Miten estää lapsen kiukuttelu tällaisessa tilanteessa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaisin itse asian esille jo ennen kuin siellä ollaan, juttelisin siitä, mikä siinä kiukutti ja harmitti, selittäisin sen tunteen ja sanoisin, että tunteet on ihan ok, mutta että niistä pitää osata päästää myös irti.

Kun en itse muista jokaista harmitusta kuukausien takaa, niin en pysty tuohon. Näitä tapahtuu kotonakin. Voi liittyä vaikka johonkin ruokaan, jota oli ruoaksi kerran kuukausia sitten ja lasta harmitti kun se oli hänen mielestä väärällä lautasella. Ja sitten kun samaa ruokaa on uudelleen, niin yhtäkkiä alkaa kiukku, että olisin silloin halunnut, että ruoka olisi ollut sinisellä muumilautasella eikä punaisella autolautasella. Vaikka se sattuisi tällä kertaa olemaan sillä punaisella autolautasella. Ei kukaan vanhempi pysty tuollaisia vanhoja pieniä harmituksia muistamaan.

Ap

Jos tuo on ihan jatkuvaa niin lainaa semmonen kirja kuin miltä Sipukaisesta tuntuu ja lue sitä lapsen kanssa.

Tai piirtäkää erilaisille tunteille naamoja ja jutelkaa niistä. Kotona voi vaikka laminoida erilaiset hymy/muttunaamat ja opettaa lapsen näyttämään niiden avulla että hei nyt tuntuu tältä.

Mitä tämä auttaa? Pitäisi oppia käsittelemään ja ilmaisemaankin niitä tunteita ihmismäisesti. Mitä niiden tunteiden kanssa tehdään?

Kun tunteet oppii tunnistamaan, niitä oppii käsittelemään.

Mites olis vaikka tenava kainaloon ja eteenpäin? Minä en jäis neuvottelemaan tuohon.

Lapset kyllä kokeilee kuinka pitkälle ne pääsee kiukulla.

Meidän asperger jumittaa kanssa vanhoihin pettymyksiin ja palaa niihin uudestaan ja uudestaan. En ole keksinyt keinoa päästä tästä eroon. Yritän rauhallisesti sanottaa tilanteita, ja avata miksi hänestä tuntui silloin siltä miltä tuntui. Joskus en jaksa, ja sanon vaan että nyt lopeta 🤷