että lähtee avioliitosta jossa kaikki ovat onnettomia. Jotain hallintaa kai haen nytkin kun tilanne on se etten voi esim. asunnon myymiseen vaikuttaa. On joko valittava se että siedän tilannetta vielä puoli vuotta tai lakkaan sietämästä ja jatkamme elämäämme kolmisin lasten kanssa. En myöskään ole mikään mieshaukka joka aktiivisesti etsisi lapsille isää ja itselleen kumppania. Nykyinen miehemi on tuttu vuosien ajalta, mutta emme aiemmin olleet " kohdanneet sillä tavalla" . en siis ole juossut baareissa miestä etsimässä, olen aina joko töissä tai kotona lasten kanssa -ei minulla ole mitään paljon mainostettua omaa aikaa ollut koskaan.

Vierailija:

maksaaksesi uuden miehesi eksän kämppää. Mitä lapsesi sinulta saavat? Eivät ainakaan aikaa, eivätkä ainakaan tunnetta, että ovat jotenkin elämässäsi etusijalla. En tajua tuollaisia ihmisiä ollenkaan. Eikä se niin ole " elämässä tapahtuu" , kyllä aikuisen ihmisen pitää itse se elämänsä hallita, eikä kukaan muu kuin sinä ole tuosta vastuussa.

hyvin usein tuollaiset suhteet syntyy erotilanteessa, eivätkä oikeasti kanna arjessa, eikä se rakkaus ole aitoa. On vain tapa hypätä pois sietämättömäksi käyneestä liitosta. Ikinä, ikinä ei pitäisi mennä uuteen suhteeseen (siis muuttaa yhteen ainakaan ja muuhunkaan vakavaan) ennen kuin ero on selvitetty. Ainakaan jos on lapsia.

Tätä olenkin juuri miettinyt, että kävikö meille juuri noin. Toisaalta kuitenkin asiat ovat hyvin, riittää rakkautta ja arki on muotoutunut jo sellaiseksi tavalliseksi arjeksi mitä nyt lapsiperheissä ja näissä olosuhteissa eletään. Miehellä on oma vuokra-asunto (siis sen exän kanssa yhteisen lisäksi) juuri sen vuoksi, että emme ole halunneet suinpäin muuttaa kokonaan yhteen. Asumme kuitenkin käytännössä minun asunnossani. Olemme myös sopineet, että yhteen ei muuteta virallisesti ennen kuin erot ja asuntoasiat ovat selviä, ei vaikka se rahallisesti olisi enemmän kuin järkevää.

Ja ongelmasi, jonka esität, on ihan perusteltu.

En oikein voi ymmärtää näitä naisia täällä, joista ei ole muuhun kuin tuohon jälkiviisauteen, että ei olisi pitänyt erota tms. Kun asiat ovat näin, niin sitten ne ovat näin, silloin eletään niillä eväillä.

Ja yksinkertaisesti noin kauhea moralisointi sinun tilannettasi kohtaan, se on EPÄKYPSIEN naisten, TULEVIEN KATKERIEN, PETETTYJEN naisten narinaa...eli koita kestää AP näitä AV-mammojen sisällöttömiä kommentteja.

Kyllä nyt on vaan niin perin juurin itse aiheutettu ongelma. Erosta pitää aina ensin toipua, eikä hypätä uuteen kotiin ennen kuin on varma, että liitto kestää. Muuten kärsii sitten lapset, kuten nyt.

Eikä minua jaksa rasittaa edes osittaiset asiattomuudet, kuulunevat ihmisluonteeseen. Olen tämän tilanteen kanssa aika sinut tosiaankin, enkä ole ihminen joka tekisi asioita vain suinpäin harkitsematta. Siksi minä yritänkin sinnitellä tämän puoli vuotta kun kerran asiat muuten ovat meillä kunnossa. Joku kysyi emmekö voisi keskustella asioista kaikki yhdessä. Tilanne os se, että minä en ole tekemisissä miehen exän kanssa, ei ole ollut mitään syytä hänelle aiheuttaa mielipahaa edes kertomalla että olen olemassa. Hän ei siis tiedä minusta mitään, eikä toivottavasti tule tietämäänkään tämän eroprosessin aikana. Hän on varmasti kiltti ja hyvä ihminen, en halua häntä loukata mitenkään. En haluaisi asiasta puhua vaikka hänet tuntisinkin, mielestäni olisi mieheni asia hoitaa nuo asiat. Ehkä hän paremmin tietääkin mitä ex sietää ja mitä hän jaksaa. Minun ongelmanihan on vain se, että tavallaan aika pysähtyy odottamaan sitä asunnon myymistä ja kaikki muu elämä on " sitten kun" .

Ei kukaan, kukaan ole noin tollo.