Selvisin vakavasta masennuksesta!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nämä neuvot että liiku ja syö hyvin ja terveellisesti - masentuneelle nämä neuvot on yhtä hyödyllisiä kuin jalattomalle käsky mennä juoksulenkille. Kun on tarpeeksi masentunut, syö mitä sattuu jos ylipäänsä syö, ja liikkuu vain sängyn ja vessan väliä. 

Jos pystyy käymään kaupassa ostamassa terveellisiä asioita ja tekemään niistä itselle ruokaa, on jo aloittanut sen paranemisen siitä vaikeasta masennuksesta. On itse asiassa jo melkoisen pitkällä paranemisen tiellä. 

Tämän alapeukuttajat on niitä, jotka keskustelee vakavan masennuksen hoidosta tietämättä mitään ko. sairaudesta.

Niinpä. Nää on niitä, joilla fiilis on joskus vähän masis. Kun on tylsää jne. Ja sit piristyy, kun käy vähän ulkona tai kaveri soittaa. Toiset piristyvät myös shoppailulla. Masentunut ihminen ei jaksa vaivautua. Tai jos kykenevät, ei muuta mielialaa mihinkään.

Tietty toipumisvaiheessa tuollaiset asiat voivat tuntua hyviltä. Mutta ne eivät itsessänsä muuta mitään.

Alapeukutin kommenttia ja uskoisin tietäväni asiasta jotain, sillä olen vaikea-asteisen masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä.

Siinäpä vasta empaattinen tyyppi, joka alapeukutti tätä kommenttia! ; )

Vierailija kirjoitti:

Itsem urha oli suunniteltuna, pitempiaikaista itsetuhoisuutta ja sanoinkuvailemattoman pahaa oloa, joten lukeutunee jonkinlaiseksi masennukseksi, vaikkei diagnoosia siitä olekaan. Tähän sain odottamattoman avun kannabiksesta. Päänsisäinen maailma ja maailmankuva koki ison muutoksen, jolloin olemassaolo alkoi tuntua jopa houkuttelevalta, joskus innostavalta ja ennen kaikkea merkitykselliseltä. Toki tuohon meni paljon aikaa ja vaati myös tietoista työskentelyä aivan ilman pilveäkin, mutta se oli sellainen "laukaiseva" tekijä, joka näytti että elämässä on vielä koettavaa.

Kokeilin terapiaakin noihin samoihin aikoihin, mutta aika nopeasti tuli selväks että tarvii valita jompi kumpi noista. En usko, että lääketieteellä ja psykologeilla olis ollu yhtä voimakasta lääkettä tarjota.

ei pikku pössyt auta mitään jos kunnolla masiksen syövereissä ja elämä pilalla.Kyllä sillon tarvii paljon kovempia rohtoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsem urha oli suunniteltuna, pitempiaikaista itsetuhoisuutta ja sanoinkuvailemattoman pahaa oloa, joten lukeutunee jonkinlaiseksi masennukseksi, vaikkei diagnoosia siitä olekaan. Tähän sain odottamattoman avun kannabiksesta. Päänsisäinen maailma ja maailmankuva koki ison muutoksen, jolloin olemassaolo alkoi tuntua jopa houkuttelevalta, joskus innostavalta ja ennen kaikkea merkitykselliseltä. Toki tuohon meni paljon aikaa ja vaati myös tietoista työskentelyä aivan ilman pilveäkin, mutta se oli sellainen "laukaiseva" tekijä, joka näytti että elämässä on vielä koettavaa.

Kokeilin terapiaakin noihin samoihin aikoihin, mutta aika nopeasti tuli selväks että tarvii valita jompi kumpi noista. En usko, että lääketieteellä ja psykologeilla olis ollu yhtä voimakasta lääkettä tarjota.

ei pikku pössyt auta mitään jos kunnolla masiksen syövereissä ja elämä pilalla.Kyllä sillon tarvii paljon kovempia rohtoja.

Pikkupössyistä ei ollut kyse, vaan pitempiaikaisesta käytöstä. Ja ehkä on kiinni käyttäjästäkin, että mitä siitä saa irti. Mutta en toki voi sanoa olleeni kunnolla masentunut, kun diagnoosilla sitä ei ole varmennettu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nämä neuvot että liiku ja syö hyvin ja terveellisesti - masentuneelle nämä neuvot on yhtä hyödyllisiä kuin jalattomalle käsky mennä juoksulenkille. Kun on tarpeeksi masentunut, syö mitä sattuu jos ylipäänsä syö, ja liikkuu vain sängyn ja vessan väliä. 

Jos pystyy käymään kaupassa ostamassa terveellisiä asioita ja tekemään niistä itselle ruokaa, on jo aloittanut sen paranemisen siitä vaikeasta masennuksesta. On itse asiassa jo melkoisen pitkällä paranemisen tiellä. 

Tämän alapeukuttajat on niitä, jotka keskustelee vakavan masennuksen hoidosta tietämättä mitään ko. sairaudesta.

Niinpä. Nää on niitä, joilla fiilis on joskus vähän masis. Kun on tylsää jne. Ja sit piristyy, kun käy vähän ulkona tai kaveri soittaa. Toiset piristyvät myös shoppailulla. Masentunut ihminen ei jaksa vaivautua. Tai jos kykenevät, ei muuta mielialaa mihinkään.

Tietty toipumisvaiheessa tuollaiset asiat voivat tuntua hyviltä. Mutta ne eivät itsessänsä muuta mitään.

Tää on aina yhtä pas kaa kun oletetaan ihmisten lähtökohdat kommenteille. Ehkä nuo on joillekin auttanu, ja se on se syy miksi niitä tuodaan esille.

Riippuu niin paljon siitä, miten ja missä näkemys tuodaan esille. On eri asia kertoa palstalla, että itse koin nämä asiat helpottaviksi, kuin mennä sille masentuneelle sanomaan, et kun vähän viittisit yrittää, kyllä se siitä. Liikunta, ulkoilu ja hyvä ravinto varmasti edistävät toipumista ja vyvä niin, kyse on on hippasen muusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itsem urha oli suunniteltuna, pitempiaikaista itsetuhoisuutta ja sanoinkuvailemattoman pahaa oloa, joten lukeutunee jonkinlaiseksi masennukseksi, vaikkei diagnoosia siitä olekaan. Tähän sain odottamattoman avun kannabiksesta. Päänsisäinen maailma ja maailmankuva koki ison muutoksen, jolloin olemassaolo alkoi tuntua jopa houkuttelevalta, joskus innostavalta ja ennen kaikkea merkitykselliseltä. Toki tuohon meni paljon aikaa ja vaati myös tietoista työskentelyä aivan ilman pilveäkin, mutta se oli sellainen "laukaiseva" tekijä, joka näytti että elämässä on vielä koettavaa.

Kokeilin terapiaakin noihin samoihin aikoihin, mutta aika nopeasti tuli selväks että tarvii valita jompi kumpi noista. En usko, että lääketieteellä ja psykologeilla olis ollu yhtä voimakasta lääkettä tarjota.

ei pikku pössyt auta mitään jos kunnolla masiksen syövereissä ja elämä pilalla.Kyllä sillon tarvii paljon kovempia rohtoja.

Pikkupössyistä ei ollut kyse, vaan pitempiaikaisesta käytöstä. Ja ehkä on kiinni käyttäjästäkin, että mitä siitä saa irti. Mutta en toki voi sanoa olleeni kunnolla masentunut, kun diagnoosilla sitä ei ole varmennettu.

Eikö näitä jotain tutkita nyt ihan virallisesti erilaisten mielenterveyshaasteiden hoitoon? Henk. koht. en uskaltais kokeilla, kun ei voi tietää, mitä se kyseinen aine on ja onko se just mun tilaan sopiva. Mut mielenkiinnolla odotan, että tutkimukset tuovat tulosta ja näistä voi saada täsmä apua. Nykyisilleen vähän hakuammuntaa.

Mut hienoa, että sinulle auttoi!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nämä neuvot että liiku ja syö hyvin ja terveellisesti - masentuneelle nämä neuvot on yhtä hyödyllisiä kuin jalattomalle käsky mennä juoksulenkille. Kun on tarpeeksi masentunut, syö mitä sattuu jos ylipäänsä syö, ja liikkuu vain sängyn ja vessan väliä. 

Jos pystyy käymään kaupassa ostamassa terveellisiä asioita ja tekemään niistä itselle ruokaa, on jo aloittanut sen paranemisen siitä vaikeasta masennuksesta. On itse asiassa jo melkoisen pitkällä paranemisen tiellä. 

Tämän alapeukuttajat on niitä, jotka keskustelee vakavan masennuksen hoidosta tietämättä mitään ko. sairaudesta.

Niinpä. Nää on niitä, joilla fiilis on joskus vähän masis. Kun on tylsää jne. Ja sit piristyy, kun käy vähän ulkona tai kaveri soittaa. Toiset piristyvät myös shoppailulla. Masentunut ihminen ei jaksa vaivautua. Tai jos kykenevät, ei muuta mielialaa mihinkään.

Tietty toipumisvaiheessa tuollaiset asiat voivat tuntua hyviltä. Mutta ne eivät itsessänsä muuta mitään.

Tää on aina yhtä pas kaa kun oletetaan ihmisten lähtökohdat kommenteille. Ehkä nuo on joillekin auttanu, ja se on se syy miksi niitä tuodaan esille.

Riippuu niin paljon siitä, miten ja missä näkemys tuodaan esille. On eri asia kertoa palstalla, että itse koin nämä asiat helpottaviksi, kuin mennä sille masentuneelle sanomaan, et kun vähän viittisit yrittää, kyllä se siitä. Liikunta, ulkoilu ja hyvä ravinto varmasti edistävät toipumista ja vyvä niin, kyse on on hippasen muusta.

Monet kokevat sen syyllistävänä, kun kehoitetaan olemaan reipas, kun se auttais. Mutta kun ei jaksa eikä kykene. Ailloin parasta olisi, jos joku tulisi olemaan seurana, pyytäisi kävelylle, tekisi ruokaa seurassa jne. Eikä saarnaisi siitä. Hyvää tarkoittavat neuvot ja kommentit voivat tuntua potevasta todella ahdistavilta ja saa vaan vetäytymään lisää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nämä neuvot että liiku ja syö hyvin ja terveellisesti - masentuneelle nämä neuvot on yhtä hyödyllisiä kuin jalattomalle käsky mennä juoksulenkille. Kun on tarpeeksi masentunut, syö mitä sattuu jos ylipäänsä syö, ja liikkuu vain sängyn ja vessan väliä. 

Jos pystyy käymään kaupassa ostamassa terveellisiä asioita ja tekemään niistä itselle ruokaa, on jo aloittanut sen paranemisen siitä vaikeasta masennuksesta. On itse asiassa jo melkoisen pitkällä paranemisen tiellä. 

Tämän alapeukuttajat on niitä, jotka keskustelee vakavan masennuksen hoidosta tietämättä mitään ko. sairaudesta.

Niinpä. Nää on niitä, joilla fiilis on joskus vähän masis. Kun on tylsää jne. Ja sit piristyy, kun käy vähän ulkona tai kaveri soittaa. Toiset piristyvät myös shoppailulla. Masentunut ihminen ei jaksa vaivautua. Tai jos kykenevät, ei muuta mielialaa mihinkään.

Tietty toipumisvaiheessa tuollaiset asiat voivat tuntua hyviltä. Mutta ne eivät itsessänsä muuta mitään.

Tää on aina yhtä pas kaa kun oletetaan ihmisten lähtökohdat kommenteille. Ehkä nuo on joillekin auttanu, ja se on se syy miksi niitä tuodaan esille.

Monet sekoittavat tylsän vähän masis olon sairauteen nimeltä masennus. Eiköhän jokainen tiedä, mikä oma tilanne on, mistä masennuksen tilasta on kyse. Tai tietää siis, jos on oikeasti siihen sairastunut. Silloin ymmärtää olla heittelemättä typeriä raippauskommentteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Typeriä nämä neuvot että liiku ja syö hyvin ja terveellisesti - masentuneelle nämä neuvot on yhtä hyödyllisiä kuin jalattomalle käsky mennä juoksulenkille. Kun on tarpeeksi masentunut, syö mitä sattuu jos ylipäänsä syö, ja liikkuu vain sängyn ja vessan väliä. 

Jos pystyy käymään kaupassa ostamassa terveellisiä asioita ja tekemään niistä itselle ruokaa, on jo aloittanut sen paranemisen siitä vaikeasta masennuksesta. On itse asiassa jo melkoisen pitkällä paranemisen tiellä. 

Tämän alapeukuttajat on niitä, jotka keskustelee vakavan masennuksen hoidosta tietämättä mitään ko. sairaudesta.

Niinpä. Nää on niitä, joilla fiilis on joskus vähän masis. Kun on tylsää jne. Ja sit piristyy, kun käy vähän ulkona tai kaveri soittaa. Toiset piristyvät myös shoppailulla. Masentunut ihminen ei jaksa vaivautua. Tai jos kykenevät, ei muuta mielialaa mihinkään.

Tietty toipumisvaiheessa tuollaiset asiat voivat tuntua hyviltä. Mutta ne eivät itsessänsä muuta mitään.

Alapeukutin kommenttia ja uskoisin tietäväni asiasta jotain, sillä olen vaikea-asteisen masennuksen takia työkyvyttömyyseläkkeellä.

Siinäpä vasta empaattinen tyyppi, joka alapeukutti tätä kommenttia! ; )

Lapsensa menettäneen kommenttia alapeulutettiin myös. Olisko ala-arvoisuuden huippu? Ei kannata liikaa kiinnittää näihin huomiota.

Ylös, ulos ja lenkille. Kaikki sen heti ekana kertoo, mutta kyllä minullakin kesti ennen kuin aloin sitä noudattaa. Mutta ratkaisu oli tosiaan noin yksinkertainen.

Masennuslääkitys useamman vuoden. Kävin pari kertaa terapiassa. Sain ystävältä parempaa tukea ja lopetin terapian.

Vierailija kirjoitti:

Ylös, ulos ja lenkille. Kaikki sen heti ekana kertoo, mutta kyllä minullakin kesti ennen kuin aloin sitä noudattaa. Mutta ratkaisu oli tosiaan noin yksinkertainen.

Niin, ehkä olit sit siinä vaiheessa toipumista, että niin jaksoit tehdä. Jos ratkaisu olisi noin yksinkertainen, ei kukaan reippailija ikinä sairastuis. Toisin kävi kuitenkin minullekin. Olin elämäni kunnossa, kun alamäki alkoi. Siihen tilaan on ihan toiset keinot ja lääkkeet, kuin tuollainen kehoittelu. Tietenkin sit tekee hyvää, kun sitä jaksaa tehdä, kyse ei ole reippailun vähättelystä.

Vierailija kirjoitti:

Masennuslääkitys useamman vuoden. Kävin pari kertaa terapiassa. Sain ystävältä parempaa tukea ja lopetin terapian.

Terapian vaikutus harvemmin tulee ilmi parin käynnin jälkeen, mutta hienoa, että sait avun ystävältäsi!

Mulla auttoi ayahuasca. Oli aivan uskomaton kuinka heti muutamaan päivän retriitin jälkeen tunsin oloni vaikean masennuksen jälkeen lähestulkoon normaaliksi. 

Vierailija kirjoitti:

Ylös, ulos ja lenkille. Kaikki sen heti ekana kertoo, mutta kyllä minullakin kesti ennen kuin aloin sitä noudattaa. Mutta ratkaisu oli tosiaan noin yksinkertainen.

Arvaan että sinun kaikki ratkaisusi monimutkaisiin ongelmiin ovat yhtä simppeleitä

Vierailija kirjoitti:

Mulla auttoi ayahuasca. Oli aivan uskomaton kuinka heti muutamaan päivän retriitin jälkeen tunsin oloni vaikean masennuksen jälkeen lähestulkoon normaaliksi. 

Miten pääsit tällaiselle retriitille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruokavalio auttaa. Puhdasta, ravinteikasta ruokaa. Ei mielellään viljoja, sokeria ja e-koodeja .

- myös masennuksesta parantunut

Mitä tää puhdas ravinteikas ruoka käytännössä on? Esimerkkejä ruokavaliostanne?

Lihat ostetaan mieluiten luomuna. Vähintään marinoimattomina ja käsittelemättöminä. Kasviksia paljon luomua suosien. Hyvälaatuista oliiviöljyä. Siemeniä, pähkinöitä. Välttää kaikkea valmista. Joka päivä mieluiten tehdään ruoka tuoreista. Maksimissaan seuraavaksi päiväksi tähteitä (hajoamisprosessi ruuassa alkaa heti). Ei limsoja eikä hiilihappovettä kuin juhlissa tms. Ei sokeria, ei leipää. 

Minulla muutama lääkäri diagnosoi masennusta, en suostunut ottamaan diagnoosia vastaan, koska olin väsynyt ja voimaton ja uupunut, en masentunut. Elimistössä oli hiivan epätasapaino ja hiiva piti saada tapettua, koska sen aineenvaihduntatuotteet myrkyttävät kehoa (krapulan kaltainen olo, maksa kärsii, syöpä tulee helpommin, immuniteetti alhaalla, voimat poissa). 

Komppaan tätä, mutta mitä haittaa hiilihappovedestä on?

Rasittaa elimistön happotasapainoa. 

Onko tästä jotain tieteellistä näyttöä vai onko tämä jotain olliposti-tason ''tietoa''?

Lisätty sokeri ja kaiken maailman vuosia säilyvät einekset ovat syypää monen masennukseen. Alkoholi siihen lisäksi.

Vierailija kirjoitti:

Moni hyötyy CBT-terapiasta eli uusimmasta terapiasuuntauksesta. Vanhaa psykoanalyyttista terapiaa en itse suosittelisi, riippuu toki terapeutistakin. Esim. ACT eli acceptance ja commitment terapiasta on ihan tutkimusnäyttöä, että se toimii. Itse en ole ollut masentunut, mutta sain siitä apua huonoon itsetuntoon ja ahdistukseen.

CBT on vanhempi kuin ACT. Suomeksi KBT ja HOT.

Itse en lähtisi suosittelemaan mitään ilman taustatietoja. Tutkimusnäyttöä on jokaisesta terapimuodosta, turha mässäillä sillä.

Käynyt sekä psykodynaamista että kognitiivista. Ensin mainittu oli heittämällä parempi, mutta puhun -yllättäen- itsestäni. Jos olisin silloin saanut valita myös HOT:ia, olisin ollut vaikean valinnan edessä.

KBT oli hoitotahon ehdoton suositus mutta minulle huonoin mahdollinen. Myöhemmin käyttänyt HOT:in harjoitteita, mitä nyt kirjoista olen löytänyt.