Harmittaako että sait/hankit vain yhden lapsen?

Ei harmita. Halusin lasta tosi paljon ja mietittiin, haluttaisiko useampikin. Mutta olen huomannut, että ne joilla on useampi, on olleet paljon sidotumpia perheeseen.

Koen, että yhden lapsen äitinä sain kaiken. Äitiyden, uran, harrastuksen, vanhojen ystävyyssuhteiden säilymisen.

Harmittaa että tuli valittua mies, joka ei osallistunutkaan lapsenhoitoon, tämän takia jäi toinen lapsi yrittämättä. Näin jälkikteen ajateltuna kiva jos lapsella olisi sisarus. Vaikka eihän sekään takaa että olisivat tekemisissä. Mutta ei tarvitsisi olla ihan yksin.

Ei harmita. Olen aina halunnut yhden lapsen ja sen sain. Puolison kanssa aina ollut sama näkemys asiasta. Asutaan alueella missä yksilapsisia perheitä on paljon, joten kavereita lapselle löytynyt aina helposti.

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa ja surettaa. Monet itkut olen itkenyt kun lapsia ei ole tullut enempää. En halua tässä kertoa miksei, mutta sen voin kertoa, että oma valinta tämä ei ole ollut. Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan ison perheen. Nyt olen 44-vuotias ja aika loppuu. Ehkäisy ei toki ole käytössä, että toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen. Eipä vain ole näkynyt. En kyllä aio enää ottaa ehkäisyä käyttöön ennen vaihdevuosia. 

Miksi ihmeessä joku on alapeukuttanut tätä mun aiempaa viestiä?!? Mitä alapeukuttamista on jonkun surullisissa tunteissa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harmittaa ja surettaa. Monet itkut olen itkenyt kun lapsia ei ole tullut enempää. En halua tässä kertoa miksei, mutta sen voin kertoa, että oma valinta tämä ei ole ollut. Tiesin jo teini-ikäisenä, että haluan ison perheen. Nyt olen 44-vuotias ja aika loppuu. Ehkäisy ei toki ole käytössä, että toinen lapsi saa tulla jos on tullakseen. Eipä vain ole näkynyt. En kyllä aio enää ottaa ehkäisyä käyttöön ennen vaihdevuosia. 

Miksi ihmeessä joku on alapeukuttanut tätä mun aiempaa viestiä?!? Mitä alapeukuttamista on jonkun surullisissa tunteissa! 

Empatian puutetta vain, älä välitä alapeukuttajista. Toivottavasti elämä vielä yllättää sinut iloisesti, tavalla tai toisella <3

Itselläni myös yksi lapsi, nyt jo täysi-ikäinen. Panostin aikoinaan tosi paljon lapsen kaverisuhteisen löytymiseen ja ylläpitoon, mielestäni se on yhden lapsen vanhemman tehtävä. Harrastuksia oli pienestä lähtien, vein lapsia uimaan, luistelemaan jne. Meillä sai myös viettää aikaa ja jäädä yökylään. Asutaan kaupungissa, joten saman ikäisiä lapsia oli naapurustossakin monta.

Nämä samat kaverit (ei nyt tietty kaikki) ovat edelleen lapseni kuvioissa. En ole myöskään koskaan kuullut hänen valittavan yksinäisyyttä.

Harmittaa mutta en ole saanut enempää.

Ainoa 12 v poika on todella rakas. Hän suunnittelee itse hankkivansa aikuisena 3 lasta (leikillään, että mummi saa hoitaa).

Paljon kavereita ja harrastuksia, on itsenäinen ja päättäväinen. Kantaa vastuuta hyvällä tavalla. Ottaa aikaa myös itselleen. Karvaiset kaverit sekä serkkupoika ovat kuin pikkuveljiä. Olen kysynyt useita kertoja, ei kuulema kärsi eikä halua sisarusta.

Synnytys oli hätäsektio mutta ei kuulema lääkärien mukaan este uuteen yritykseen. Miehellä suht matala libido (on itse tyytyväinen asiantilaan) sekä vuorotyö joten kiertoa kohden ei välttämättä osu se kerta. Ovulaatiot tikuttamalla säännölliset.

Itse haaveilen sijaislapsesta, esim pieni tyttö tai pienet sisarukset. Tukilapsi meillä oli pari vuotta, oli ihan kivaa (oli poikaani nuorempi poika).