Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko normaalia, että kun omat lapset on isoja, niin ei yhtään tahdo jaksaa lasten melskettä ja ääniä?
Kommentit (65)
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen sama täällä. Sukulaislapset on kivoja, mutta huokaisen helpotuksesta ettei heitä kauaa tarvitse jaksaa kerrallaan. Ravintolassa en todellakaan mene istumaan lapsiperheen viereen, tai kaupassa valitsen kassajonon jossa ei ole lapsia. En vaan jaksa.
Enkä kehtaa kenellekään edes sanoa, etten erityisesti toivo lastenlapsia 😄 Kun tuntuu että se on kaikkien keski-ikäisten äiti-ihmisten ykköshaave. Tottakai, jos lapseni saisivat lapsia, niin heistä varmasti tulisi minulle tärkeitä. Mutta jos nyt mietin, niin ihan sama tuleeko sellaisia vai ei.
En kans ymmärrä tuota kovaa lapsenlapsihinkua. Ja vielä vähemmän myötätuntoa heruu niille, jotka painostavat lapsiaan hankkimaan lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On normaalia ja moni ärsyyntyy muiden lapsista vaikka omat olisivat vielä pieniä. Minulla taas ei ole lapsia, mutta pinnani on lasten kanssa pitkä. Aikuisten kanssa ei aina niinkään. En usko, että pohjimmainen syy hankkia lapsia tai olla hankkimatta on lapsirakkaus tai sen puute, lisääntymisen tarve liittyy enemmänkin siihen, että saa nähdä elämän jatkuvan.
Vain sekopäät nauttii lasten häiriökäytöksestä
Itselläni on suurperhe ja rakastan omia lapsiani ja tätä hulinaa, mutta koskaan en ole jaksanut muitten lapsia. Minua luullaan lapsirakkaaksi, mutta en tiedä..jos liikun jossain ilman omia en hakeudu paikkoihin missä on muitten lapsia. Leikkipaikoissa, puistoissa yms en yhtään jaksa varsinkaan semmoisia villimpiä tapauksia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kirjoitin aiemmin tänään, etten aio mennä oodiin. Lapseni ovat jo teinejä.
Se on varmaan ansaittu tauko ennenkuin alkaa lastenlasten melskeet, jos niitä tulee. Nauti hyvällä omallatunnolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvojen itkua jaksaa kuunnella mutta 6-vuotiaan huutaminen aiheuttaa väkivaltaisia ajatuksia.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut muiden kakaroiden kiljumista edes silloin kun omani oli taapero. Hän olikin hyvin kasvatettu eikä mikään kiljukaula. Asenteeni varmaan tarttui, hänkään ei pidä lapsista, on 40v. vela :)
Meidän hyvin kasvatetut lapset ja muiden kakarat. Jepjep.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut muiden kakaroiden kiljumista edes silloin kun omani oli taapero. Hän olikin hyvin kasvatettu eikä mikään kiljukaula. Asenteeni varmaan tarttui, hänkään ei pidä lapsista, on 40v. vela :)
Meidän hyvin kasvatetut lapset ja muiden kakarat. Jepjep.
Voitko hyvällä omallatunnolla sanoa että kiljuvat kakarat ovat hyvin kasvatettuja?
Tosin silloin 40 vuotta sitten lähes kaikki olivat hyvin kasvatettuja, ei ollut näitä sanoituksia eikä lapsentahtista älämölöä. Jostain syystä oma sukupolveni osasi kasvattaa ilman sitä "koivuniemen herraa" ja nahkavyötä, joilla meidät "kasvatettiin".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täsmälleen sama täällä. Sukulaislapset on kivoja, mutta huokaisen helpotuksesta ettei heitä kauaa tarvitse jaksaa kerrallaan. Ravintolassa en todellakaan mene istumaan lapsiperheen viereen, tai kaupassa valitsen kassajonon jossa ei ole lapsia. En vaan jaksa.
Enkä kehtaa kenellekään edes sanoa, etten erityisesti toivo lastenlapsia 😄 Kun tuntuu että se on kaikkien keski-ikäisten äiti-ihmisten ykköshaave. Tottakai, jos lapseni saisivat lapsia, niin heistä varmasti tulisi minulle tärkeitä. Mutta jos nyt mietin, niin ihan sama tuleeko sellaisia vai ei.
Ja minä kun pelkäsin olevani ainoa, joka ei välttämättä halua lastenlapsia. Omat on jo aikuisia, eikä kumpikaan aio lapsia hankkia - minä huokaisin helpotuksesta, mies toki oli hieman pettynyt. Ystävistä kaikki ovat innoissaan lapsenlapsistaan, ja välillä tuntuu ettei enää edes keskustella kuin näiden touhuista.
Löytyy sentään muitakin 😄 Tuntuu ettei tosiaan uskalla edes sanoa kellekään asiasta, kun ihmisten tokaisut on tyyliin "ai sulla on lapset jo muuttaneet omilleen, no sitten vaan lapsenlapsia odottelemaan!!!" Ja kuulemma ihmiset kyselee lapsiltaan että koska, koska, kun olis niin ihanaa. Mutta en samaistu ollenkaan..!!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo ei todellakaan jaksa. Edellisestä synnytyksestä 10 vuotta. Silti sukulaiset kuvittelee että koska minulla on omia lapsia, olen varmasti niin lapsirakas että haluan hoitaa kaikkien muidenkin lapset.
Minua ärsyttää taas lähinnä teinit, kulkevat usein laumoissa ja niistä lähtee hirveä melu. Usein ovat vielä huonosti kasvatettuja. Pienen vauvan itku ei niinkään ärsytä mutta jo kolmivuotiaan uhma ja kiljuminen ärsyttää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo ei todellakaan jaksa. Edellisestä synnytyksestä 10 vuotta. Silti sukulaiset kuvittelee että koska minulla on omia lapsia, olen varmasti niin lapsirakas että haluan hoitaa kaikkien muidenkin lapset.
Niinpä!
Vanhemmuus tekee ihmisestä itsekkään eikä jalosta ihmistä pätkän vertaa.
kai siinä pikku tauko tekee hyvää kun omat lentäneet pesästä. Sitten monelle alkaa tulla lapsenlapsia.
Omat muksut 28 ja 22v, pikkuhiljaa voisin alkaa olla valmis isovanhemmaksi..
Tunnistan tämän itsessänikin. Ja kuten moni kommentoija on sanonut, en minäkään toivo lapsenlapsia. Tuntuu, että joku kiintiö sitä hulabaloota tuli täyteen.
Kun oma lapsi alkoi olla isompi koululainen, niin helpotti kovasti kun voitiin käydä vaikka illalla jossain, missä pikkulapsiaikana piti ryysätä päiväsaikaan. Ja kuinka nautinkaan nykyään laivamatkailusta!
Ei kai kukaan jaksa tai halua kakaroiden mesoamista kuunnella ja katsella. Se on hirveä riesa. Varsinkin kaikkien muiden kakarat raivostuttavat. Omien touhut on pakko sietää, jos on tullut tehneeksi.
Alue: Aihe vapaa
Oma lapsirakkaus on kohdistunut varsn selektiivisesti omiin lapsiin lähinnä. Eikä niiltäkään ole suvaittu ihan tolkutonta menoa ja melskettä, varsinkaan muita häiritsevää.
Olet normaali.