Mitä olen menettänyt kun olen ollut teinistä asti samassa suhteessa?

Me ei olla oltu noin nuorista eikä noin kauaa yhdessä. Ollaan nyt 31 ja ollaan oltu yhdessä 18v asti.

Mielestäni et ole menettänyt mitään. Sydänsuruja, turhaa draamaa, epätasaisuutta, kelpaamattomuuden tunteita. Niistä olet jäänyt paitsi.

Ehkä on parempi olla kokematta eroja ainakaan pitkistä suhteista. Niistä jää traumoja.

Elämänkokemuksen lähinnä.

Mä täällä peukutan ylöspäin kaikkia, vaikka perustelut olisi myös kiva kuulla.

Onko pitkästä suhteesta eroaminen aina välttämättä kriisi (itselleni olisi)? Tuoko useampi suhde välttämättä enemmän elämänkokemusta kuin pitkän liiton nousut ja laskut?

Ap

Et ole menettänyt mitään, jos suhteenne on hyvä. Suuri osa suhteista päätyy eroon, kun ei ole hyvä.

Olin 16v - 42v saman miehen kanssa.

Et ole menettänyt mitään.

Ja olisin edelleenkin, kasvoimme erillemme. Eroa en kadu, ei vain ollut speksejä jatkoon. En kadu muutamia eron jälkeisiä yhdenyön juttujakaan mut ei ne oikein anna mitään. Yksin on jees nyt kun olen siihen tottunut. Vaikea kuvitella enää pariutuvani.

N52

Olisin menettänyt järjettönän määrän elämänkokeusta. En olisi koskaan muuttanut ulkomaille, nähnyt maailmaa, enkä löytänyt nykyistä puolisoani.

Tuskin olisin saanut myöskään nykyistä 6000€/kk työpaikkaanikaan.

Vierailija kirjoitti:

Mä täällä peukutan ylöspäin kaikkia, vaikka perustelut olisi myös kiva kuulla.

Onko pitkästä suhteesta eroaminen aina välttämättä kriisi (itselleni olisi)? Tuoko useampi suhde välttämättä enemmän elämänkokemusta kuin pitkän liiton nousut ja laskut?

Ap

No koulii ne enemmän. Muttei hyvään suuntaan. Jos on paljon lyhyempiä suhteita, uudessa suhteessa luottaminen on vaikeampaa. On sellainen olo, että toinen lähtee pienestäkin vastoinkäymisestä. Pitkässä suhteessa luottaa ihan eri tavalla siihen toiseen

Mutta kriisinä pitkästä suhteesta lähteminen on varmasti isompi. Se suhde on kuitenkin jo osa omaa identiteettiä.

Itse olen miettinyt miten monta ihastumista ja rakastumista olen menettänyt, niitä ihania tunteita ja uuteen ihmiseen tutustumista.

Mitä olisi voinut jokaisen kanssa tehdä eri tavalla. Mutta näistä suhteista olisin sitten luonnollisesti myös eronnut, jos suhteita olisi kerran useampia.

Jos olisin ollut sinkku, olisin luultavasti elänyt hyvin erilaisia vaiheita ja elänyt enemmän itselleni.

Kyllä lapset ovat kuitenkin olleet se isoin muutos elämässäni, heitä on ollut ihana kasvattaa mieheni kanssa. Siinä kertyy elämänkokemusta aika paljonkin.

Ap

Oletko pystynyt kasvamaan suhteessa omaksi itsenäiseksi persoonaksi? Olen huomannut, että jotkut teinistä asti samassa suhteessa olleet ihmiset, jotka eivät koskaan ole asuneet yksin ja olleet yksin vastuussa arjesta, ovat jääneet joissain asioissa sinne teini-ikään ja ovat aika epäitsenäisiä. Kaikille nuoresta asti samassa suhteessa olleille ei tietenkään näin käy, mutta helposti voi jäädä se oma persoona kehittymättä kun se peili on koko aika sama eikä koskaan vaihdu. Muuta en keksi mitä olisi voinut menettää. Oman persoonan kehitys on ehkä ihmisen tärkein tehtävä elämässä.

Villit vuodet menetit ainakin, eli et ole kokonainen nainen.

Toiseksi et ole kokenut Schwarz makkaraa (ehkä).

Oletko edes ottanut seksikästä kuvastoa itsestäsi?

Päätelmänä on, että olet menettänyt kaiken.

Et ole puhjennut naisena kukkaan.

Vierailija kirjoitti:

Oletko pystynyt kasvamaan suhteessa omaksi itsenäiseksi persoonaksi? Olen huomannut, että jotkut teinistä asti samassa suhteessa olleet ihmiset, jotka eivät koskaan ole asuneet yksin ja olleet yksin vastuussa arjesta, ovat jääneet joissain asioissa sinne teini-ikään ja ovat aika epäitsenäisiä. Kaikille nuoresta asti samassa suhteessa olleille ei tietenkään näin käy, mutta helposti voi jäädä se oma persoona kehittymättä kun se peili on koko aika sama eikä koskaan vaihdu. Muuta en keksi mitä olisi voinut menettää. Oman persoonan kehitys on ehkä ihmisen tärkein tehtävä elämässä.

Olen elänyt pitkään perheelle (käynyt toki töissä, mutta sekin valikoitui perheen ehdoilla). Se on ehkä jäänyt miettimättä, millaista elämää haluaisin elää myöhemmin.

Miehen kanssa on kasvettu vahvasti yhteen, mutta tunnen olevani oma persoonani siitä huolimatta.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Villit vuodet menetit ainakin, eli et ole kokonainen nainen.

Toiseksi et ole kokenut Schwarz makkaraa (ehkä).

Oletko edes ottanut seksikästä kuvastoa itsestäsi?

Päätelmänä on, että olet menettänyt kaiken.

Et ole puhjennut naisena kukkaan.

Jahas.

Kyllähän jokaisessa parisuhteessa ja elämäntilanteessa oppii uutta itsestään ja saa elämänkokemusta. Toisaalta voi olla, että olet säästynyt paljolta pahalta 🤔. Hukkaan tuo ei ainakaan ole mennyt, varsinkin kun on lapsiakin.

Jos suhteessa on rakkautta, kunnioitusta ja intohimoa, niin et ole menettänyt mitään.

Ei kaikilla ole suhteita, vaikka niitä haluaisi. Tässä jotenkin kuvitellaan, että kaikki saisivat parisuhteita. Pidä kiinni siitä, mitä on.

Liudan huonoja Tinder-treffejä.

Et yhtään mitään, mikäli suhde on hyvä.

Ei vaihtuvista kumppaneista ole muuta iloa kuin kipinä ja uuden suhteen tuoma jännitys. Kiima. Sekin menee nopeasti ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oletko pystynyt kasvamaan suhteessa omaksi itsenäiseksi persoonaksi? Olen huomannut, että jotkut teinistä asti samassa suhteessa olleet ihmiset, jotka eivät koskaan ole asuneet yksin ja olleet yksin vastuussa arjesta, ovat jääneet joissain asioissa sinne teini-ikään ja ovat aika epäitsenäisiä. Kaikille nuoresta asti samassa suhteessa olleille ei tietenkään näin käy, mutta helposti voi jäädä se oma persoona kehittymättä kun se peili on koko aika sama eikä koskaan vaihdu. Muuta en keksi mitä olisi voinut menettää. Oman persoonan kehitys on ehkä ihmisen tärkein tehtävä elämässä.

Olen elänyt pitkään perheelle (käynyt toki töissä, mutta sekin valikoitui perheen ehdoilla). Se on ehkä jäänyt miettimättä, millaista elämää haluaisin elää myöhemmin.

Miehen kanssa on kasvettu vahvasti yhteen, mutta tunnen olevani oma persoonani siitä huolimatta.

Ap

Hyvän miehen olet löytänyt jonka kanssa olet voinut kasvaa yhteen. Sielunkumppanin.

Olisko neitsyys mennyt?

Expatti kirjoitti:

Olisin menettänyt järjettönän määrän elämänkokeusta. En olisi koskaan muuttanut ulkomaille, nähnyt maailmaa, enkä löytänyt nykyistä puolisoani.

Tuskin olisin saanut myöskään nykyistä 6000€/kk työpaikkaanikaan.

Me on oltu 15-vuotiaista yhdessä, matkusteltu ennen lapsia, nähty maailmaa myös heidän kanssaan, asuttu kahdesti ulkomailla perheenä ja molemmilla on hyvät työpaikat (mun palkka 7000€, mieheni 9700€) Perhe ja pitkä suhde nimenomaan mahdollistaa järjettömän määrän elämänkokemusta. Toki sulle hyvä että olet löytänyt nyt puolison, minä löysin sen jo teininä.

Ihan se on itsestä kiinni millaiseksi elämänsä rakentaa, parempi se on hyvässä parisuhteessa tehdä kuin yksin.

Ap: Hyvä, pitkä suhde on vain ja ainoastaan hyvä asia! Pidä siitä kiinni.