Onko normaalia, että kun omat lapset on isoja, niin ei yhtään tahdo jaksaa lasten melskettä ja ääniä?

En ole huomannut. Meidän lapset on isoja, vain nuorimmainen asuu enää kotona. Mieluiten otan ulkomailta perhehotellin. Niissä on iloista tunnelmaa ja lasten ääntä, mutta yöt on hiljaisia. Minusta on kiva myös uima-altaalla katsoa lasten riemua, vaikkei ne lapset olisi omiakaan. En tiedä, tuleeko lapsenlapsia ikinä. Ainakin esikoispoikani 23 v. on sanonut, että hän ei aio parisuhteeseen. En tiedä mikä siinä on niin vastenmielistä. Hän seurusteli yhden tytön kanssa ollessaan 15-17-vuotias ja kun se päättyi, ei ole seurustellut. Tietysti lapsia voi hankkia muutenkin kuin parisuhteessa, mutta ei niitä naisia paljon ole, jotka haluaa lapsen täysin ilman parisuhdetta.

En mäkään toivo lapsenlapsia, oma on nyt aikuinen. Mummukuume on yhtä vieras kuin vauvakuume.

On on on! Omat lapseni ovat jos isoja (nuorin 9lk), vanhin muuttanut pois kotoa ja olen aivan hänmästynyt siitä, miten kuluttavaa on kun tulee lapsiperheitä kylään. Siis perheitä joissa on pieniä lapsia. Suoraan sanottuna olen täysin uupunut siitä metelistä, säheltämisestä ja intensiivisyydestä, jota nuo vierailut (varsinkin yökyläilyt) ovat. Tarvin monta päivää hiljaisuutta sen jälkeen 😄 Ja kun omat lapset olivat pieniä, en kokenut sitä yhtään raskaana! Rakastin olla kotona heidän kanssaan. Nyt kynnys on todella matala ja pikkulapset tuntuvat tosi kuormittavilta varsinkin omassa kodissa, ei niinkään muualla. Olen ihan vilpittömästi ihmetellyt itsessäni tätä asiaa: vaikuttaako siihen ikä vai se että kotona on NIIN rauhallista ollut jo vuosia, että muutos on niin suuri kun kotiin tulee pikkulapsia, että hermot on ihan ylivirittyneet sen jälkeen 😄

Up

En ole lapsirakas joten ei todellakaan muiden lapset enää kiinnosta kun omat aikuisia.